Hepo sanoo: Kuva saa tekstinsä kuhan kerkeän...tai ei se tuohon kuvaan nyt kai liity, se "Olipa kerran...", mutta kuva on sitä varten kuitenkin valmiina odottamassa täällä. Oliko riittävän epäselvästi sanottu...Elämä on.

Olipa kerran tyttö. Tytöllä oli poikakaveri, jonka kanssa hän ei asunut yhdessä mutta vietti melkein kaiken aikansa pojan luona. Eräänä iltana, oikeastaan melkein tarkalleen kuusi vuotta sitten, tyttö ja poika olivat olleet viettämässä iltaa kaupungin yössä. Tyttö ja poika menivät pojan luokse. Tyttö asui siihen aikaan itse kadun toiselle puolella viereisessä korttelissa. He kumpikin olivat aika humalassa. Tytölle ja pojalle tuli riitaa jostain aivan mitättömästä asiasta. Tyttö painoi 30 kiloa vähemmän kuin poika. Tytön ja pojan riita ajautui siihen pisteeseen että käytiin toisiinsa käsiksi. Tyttö löysi itsensä lattialta selällään makaamassa ja poika potki häntä vatsaan, päähän, ympäri kehoa... Ja löi. Ja kuristi. Repi vaatteet. Jollakin tavalla tyttö onnistui pakenemaan ensin kylpyhuoneeseen. Poika huuteli tappouhkauksia kylpyhuoneen oven takana tytölle. Jotenkin poika "rauhottui" sen verran että tyttö "uskalsi" tulla kylppäristä ulos, ottaa kassinsa ja kävellä pihalle huoneistossa varmaan jossakin shokkitilassa. Ensin tyttö meni kotiinsa kadun toiselle puolelle, missä hän asui kämppäkaverinsa kanssa. Tyttö huomasi kuitenkin että tupa oli täynnä nukkuvia vieraita ja lähti vaeltamaan kadulle lähelle pojan asuntoa. Tyttö oli huomannut aiemmin naamansa olevan aivan turvoksissa ja mustelmilla. Tyttö soitti tässä vaiheessa poliisille, ja halusi tehdä ilmoituksen pahoinpitelystä ja pyysi voisivatko poliisit tulla paikalla. Poliisia langan toisessa päässä ei asia sanottavammin kiinnostanut, sanoi vain että eivät he voi joka asiaan puuttua tms. vähättelyä vaikka tyttö kertoi mitä oli tapahtunut. Poliisi sanoi vain että tyttö voisi halutessaan seuraavana päivänä mennä lääkärille näyttämään naamaansa... Poika rukoili tässä vaiheessa ikkunassa että tyttö lopettaisi puhelun ja tulisi sisälle "ei hän enää mitään tekisi"...

...Tyttö oli sairaan pettynyt poliisin haluttomuuteen antaa apua. Tyttöä hävetti mennä kotiin koska aamulla olisi pitänyt selittää kämppäkaverille ja tämän kavereille mitä naamalle oli tapahtunut. Tyttö meni pojan luokse takaisin ja he kuin menivätkin vain nukkumaan...

Tapahtuman jälkeen tytön silmä oli muurautunut umpeen noin viisi päivää siten että sitä ei saanut edes auki. Tyttö ei mennyt lääkäriin koska hänellä oli niin paha olo. Aivotärähdys? Tyttö ei itse asiassa mennyt ulos ollenkaan seuraavaan kahteen viikkoon. Silloinkin vielä naamastansa näki että turpaan oli tullut. Tyttö vietti 23-vuotis syntymäpäivänsä sisällä, silmä mustana, poikakaverin luona, joka oli hänet murjonut. Seuraavana helmikuuna he erosivat lopullisesti. Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tytölle tapahtui pojan toimesta.

P.S. Terkut poliisille ja pojalle vihdoin ja viimein tytöltä: Haistakaa kuule iso paska saatanan kusipäät! Ja tule joskus vittuilemaan niin löydytään vielä käräjiltä. Perkele. Kyllä mä sen jotenkin todistaisin.

Olipa kerran tyttö. Tytöllä oli poikakaveri, jonka kanssa tyttö asui. Tällaista kai nykymaailmassa kutsutaan myös avopuolisoksi. Tyttö oli opiskelija ja pojalle maistui viina. Eräänä päivänä tytön isä oli tulossa käymään kylässä tytön luona. Tyttö oli päässyt koulusta ja oli sopinut edellispäivänä isänsä kanssa että tapaavat tytön kotitalon pihalla ja menevät yhdessä tytön kotiin.

Isä odotti tyttöä pihalla ja tyttö oli iloinen jälleennäkemistä; asuivathan hänen vanhempansa nyt toisella puolella Suomea. Tyttö ja isä tervehtivät ja menivät hissillä ylös kerrostalon ylimpään kerrokseen, missä tyttö asui. Oli sattunut niin että edellisenä iltana tyttö ja poika olivat riidelleet ja poika oli humalassa heitellyt asunnon kukkaruukut seinille ja tällä tavalla hajottanut eteisen ison peilin sirpaleiksi. Tyttö toivoi että poika olisi siivonnut jälkensä koska hän ei ollut sitä ehtinyt tekemään ennen kouluun menoa...

Mutta kun tyttö ja isä astuivat ovesta sisään, tyttö huomasi että sotkut olivat tallella. Pojan he löysivät olohuoneen sohvalta sammuneena ja ihon väriltään violettina. Tyttö ja tytön isä luulivat että poika oli kuollut. Tytön isä meni herättelemään "vävypoikaansa" ja tyttö soitti hätäkeskukseen jonne selitti että poika makasi sohvalla violetin värisenä ja sammuneena. Hätäkeskuksesta annettiin neuvoja ja kuin ihmeen kaupalla poika virkosi tilastaan puhelun aikana. Kun poika tajusi että tytön isä oli paikalla, alkoi hän sönköttää anteeksipyyntöjä. Tytön isä päätti tässä vaiheessa että hän jatkaa matkaa sinne minne olikin menossa. Sovittiin että tästä ei äidille puhuta, eivätkä he koskaan siitä tälle puhuneet. Isän lähdettyä poika kertoi tytölle että tytön isä oli käynyt oven takana soittamassa ovikelloa jo silloin kun tyttö oli vielä koulussa mutta poika oli vain huudellut törkeyksiä postiluukusta tälle. Sitä tyttö ei tiennyt, pitikö viimeinen asia paikkansa mutta muuten kerrotaan että tarina olisi tosi....

Aika hienoa, eikö.