|
|
|||
|
16.03.2009 - 14:42
Nainen ja mies eivät olleet nähneet vuosiin. Oikeastaan he eivät olleet aiemmin tavanneet muutenkaan kovin monta kertaa. Siitä huolimatta nainen tunsi jälleennäkemisen riemua katsellessaan linja-auton ikkunoihin ampiaisia työturvallisuuskengällään liiskaavaa miestä. Linja-autossa oli varmaan kolmekymmentä astetta lämmintä. Oli melkein juhannus, mutta silti naisesta tuntui että tämä oli kesän ensimmäinen kuuma päivä, vaikka ulkona ei ollut kuin parikymmentä astetta. Miehen tukka oli auringon vaalentama, sen lämpimissä käsissä tuntui karheita kohtia. Kohta se palaisi sen luokse, jonka nimi luki sormuksessa, jota nainen pyöritteli etusormen ja peukalon välissä. “Onpa ainakin lapsenlapsille jotakin kerrottavaa”, pellavapäinen sanoi hymyillen. Nainenkin hymyili, vaikka oikeasti häntä ei naurattanut yhtään.
p.s. (tämä oli vastaus SusuPetalin "krapu-haasteeseen", jossa tarkoituksena on yrittää kirjoittaa tasan 100- sanainen tarina)
<3Hepoliini
|
Kirjoittaja
Hepoliini. "Oman elämänsä elinkautisvangin koskettavaa ja syväluotaavaa tilitystä elämästään" Motto: "Jos ei meno miellytä, sitä voi lähteä kävelemään" (Tyytymätön lukija voi vapaasti soveltaa kyseistä lausahdusta) Ei suositella lapsille, kirjoittaja ei hallitse kielenkäyttöään. Ei suositella myöskään sukulaisille, ystäville, tutuille, tms. Vastuu lukijalla. P.S. Suosittelen huumorintajua henkisenä ominaisuutena. Etenkin lukiessa tätä. Ja jos jollakin on tarkempaa asiaa jostakin ihan asiallisesta asiasta, niin lähestyä saa myös s-postilla. hepoliini78@hotmail.com Kategoriat
Sivut
Tehty Turus - Lohtuhali!
Blogipohjan tehnyt on:
Tämän blogin blogipohjan on ystävällisesti ja upeasti toteuttanut oman kuvani pohjalta armoisa SusuPetal. Olen hälle ikuisesti kiitollinen :)
|
||
Anna vaan tulla lisää näitä tarinoita!
Meinaatko että lisää? No, katotaan, eihän sitä tiedä, miten innostuu. :)