Helou.

Mulla on pienimuotoinen ongelma. Nimittäin kurssittajani haluaisi nähdä multa jotakin kirjallista materiaalia. Tai ei se tietenkään ole ongelma ellen mä tee siitä sellaista. Harkitsen meinaan blogiosoitteen antamista; missäpä mulla olisi enempää tekstinäytteitä kuin täällä. No ei ainakaan tällä hetkellä missään. Mutta onko se sitten kauhean järkevää (lue: puoliammatillinen itsemurha) niin siitä voi olla ehkä montaa mieltä.

No, leikitäänpäs hetki ajatuksella. Kuvitelmassa lähettäisin tänään sähköpostia "kurssiohjaajalle" (käytetään nyt vaikka sitä ilmaisua hänestä/heistä sitten). Sähköpostissa antaisin linkin tänne blokiin ja huomenna kun menisin kurssipaikalle, ne kattelisivat alta kulmien: tuolla menee se "tyttö", joka muun kamalan ohella sai nettitestissä arvion "keskivaikea masennus" sekä "huono itsetunto", ja joka on yhtä vakaa henkisesti kuin purjevene keväisellä Airistolla. Sitten voidaan miettiä että jos halutaan tulkita tekstinäytteen kautta mun mahdollisia kirjallisia kykyjäni ja niiden soveltuvuutta johonkin oikeaan toimintaan, niin onko hepoliinin "Elämäni tuuliviirinä" oikea osoite tutustua siihen. Meinaan vaan sitä kun kirjoitan ihan tietoisesti (joo joo, muija..) sekaisin puhe- ja kirjakieltä, eli vaikkapa näin: minä olen - mä oon. Ja sitten kun täällä ON niitä aika henkilökohtaisiakin ajatuksia, ja toki tapahtumiakin, mutta kyllä tässä ikään kuin päiväkirjaa kirjoitetaan. Toisaalta, jos ei laita itseään likoon niin ei kai sitä mitään koskaan saavutakaan, vai mitä.

Eli sillä logiikalla se ei olisi maailmanloppu että mun kurssittajat, joiden kanssa vietän parhaassa - vai olisiko pahimmassa oikeampi ilmaisu? - tapauksessa koko seuraavan kevään, tutustuisivat hepomaahan. Ainakin sitten koko kevään jos en ole saanut työ- tai oppisopimuspaikkaa mistään toukokuun toiseksiviimeiseen mennessä. Taas tulee näitä ikuisia toisaalta, toisaalta ja toisaalta-löpinöitä - mutta toisaalta, eikös se olisi ihan hyvä jos vaikkapa kurssittaja A näkisi jonakin armon aamuna että hepoliini olisi hieman känkkä&ränkkä-tuulella, niin hän yksinkertaisesti menisi nettiin ja parilla painalluksella mahdollisesti saisi selvityksen kyseiselle mielentilalle? Oikeastaan jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, nyt kun noin sen kuvittelin, eli pitäisikö sitä vaan ottaa satunnaisia tekstejä sieltä täältä ja laittaa niitä sekavassa järjestyksessä, irti asiayhteydestään eteen päin, ja toivoa että erkkikin ottaisi niistä selvän... Suoraan sanottuna, en osaa sanoa.

Kaikki tämä edeltävä tehtäisiin siis ihan vaan sen takia että tutkittaisiin hepoliinin mahdollisuuksia käyttää alkeellista kirjoitustaitoaan jossakin muodossa työelämään siirtymisen apuna. Joo, paitsi että mulle tuli sen tapaamisen jälkeen taas sellainen olo että voisi mennä jonnekin telakalle oppimaan hitsaamisen jaloa taitoa... Kun ei näillä mun kyvyillä mitään soveltuvaa työtä taida voida edes kuvitella saavansa. Mutta luuserit vaan luovuttaa, sanoi Eeva Aaatamille kun puuhun kurkotti. Ja edeltävään viitaten lopputulos ei välttämättä aina ole sitä mitä alun perin on tilannut.

Hmn, todella vaikeaa tämä päättämisen jalo taidottomuus. Pitänee alkaa koota satunnaisia kuvia portfoliota varten ja kirjoituksia ties mitä varten. Vai olisiko mahdollisesti jonkun henkilön mielestä hyvä idea antaa hepolandian osoite ihan vaan esimerkillisenä varoituksena hirvittävästä kirjallisesta tuhotyöstä. Mutta hei, ei tehdä tästä liian vaikeaa, pidetään galluppi ja äänestetään! Kertokaa mielipiteenne! Sitten se vaihtoehto, joka saa eniten kannatusta valitaan. Jotta yksinkertaisempikin (eli minä ite) tajuaisi, laitetaan äänestysvaihtoehdot vielä alle nähtäville.

Vaihtoehto A: Kyllä vaan, osoitetta kehiin ja heti sähköpostia kurssiohjaajalle
Vaihtoehto B: Vaikeaa, todella vaikeaa. En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä, päättele itse, muija!
Vaihtoehto C: No ootkos ihan hullu kun vielä harkitsetkin mitä pitäisi tehdä. No et tietenkään paljasta itseäsi...
Vaihtoehto D: Lähetetään ainoastaan valikoituja pätkiä ja valikoituja kuvituksia
Vaihtoehto Bonus: Kirjoita enemmän ja parempaa, harkitse sitten uudestaan

Kaikki äänestyskopeille, nyt!! (sori, pakko sanoa: mut näkis vaan) ;)

Jeps. Se on moro.
<3 Hepoliini

P.S. Äänestäjien kesken arvotaan jotain (voi olla ihan mitä tahansa)... :)

Jos mun potentiaalinen tuleva työnantajani päätyisi lukemaan tätä blokia niin en varmaan koskaan saisi työpaikkaa. (huomautus: no ootkos hepo nyt sitten töissä muka...) Sellaisia mietin bussissa kun matkustin kurssilta kotiin tänään. Oikeastaan ajatus lähti siitä kun takkeja naulakosta hamuillessamme kurssikaverini kysyi että mikä tämä mun bloki olikaan, että näytän jotenkin tutulta, ja hänestä tuntui että oli törmännyt mun blokiin. Mä sitten kerroin että kirjoitan salanimellä mutta paljon mahdollista että onkin käynyt täällä. Terkkuja vaan kurssikaverille (jos taas päädyt tänne), sä vaikutat tosi mukavalta :)

Siinä aloin pohtia että mikä estää samalla tavalla jotakin tyyppiä (lue: työnantajaa) - joka tulevaisuudessa lukee mun työhakemuksen, jossa lukee että hepoliini harrastuksenaan pitää blokia - etsimästä tätä täältä netistä. Kyllä se jäljittäminen kuulkaa loppujen lopuksi vaan olisi niin helppoa jos yhtään on "tiedätte kyllä minkä" seassa lorahtanut Sherlock Holmesia mukaan. Ehkä mä jätän mainitsematta tätä harrastusta ja hehkutan sen sijaan miten innokas ja tunnollinen kirjatoukka mä olen...

Sitten toisaalta, mitä väliä sillä on. Okei, blokinpitäjillä kuten muillakin ihmisillä on hyviä ja huonoja päiviä ja hyviä sekä huonoja aikoja, se välittynee myös blokiin jollakin tavalla. Mutta samalla tavalla, elämää kun eletään, niin jokapäiväisessä kanssakäymisessä ihmiset välittävät toisilleen tunteita ja asioita. Onko se loppujen lopuksi niin kovin eri asia? No tietysti se on, tästä kun jää "pysyvä" jälki niistä ajatuksista ainakin.

Joskus voi käydä niin että mieli muuttuukin jonkun asian suhteen josta on aiemmin kirjoittanut mutta niinhän sitä samalla tavalla on oikeus muuttaa mieltään ns. tosielämässä. Parhaimmat blokit mun mielestä on kuitenkin niitä joissa ollaan avoimesti omia itsejään. Enkä nyt puhu itsestäni vaikka olenkin kovin avoimesti oma itseni :). Ja sitä paitsi aina on vapaus valita mistä kirjoittaa ja minkä verran haluaa kertoa. Ainoa paha puoli live-elämän keskustelujen (monologien..) ja blokipuheluiden välillä on se ettei blokista välttämättä välity se aito tunne (!) mikä kirjoittajalla on. Toisaalta hyvän kirjoittajan pitäisi osata välittää haluamansa mun näkemyksen mukaan. Itse en koe olevani hyvä kirjoittaja, yksi tämän blokin monista funktioista onkin kirjoittamalla tulla paremmaksi kirjoittajaksi. Kuulostiko hienolta? No, tuon lauseen keksin kun astuin alaovesta kotirappukäytävään, T: aina ajatuksissaan ;) Mutta ydin kysymys on että pitäisikö mun (tai muiden ihmisten) hävetä omia ajatuksiani? Ei mun mielestä, sitähän tämän blokin sisältö pääasiallisesti on; omia ajatuksiani, niin hyvässä kuin huonossa.

Mä sitten pyysin kurssikaverilta jos se ei kuitenkaan ystävällisesti kertoisi muille että on vieraillut mun blokissa, tai ainakaan mistä se löytyy. Mutta sitten mä samassa sanoin hänelle että voi kyllä kertoakin, koska mikä mä olen muita ihmisiä määräilemään. Ja jos mä kerran niin vakaasti seison omien sanojeni takana kuin väitän, silloin sillä ei pitäisi olla muhun suurta vaikutusta, lukevatko muut tätä tietäen minut. Ja perhana. tämä on JULKINEN bloki, kiesus sentään, ja heh. Mutta kyllä se vaan saa sähköä aivoissa aikaiseksi kun ihan tuore tuttavuus kertoo vierailleensa mun ajatuksissani; se tuntuu kyllä aika oudolta, mutta ihan hyvällä tavalla kai. Jaaha, pitääpäs lähteä sensuroimaan aikaisempia kirjoituksia juuri, nyt ja heti. No ei sentään, mukavaa päivänjatkoa, jatketaan samoilla linjoilla niin kauan kuin haastemiehet eivät kolkuta oven takana. Tiettävästi en ole vielä syyllistynyt mihinkään laittomaan kuitenkaan? Vai, mitä luulette, olenko vai en? Ainakaan niin kauan kuin huonon tekstin suoltamista muiden nähtäville ei ole kriminalisoitu.

Jees, jatkan operaatio-kokeilua "vihreän teen juominen kahvin korvikkeena". Päivä oli loppujen lopuksi ihan kiva kuitenkin. Kurssiohjaaja vaikuttaa asiamieheltä, ja mikä tärkeintä näissä jutuissa - pätevältä!

T: hepoliini (toisaalta ja toisaalta hepoliini ;))

P.S. Pitäisi alkaa harjoitella kirjoittamista kieliopin sääntöjen mukaan. Toisaalta, kirjakieli ei aina ole oikea väline ilmaista asioita sopivalla tavalla, perkele :)

P.P.S. Nyt siirrän niitä piirroksia (joista kerroin aiemmin) koneelle ja katson josko jatkojalostaisi niitä tietokoneellisilla avuilla johonkin suuntaan. Nyt on meinaan koneaikaa kun ukkeli on ajossa vissiin ainakin pari tuntia vielä. Näette sitten myöhemmin. Moi!

Tulin vähän aikaa sitten sisälle sateiselta lenkiltä (koiran kanssa yllätys). Sitten eksyin lukemaan tätä. Jostain syystä siinä lukiessani aloin pohtia. Netissähän liikkuu ihmisiä päivittäin miljoonia-tsiljoonia ja Suomessakin on käsittääkseni asukkaita jotain viiden ja kuuden miljoonan välillä, korjaa toki jos olen väärässä. Ja vaikkapa juuri edelliseen kommenttiin viitaten epäsuorasti(siis "korjaa jos olen väärässä". Niin? kuka korjaa?!) - miten on mahdollista että "kukaan" ei eksy hepomaahan?! Toki ainauskollinen(;))(?) mystinen "Kristiina" jaksaa kommentoida niin hepoliinin elon myötä- kuin vastamäkiäkin, mistä olen jopa kiitollinen.

Mutta jostakin syystä mulle on tullut tunne että olen näkymätön tai pahimmillaan jopa jollakin bloggareiden salaisella mustalla listalla(!). En tiedä, onko sellaista listaa olemassa mutta alan kuitenkin uskoa jo siihenkin..."Ei me tota ainakaan lueta". Ja kaikista parasta on se, että blogilistan mukaan hepolandiaa tilaa kokonaista neljä(4) ihmistä. Missä he ovat?! Mitä he hepon jutuilla oikein tekevät? Tulostavat paperiksi ja liimaavat tapetiksi seinille tai pahimmassa tapauksessa pyyhkivät siihen mustan aukkonsa? Onko se reilua onko? Että jätetään yksin johonkin nurkkaan kirjottelemahan? Perkele :D

Toisaalta. Viimeisimpaan valokuvatorstai-haaste-kuvaani tuli jopa MONTA kommenttia. Johtuukohan se siitä että kuuluisa ja suosittu "SusuPetal" on tehnyt hepolle lokipohjan ja ihmiset ovat nyt sen huomanneet kun tovin olin sieltäkin laatikolta poissa...hmn. ;)


T: kateellinen, vanha, yksinäinen ja aina-katkera, hepoliinisi

P.S. Ehkä täytyy vaan tunnustaa se tosiasia että hepolandia ei ole millään tasolla kiinnostavaa luettavaa. Jep.
P.P.S. Juoskaa ny loputki tai tuloo siittä veitsestä. Menkää! Menkää tuohon suuntaan -->