Pengoin tuossa taas vanhoja valokuvia aikani kuluksi, ja löysin tämän (ja paljon muuta). Oon ottanut (tai yhdistänyt kahdesta kuvasta taas) sen vuosi sitten talvella yhtenä aika kylmänä pakkasaamuna, kun olin koiran kanssa metsässä miettimässä maailmanmenoa, ja aurinko vasta suunnitteli, että nousisko vai eikö nousis. Joku voi tunnistaakin paikan, kuka tietää.

<3Heppa

Huomenta.

Mä oon tyytyväinen ja rauhallinen taas niin kenenkään ei tarvitse saada mitään kamalaa traumaa lukiessaan "Elämäni tuuliviirinä"-lokia. Vai mitä. Eihän me tykätä sellaisesta kirjallisesta riehumisesta kuten parissa edeltävässä raapustuksessa vaan siitä että kaikesta puhutaan mukavasti, nätisti ja kauniisti? Kaikki on ihan hyvin, get over it ja move on, jne....

Jeah. Laitan tähän yhden valokuvan, jonka äsken yhdistin kahdesta kuvasta. Se on kyllä otettu jo tuossa varmaan pari viikkoa sitten. Näköala löytyy takapihalta kun parvekkeelta katsoo vasempaan. Muuten kuva on ihan muokkaamaton eli taivas oikeasti oli kuvaushetkellä juuri tuon värinen.

Eipä tässä muuta kuin hyvää perjantaiaamun alkua kaikille. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Anteeksi, anteeksi ja anteeksi, että olen olemassa.