Jou (joupa jou..)

 

Heräsin tänään suht reippain mielin valmiina päivän tehtävääni, mikä siis oli käydä siellä työterveyshoitajalla tilittämässä että tarttis kuulemma käydä psykologin juttusilla...

 

...No heräsin siinä, kävin suihkussa ja sudin tukan niin siloseksi kuin sen nyt vaan pystyy, uudella perkeleen kalliilla hiuksiinjätettävällä hoitoaineella. Myös pitkätukkainen työkaveri sitä merkkiä suositteli kun kysyi että millä mä sitten hoidan hiuksia kun valittelin että tukka lähtee ja hapsottaa latvoista miten sattuu. No enivei, kampasin siis naamani ja läksin toiveikkaana kaupunkiin. Poikkesin matkalla työnantajan offisella hakemassa "lähetelapun" sinne terkkarille. Sellasen tarvii, että näkevät jonkun sitoutuneen maksamaankin sen keikan.

 

Siitä kätevästi hyppäsin kadun toiselle puolelle lääkäritaloon, ilmoittauduin, ja kipitin terkkarin vastaanoton ulkopuolelle odottamaan. Odotellessa luin aiheeseen sopivasti Hyvä Terveys- lehdestä artikkelia siitä, miten ihmiset kokevat "hyvän lääkärin" ja muuta vastaavaa. No sitten olikin mun vuoro. Terkkari huikkasi ovella että "Moi.". Mä olin ihan että, okei, moi; normaalisti niillä kun on tapana sentään kätellä ja esittäytyä. Muutenkin mä aistin heti siitä akasta että ei taida meidän kemiat oikein kulkea yksiin. No mutta ei siinä mitään, kulkee tai on kulkematta, mutta sitten kun kerroin syyn että miksi olin tullut, niin tämä sanoo että "teidän työnantaja ei kustanna työpsykologilla käyntejä". Mä olin ihan että mitä hittoa, "mutta kun se lääkäri sano(s)...". Tämä sitten selittää että "kun sä kävit siellä toisessa talossa niin ei se lääkäri tiennyt.". No onko se saatana mun vika ettei se lääkäri tiennyt. Miten vaikeaa voi olla informaation kulkeminen saman lääkäritalon sisällä toimipiste A:sta toimipiste B:hen?? Muutenkin se ämmä oli niin nuiva, ettei tehnyt sille mieli mitään tilitellä. Se kysy että mikäs nyt on olotila sitten, kun kerroin että saikulla tässä olen (ja lue sieltä paperista, lääkäri LUPAS lähettää tänne tietoa siitä käynnistä), että luulenko olevani työkykyinen maanantaina. Mä sanoin sille, että tuskin mä mitään ihmeparanemista tässä välissä tulen kokemaan. Vaikea sanoa olenko työkykyinen maanantaina, miten määritellään työkykyinen? Jos se on sitä, että selviydyn hengissä työpäivästä, niin kyllä, olen työkykyinen maanantaina. Mutta sen takia mä sinne lääkäriin menin, että voisin selviytyä työpäivästä niin kuin "normaalit" ihmiset tekevät...jesus sentään.

 

No sitten se sanoi, että omalle työpaikkalääkärille olisi aika vasta ensiviikon loppuviikosta. Mä siihen että "aha". Mä luulen että tää terkkari oli taas sarjassamme niitä ihmisiä, jotka saa kiksejä siitä kun voivat kokea "hallitsevansa" muita ihmisiä, pätemään sen kautta miten onnistuvat vaikuttamaan pienen ihmisen kalenterimerkintöihin. Niin suuressa hyvyydessään onnistui maanantaille löytämään jollekin muulle lääkärille ajan. Jotakin se höpisi joistakin "muista keskustelukanavista.." mutta mulla mielenkiinto lopahti siinä jossakin vaiheessa kommunikoida tään henkilön kanssa. Ja sekin taisi huomata sen, koska lopussa totesi että "tuskin meidän kannattaa tässä sen enempää keskustella niistä asioista", johon mä vastasin että "niinpä". Jotenkin sitä ei yhtään tuntunu kiinnostavan. En mä sillä, että tarviiskaan mun pikku ongelmat kiinnostaa, mutta eikö se nyt pitäisi koittaa edes työn puolesta näytellä vähän kiinnostunutta...

 

No sitten häippäsin sieltä, ja mietin kotimatkalla että en mä oikeastaan koe tarvitsevani mitään psykologia. Joskus niitä on tullut kokeiltua, aika huonolla menestyksellä. Tavallaan psykologilla on ihan mielenkiintoista käydä, jos on kiinnostunut psykologiasta. Kaikki on (ollut) tavallaan niin ennaltaarvattavaa. Joskus Kuopioaikoina rupes vähän nupista viiraamaan, oli epämääräistä ahdistusta yms., ja terveyskeskuslääkäri kysyi haluanko käydä viiden kerran satsin psykologilla juttelemassa (siihen oli kuulemma suoriltaan mahdollisuus), ja mä sanoin, että ei siitä kai haittaakaan ole. No ei siitä ollut haittaa, mutta eipä ollut hyötyäkään. Lopuksi psyko totesi että eipä hän susta oikeen enempää irti saanut, eikä meillä sen kummempaa yhteistä säveltä löytynyt. Itsehoitona jatkoin nappien popsimista, tietämättä mihin niitä oikeastaan popsin.

 

Seuraavan kerran tein tuttavuutta kriisikeskuksen psykologin kanssa, kun olin pettänyt ukkelia työkaverin kanssa, kokenut jonkinlaisen henkisen romahduksen, ja lopettanut samaan syssyyn työt siinä työpaikassa. Ukkelihan mut taisi sinne "pakottaa". U itse kävi siellä myös, ja tarkoitus oli käydä myös yhdessä, mutta sitten äkillinen muutto Turkuun katkaisi ne käynnit siellä. Se psyko oli oikein mukava, mutta ei siitäkään oikein mitään hyötyä ollut, kunhan jutusteltiin asioista aina tunti, ja se siinä. Tai, no oli siitä se hyöty, että se sai mut ajattelemaan että joku aiemmin koettu parisuhdeväkivalta on kuitenkin aika rankka kokemus, että olenko kertonut siitä U:lle. No, olinhan mä kertonut, jotenkin se, että saa turpaan on kuitenkin helpompi jakaa, kuin se että päässä vähän vonksottaa joskus johonkin suuntaan, "hahhah". Psykon mielestä mun olisi pitänyt saattaa se mun eksä vastuuseen teoistaan, kun totesin että mitä se ois hyödyttänyt, jos niistä rikosilmoituksen olisi tehnyt. Ja kyllähän mä sillon poliisille koitin vinkua, mutta ei niitä kiinnostanut.

 

No sitten seuraavan kerran tein tuttavuutta Turussa ammatinvalintapsykologin kanssa. Kävin silloin työkkärissä tuhlaamassa meidän kummankin aikaa tekemällä erinäisiä testejä, ja toteamassa suuntautuvuuteni niihin asioihin, jotka nyt olivat jo ennestään tiedossa. Lopulta se ammatinvalintapsykogin oli jo ihan helisemässä mun kanssa, kun en tiennyt mistään mitään. Kai se oli tottunut että ihmiset saavat jonkun ahaa-elämyksen niillä käynneillänsä? Aika iso aika muutamalla käynnillä sitten kulutettiin jauhamalla ihan muun elämän asioita, kun se kerran totesi että mun ajatukset taitaa olla vähän muualla... Tuosta on nyt pari kesää aikaa.

 

No mutta pontti oli se, että jos mä muuten oon ihan ookoo (en mä tiedä olenko;)), ja ongelma tuntuu olevan siinä, että saan paniikkikohtauksia työpaikkalla, niin eikö siihen voi vain määrätä jotakin nappia, joka vie sen paniikin pois? Siis jos sellaisia nappeja on. En mä jaksa alkaa vatvoa elämää jostakin lapsuudesta asti (niin kuin sen Kuopiopsykon kanssa olisi pitänyt), ja koittaa keksiä, ja saada päähän kaikki mahdolliset muistot, että oliko syy nyt tässä, vai tuossa, mikä oli se laukaiseva tekijä, että puoli elämää on mennyt IHAN TURHAAN(!) panikoidessa asioista, jotka ovat suurelle osalle ihmisistä ihan normikamaa, ja päivittäistä elämää. Mä tiedostan syyt, jotka ovat niitä "horrorille" altistavia tekijöitä. Eikö se riitä?  Enkä olisi uskonut päästäväni suusta jotakin tällaista. Mun mielipide kun kuitenkin on se, että ihmisiä jätetään liian paljon pelkkien nappien varaan, oman onnensa nojaan, ja sitten saadaan ajoittain kerätä näiden ihmisten palasia milloin teiden varsilta, milloin joen pohjasta, kun nappi ei olekaan auttanut. Tarkoitin vaan sitä, että aina ei ole kait edes tarkoituksenmukaista repiä vanhoja haavoja uudestaan ja uudestaan auki, vatvoa vanhaa, kun kai tässä elämässä olisi tarkoitus mennä eteen päin. Siis sillä, että jos syytä ei vaan ole, niin kai sitä voi kärsiä paniikista ilman mitään yhtä tiettyä vatvottavaa syytäkin?

 

Huh. No, no ja no. Nyt muolle tuli taas sellainen "pipipää tilittää"-olo, mutta kai se on sitten ihan oikeellinen diagnoosi. Puspus.

 

<3Hepoliini

 

 

Moikka pitkästä aikaa.

 

Tässä on taas tovi vierähtänyt ilman blokia, aika pitkäksi venähti edeltävän kirjotuksen jatkaminen...

Mitäs tässä on tullut tehtyä... No töissä tietysti oon käynyt. Olen harjoittanut nykyään jopa satunnaisesti liikuntaa, käynyt kävelemässä Aurajokivartta ees taas, ja jopa ollut kaksi kertaa luistelemassa. Luistinpuuhia T on ollut vahtaamassa; yksin kun ei uskaltanut mennä kun noita luistelukertoja muuten oli kertynyt sitten peruskoulun vain yksi. Joskus pari talvea sitten ennen U:n palaamista tuomarihommiin käytiin Parkin kentällä kokeilemassa vieläkö luistimet pysyy jalassa. No sillä pysy paremmin ja mulla vähän huonommin, kertaakaan en kuitenkaan kaatunut, niin kuin en nytkään noilla parilla luistelukerralla. Toisella kerralla uskalsin jopa yrittää luistimilla jonkinlaisia käännöksiä (sitä voi pitää saavutuksena..). Oishan se upeeta kun osais luistella kuin Kiira Korpi tai Laura Lepistö.

Mitäs tässä muuta. No niitä töitä on tosiaan tullut tehtyä. menihän tuossa kolme viikkoa etten edes kotona konetta avannut. Kaikki vapaa-aika meni on mennyt töistä toipumiseen ja uuteen päivään (henkisesti) valmistautumiseen. Tää nyt saattaa kuulostaa kauhealta valittamiselta ja itsenyyhkytykseltä, mutta ilman minkäänlaista itsesääliä voin todeta fyysisesti olevani kireä kuin viulunkieli. En siis tarkoita että olisin fyysisesti niin timmissä kunnossa, vaan sitä, että olen kai jollakin tavalla onnistunut ylirasittamaan itseäni henkisesti siihen pisteeseen, että näkyy jo kropassakin. Ei vaan osaa rentoutua. Ei kiva. Siispä päätin huolestua ja varasin ajan työterveyslääkäriltä tälle päivälle. Ei tästä muuten tule mitään, pakko saada joko saikkua, tai jotakin paniikkihäiriönappeja, tai muuten oikeasti juoksen joku päivä johonkin puskaan mätänemään kun se viulunkieli katkeaa. En mä ole mitenkään masentunut tai mitään sellaista, mulla on vaan henki&ruumis jäänyt kierroksille. Ja sitten mä koko ajan pelkään että saan (taas) jonkun paniikkikohtauksen töissä, minkä miettiminen on johtanut siihen että nykyään hermostumistilan voi laukausta melkein minkälainen ärsyke tahansa, ja loppuaika menee sitten itsensä lepyttelyssä, että ei tässä mitään syytä paniikkiin. Sellanen on aika väsyttävää, että jos siihen joku (tehokas) nappi on keksitty, ni tänne nappia vaan.

Ehkä oikea aika hankkia sellaisia nappeja olisi ollut jo puoli elämää sitten, mutta minkäs teet, parempi myöhään ku aikasin, vai miten se meni... Joskus teininä sitä meinaan kärsi noista paniikkihäiriön kaltaisista oireista, ne vaan oli potenssiin kymmenen mitä nyt on ollut. Mitenköhän sitä siitäkin on oikeen selvinnyt (nähtävästi ei mitenkään). Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Silloin paniikkia aiheuttivat melkein mitkä sosiaaliset tilanteet tahansa, nyt ei sentään mikään muu kuin töissäolo, "hahhah" (vielä). Sen takia sitä tuli kaikki soittoharrastukset ynnä muut jätettyä aikoinaan kun pelkkä soittotunnillaolo aiheutti paniikkia. Sitten lopetinkin radikaalisti soittotunnit seinään yhden kerran kun isä oli viemässä mua soittotunnille ja kieltäydyin menemästä sisälle rakennukseen, kun koin etten enää yksinkeratisesti voinut. Isä sai sitten selvittää kuulemma itkevälle soitonopettajalle että miksi mä en sinne enää halunnut mennä. Soitonopettaja luuli että vika oli jotenkin hänessä, mä en totuutta kertinut edes omille vanhemmille. Siitä sain sitten huudot isältä kun en antanut mitään selitystä soitonopettajalle. Vanhemmatkin kai luulivat että olin vain kyllästynyt soittamiseen, mikä sekin oli osittain totta.

 

Muistan myös aina kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. Silloin luulin että olin pimahtamassa. Soitin niihin aikoihin oppilasorkesterissa, ja meillä oli aika mielenkiintoinen persoona orkesterinjohtajana...no ei siitä enempää, mutta kerran tämä yhtäkkiä karjaisi kauhean kovalla äänellä jollekin jotakin, ja silloin se oli menoa. Kiitti vaan siitäkin vitusti.

 

Niin että nyt mä kyllästyin jännittämään jokapäiväistä elämääni ja menen sinne lääkärille ottamaan selvää että voiskos tälle tehdä jo jotakin. Kuopion aikoina yhdelle lääkärille (joka siihen aikaan muutoin diagnosoi mulla keskivaikean masennuksen(vai liekö ollut oikeasti vaan seurausta se "masennus" noista paniikeista jälkikäteen mietittynä)) kerran tilitin että tietyissä tilanteissa (no se oli se tupakkakoppi) meinaa pukata paniikkikohtausta päälle, niin tämän resepti asiaan oli että "no ainahan sitä voi olla menemättä sinne tupakkakoppiin"... Aika hieno ja asiantunteva neuvo kouluteltulta terveysalan ammattilaiselta. Voiskohan samaa soveltaa nykyhetkeen: "No ainahan sitä voi olla menemättä sinne työpaikalle (meluisiin paikkoihin(ja vältellä ihmisiä ja muita inhimillisiä tilanteita)) --> "Ainahan sitä voi lakata elämästä". Noin kuvainnollisesti. Ainahan sitä voi alkaa eläväksi kuolleeksi.

 

Ja kaiken tämän voisin kertoa lähikaupan Svetlaanalle.

Jos vain haluaisin.

 

<3Hepoliini

Heippa.

Henki pihisee heppaliinissa edelleen. Kauhea iltavuoroviikko takana. Kirjottelen tuossa yömmällä lisää(kaiketi). Ajattelin vain pihahtaa olevani hengissä(ehkä).

<3Heppa

Iltaa.

Pakko tilittää vaikka väsyttää. Mä olen vähän huolissani ukkelista... Eilen illalla laitoin sille viestiä, että miten menee ja niin pois päin. No se ei sitten vastannut, enkä ajatellut asiaa sen enempää, kunnes tänään päivällä lueskelin vähän sen "kirjoituksia" jostakin vaan(en sano mistä...), ja tuli pieni huoli, että mites siellä hommat nyt oikeen menee. Laitoin tekstarin, johon ei kuulunut vastausta. Soitin, eikä siihenkään vastannut. Laitoin sitten vielä tekstarin, että pistää takasin vaikka vaan tekstarin, jos on saanu mun viestit. Ei mitään vastausta. No, tietty se voi olla, ettei kiinnosta vastailla, ja on töissä tai muuta... mutta aika pahat vibat tuli niistä sen jutuista kummiskin. Ja ukkeli, jos luet tätä nyt, niin sano nyt herrankiesus jotakin, ettei tarvii täällä miettiä vaikka mitä kamalaa!

Että sellaista mietin täällä nyt. Todennäköisesti huoleni on turha, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos ei olisikaan... Voihan se tietty olla, että ei haluakaan yhtäkkiä vastailla mulle, mutta oudolta sellainen mielenkäännös tuntuu, syystä jos parista. Ei niistä enempää.

Sitä vaan tuli taas mieleen kaikenlaista vaikka viitaten viime kesään, mutta niistäkään en nyt voi sanoa oikein puolta sanaa. Että jään odottamaan jonkinlaista elonmerkkiä, kiitos.

<3Hepoliini

Heips.

Vähän väliaikatietoja tässä rustailen. Ahdistaa, hermostuttaa, väsyttää ja nälättää. Ukkeli tulee joskus tunnin päästä käymään, en tiedä miten pitkään meinasi viihtyä täällä. Varmaan ottaa vähän takapakkia taas tämä henkinen olemisen sen takia. Olen muistanut juoda, ja sämpylän ja banaanin olen syönyt mutta kamala nälkä, ja ruokaakin pitäisi laittaa, mutta ei vaan oikeen maistuisi, eikä jaksaisi laittaa. Pakko se kai kuitenkin on. En ole korkannut ROCKYä edes paketista(eli se siitä siivoamisesta), en ole lukenut Me Naisia, tai edes juonut sitä viimeisintä Teetuopillista. Tuolla se tuoppi näyttää napottavan keittön tasolla pussi ja vesi sisällään. Varmaan oiskin aika vahvaa teetä (ja kylmää) kun on lionnut siinä, mitä, pariko tuntia ainakin..."heh".

Joo. Kuuntelen Radio Suomipoppia, olen hylännyt Radio Novan sen esittämien "ranteet auki"- viisujen takia, mutta nyt tuntuu että poppikanavakin jostakin syystä - liekö tämä sunnuntai(olihan tänään sunnuntai??) kun saa kanavan kuin kanava nyyhkimään - esittää kamalan surumielistä musiikkia, perkele. Voi tietty olla, että kun saa ruokaa naamariin niin olo tästä vähän paranee(tai sitten ei).

Aamulla kun heräsin, niin oli ihan kamala halipula. Mutta kaipa sitä kestää vaan itseään halaillessa (köh...), kun on kestänyt muutenkin, mitenkään erittelemättä läheisyyden määrää tai laatua nyt tässä. Kai sitä jokainen kaipaa läheisyyttä joskus, vaikka tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä mitä sana läheisyys tarkoittaa, mitenkään taaskaan erittelemättä, ketä nyt tarkoitan. Taidan ostaa sen pehmonallen unikaveriksi. Tai jos joku haluaa, niin sellaisen saa tuoda tuparilahjaksi, jos tässä nyt mitään tupareita koskaan jaksaa järjestää edes, T: epäsosiaalinen heppa.

Ai niin, sanotaan nyt kaikki mitä mieleen tulee tässä samalla. Eilen kun kävin ostoksilla äiteen ja isäpapan kanssa, niin mun oli pakko sanoa äitille että "HYS!!", kun sen puhetulvasta ei meinannut tulla loppua. Okei, oli aika ilkeää (tai sitten ei), mutta mä en pystynyt keskittymään ollenkaan niiden tarvikkeiden valitsemiseen, kun toinen tykitti sanallisesti kymmenen sana sekuntivauhtia. Se sitten sanoi mulle, että olen tainnut tottua jo näinä parina päivänä hiljaisuuteen kun olen itekseen kämpillä napottanut. No, voi tietty olla, en osaa sanoa. Tai sitten se johtui vaan siitä, että halusin rauhassa miettiä, onko Rocky oikeesti parempi, kuin se yks toinen imuriehdokas.

Joo, pakko kai se on mennä laittamaan ruokaa, ettei kuukahda ennen ku se ukkeli tulee (ahdistus). Vaikka en tiiä, oisko se niin paha sitten, säästyis ainakin kaikelta mahdolliselta draamalta, mitä ei nyt jaksais yhtään. Huh. Anteeks.

<3Hepoliini

Iltaa.

Ajattelin raapustaa muutaman rivin, vaikka ensin tuntui, etten jaksaisikaan. Tuli nukuttua ehkä hieman huonosti, kun viime yönä sängyssä maatessani huomasin, että silmät suunnittelivat vuotavansa kuiviin. Ja mä kun luulin etten osaisi enää itkeäkään. Siitä sitten tosiaan siirryin keittiön puolelle ryystämään nenääni, jolloin sana vuodatus sai taas uuden merkityksen henkilökohtaisessa sanavarastossani...

...Ja tänään jatkoin samaa rataa. Mullahan oli se tapaaminen kurssiveikkojen kanssa aamupäivällä, ja meillä OLI kyllä ihan tarkoitus suunnitella mun työnhakuani uusiksi tämän kaupunkiin jäämisen pohjalta. No mutta, mutta, eihän siitä mitään tullut, kun aloin vollottamaan sielläkin sitten kuin syötävä. Toinen kurssityypeistä sitten ehdotti, että hoitaisin sen kämppäasian ensin kuntoon, ja katellaan vasta sen jälkeen uudestaan niitä työpaikkoja. Oikein hyvä idea. Mä ehdin siinä jo alkuun sanoa, että varmaan mikään asiakaspalvelu ei nyt juuri tulisi kyseeseen, kun ei tiedä, milloin pillahtaa itkemään. Sitä en tosin ehtinyt sanoa, ennen kuin pillahdin itkemään...heh.

No läksin siitä sitten kotia kohti pahoiteltuani pikku purkaustani. Päätin kävellä, vaikka bussilipulla olisi päässyt vielä vaihdolla, saivat ainakin aivot happea ja selluliitit (??) kyytiä, kun kävelin melkein keskustasta kotiin asti. Jatkoin ryystämistä siinä matkaa taittaessani, onneksi oli sentään aurinkolasit päässä, kun muutenkin jo valmiiksi muistutin suunnilleen jotakin vahakabinettinukkea nukuttuani yön suolat silmillä.

Kotona jatkoin samaa kyynelehtimistä. Kurkkukin on ollut kipeä, en vaan ole osannut päättää johtuuko se A) paskoista sätkistä B) liiasta itkemisestä C)kipeystilasta, vai ehkä näistä kaikista yhdessä. Joo, on tullut polteltua tupakkaa yhä niin kuin vanha korsteeni. En jaksanut kotiin päästyäni laittaa tikkua ristiin minkään asian suhteen, niin poikki olin. Ajattelin kuitenkin, että huomenna on PAKKO tarttua hommiin ja tehdä jotakin konkreettista sen kämppäasian suhteen, tai muuten on kohta kusi sukassa. Vaikka sitten perkele vollottaisin koko toimenpiteen ajan, jos vaikka jopa johonkin asuntotoimistoon asti saisi raahattua itsensä. Onneksi en sentään yleensä meikkaa arkisin, niin ei tarvitse huolehtia valuvatko meikit pitkin poskia vai eivät. Ja sitä paitsi, jos käytän ripsiväriä, niin se on sitten Kanebon 38, mitä laitan räpsyttimiin - se kun kestää veden, mutta lähtee kuitenkin pestessä 38 asteisella vedellä pois. Mun mielestä aika v***n kätevää. (mikäköhän sensuuri muhun oikein iski...)

Tänään mietin parvekkeella tupakkia tuprutellessani, että minkäköhän verran tuo uusi IKEA mahtaa verottaa autoilun lisääntymisellä alueella paikallisen oravakannan harventumista, siileistä puhumattakaan. Ne pöljät(oravat) kun ovat rukkasen tuolla tien varsilla harva se päivä. On meinaan pikkasen tykännyt liikenne lisääntyä parissa vuodessa näillä kulmilla. Tai sitten "nahat" ovat joitakin itsemurhaisia yksilöitä, joita maiseman muutos riepoo niin paljon, että suikitaan vapaaehtoisesti surman suuhun auton alle?

Mietin tänään myös paljon muuta, mutta enpä nyt muista mitä. Ai niin, nyt muistinkin! Saakelin BLOGILISTA oli mennyt uusiutumaan! Minkäköhän hiton takia? Jotakin salaliittoa siinä on ihan varmasti takana...hah.

Jeps. Mä hiljenen nyt "hetkeksi", aika monta sanaa tässä tulikin jo sanottua. Puspus!


<3Hepoliini

Nonni!

Kaupassa on käyty tuhlaamassa heppaliinin pennosia taas. Emmä nyt tiedä, onko kovin kohteliasta juoruta tällä tavalla selän takana (ai minkä "selän takana"..!), mutta saatiin vielä ukkelin kanssa aikaiseksi pikku riita siinä, kun se mulle sanoi, että nyt voitais mennä kauppaan, ja mulla oli just jutunteko tässä kesken (piti sen kuvan kaveriksi kirjoittaakin jopa), ja sitten se alkoi taas valittaa, että onko normaalia kun mä kuulemma (??) kymmenen tuntia päivässä (ei oo totta) istun tässä koneen äärellä. No mua alko siinä vituttaa, ja totesin sille itse katselleeni herran omaa tietokoneen ääressä istumista muistaakseni sellaiset kuusi vuotta putkeen, ja sanoin, ettei sillä mun mielestä ole mitään oikeutta natkuttaa mun uudesta lempiharrastuksestani. En mä tiedä, mikä määrä ukkelille sitten mahtaisi sopia, että mä tätä konetta käytän? MÄ KUN EN KUITENKAAN OLE MIKÄÄN KAKARA, JOLLE TARVII SANELLA ASIOITA! Ja taas mä sain kuulla, että miten mä en tee sitä ja tätä ja tota, ja miten hän itse vaan joutuu kaiken tekemään. Tuntui, että oli jopa mun vika, jos muuttoautoa ei löydy ajoissa. No, en nyt viitsi sanoa, mitä siinä vaiheessa ajattelin.

Sitten ukkeli vaanhtosi taas siitä, että miten hänestä tuntuu, että mä aion jotain viikkoa ennen muuttoa sanoa sille, etten mä lähdekään, ja että se olisi HÄNELLE äärimmäisen kusinen paikka. No, mä sitten siinä kysyin, kun kalskahti hieman korvaan, että eikö se muka mulle olisi millään tavalla kusinen paikka, siinä vaiheessa vaihtaa kurssia. No, kuulemma mulla olisi helpompaa, kun ei ole tavallaan mikään pakko muuttaa sinne (juuri nyt), niin kuin hänellä, joka on jo sopinut töistä ja sen sellaisista. Mä sitten ukkelille sanoin, ettei se pointti tee mistään asiasta yhtään sen "helpompaa"...

Joo, kamalaa tilitystä. Tiedän. Hyi mua. Mulla vaan keittää päässä tuollaiset että sanellaan mitä pitää tehdä, ja milloin, ja minkä takia ja ei saa tehdä sitä ja tätä ja... Paras oli, kun näin ukkelin huulien liikahduttavan maailmalle sanat: "Yhtään enempää ei sieltä sun tililtä nosteta, että jää rahat vuokratakuuseen". Mulla palo hihat, kun ei mullakaan tietääkseni ole oikeutta koskaan ollut ukkelin rahan säästämisistä tai säästämättömyyksistä mitään lausua. Ja niistä säästämättömyyksistä olisikin monta pirullista (mutta olen nyt niin kiltti, enkä näin julkisesti ala repostella jo menneillä asioilla..hmn.) tarinaa tarinapankissa, eli pääherneessä.

Jooh. Sitten käytiin kaupassa ja nyt olen kuvannut ja hieman muokkaillut kuvamateriaalia tulevaa (en tiedä vielä milloin) "Lumppu"-juttua varten. En tiedä, meneekö liian intiimiksi esitellä "sellaisia hörhelöitä", mutta paljastetaan, että jotain sen suuntaista SAATTAA olla luvassa. Mutta ihan hyvällä maulla tietenkin (miksikä oikein minua luulette?;)), ahahahah!! Ei kun ihan oikeesti. Kyse ei ole alusvaatteista mutta jostakin sen suuntaisesta kummiskin...köh.

Jees. Takasin hommiin...

<3Hepoliini

Heippa.

Mä nukuin tänään pitkähköön, koska ukkeli heräsi jo niin pirun aikaisin ja sain "siunauksen" jatkaa unia (WTF?). Ne on jollakin päivän "opintomatkalla" Tampereen suunnalla ja siksi lähti jo kukon laulun aikaan ihmisten ilmoille. (nukuin puoli kymmeneen)

No, nyt tässä välissä, heti edellistä kirjoittaessani, soi puhelin ja velihän se siellä soitteli. Se kysyi, että olinko mä jo kuullut että sekin oli saanut monoa työpaikastaan muutaman muun ohella. Mä sitten veljeä muistutin, että "meidän tyttöjen" äiti on sen verta rallattavaa sorttia, että jo eilisiltana, ennen virallista irtisanomisselontekoa, olin saanut informaation työn loppumisesta. On se kyllä perseestä kun nuo yritykset nykyään juoksee vaan rahan, rahan ja rahan perässä eikä yhtään ajatella työntekijää. Mä olenkin aina sanonut että sitä saa mitä tilaa. Työnantajan sitoutumisen taso on suoraan verrannollinen työntekijän sitoutumisen tasoon. Eli "sitä saa mitä tilaa" ja "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Ja "Äänestäkään jaloillanne!" Olosuhteisiin nähden veli vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä, siellä se oli ruoanlaitossa. Varmaan se vähän lohduttaa kun on saanut puolen vuoden palkkaa vastaavan rahamäärän käteen, vaikka laihan lohtu kai se silti on tuollaisen jälkeen.

Mulla on itselläänkin kokemusta YT-neuvotteluista. Koko kesän sai miettiä, että olenkohan mä siinä porukassa, joka saa monoa persiille. Lopulta kuitenkin talo palkitsi ahkeria ja sitoutuneita työntekijöitään potkimalla pihalle 7 pisimpään yrityksessä työssä ollutta. Varmaan sen takia kun niillä oli kovimmat liksat. Sanotaanko että pikkasen kärsi ilmapiiri ja työmotiivi niiden toimien jälkeen vaikka mä lopulta tein omat ratkaisuni ja lähdin kävelemään. Ei pidä nääs sitoutua sitoutumiskammoiseen työnantajaan, vaikkakin sopimuksessa luki "toistaiseksi voimassaoleva". Tosipaikan tullen sillä paperilla kun kuitenkin voi korvata korkeintaan vessapaperin virkaa.

No. Ennen kuin veli soitti, niin mä olin juuri tehnyt työkkärin sivuilla ammatinvalintatestin(www.mol.fi/avo), jossa kartoitetaan omia kykyjä ja kiinnostuksia ammatillisten ominaisuuksien suhteen. Ihan vaan sen takia, josko siitä olisin saanut jonkin hyvän idean oppisopimuskoulutusalaa varten(juu, ennoo yhtään tuuliajolla). Käykää ihmeessä testaamassa itsenne siellä, ellei muuten, niin huvikseen (ja jotta tiedätte, mistä puhun). Seuraavassa testausrupeaman tuloksia:

KIINNOSTUKSET: (mulla A ja I olivat tasavahvoja ja itse piti lopulta päättää kumman ensisijaistan)

Valintasi perusteella ensisijainen tyyppisi on A ja toissijainen I. Kiinnostuskoodisi on AI.

A-tyypin ihmiset ovat taiteellisia ja luovia. He pitävät tehtävistä, jotka antavat mahdollisuuden ilmaista itseään ja käyttää mielikuvitustaan. He ovat omaperäisiä, itsenäisiä ja emotionaalisia. He eivät pidä rutiinityöstä ja tiukoista säännöistä. He suuntautuvat taiteellista ilmaisua tai tulkintaa vaativiin tehtäviin.

I-tyypin ihmiset ovat kriittisiä, eritteleviä, älyllisiä ja loogisia. He ovat uteliaita ja haluavat ymmärtää ilmiöiden syitä ja löytää ratkaisuja ongelmiin. He arvostavat tiedon hankkimista ja opintoja. He ovat itsenäisiä ja haluavat usein työskennellä yksin omaan tahtiinsa. He ovat kiinnostuneita teoreettisista ja soveltavista tieteistä ja hakeutuvat etenkin tutkimus- ja tuotekehittelytehtäviin.

AI-koodille ominaisia tehtäviä ovat esim. taiteellinen toiminta, johon sisältyy tieteellisen tutkimuksen tuloksia, teoreettisia perusteita tai teknillistä suunnittelua, esim. rakennustoiminnan, esinesuunnittelun, muodin, näyttämötaiteen ja kirjallisuuden alueilla.

KYVYT:

Kyvyissä korostuivat kielellinen kyvykkyys ja kuvataiteellinen kyvykkyys. (vieläpä tuossa järjestyksessä)

TYÖN OMINAISUUDET: (osa, jossa vastaukseksi tuli pisteytetty lista ammateista, joista seuraavat 10 vasemmalla sopivat hepoliinille parhaiten ja oikealla huonoiten(10 "huonoin"))

1. Maisema-arkkitehti                  1. Automaatio-asentaja                                                             
2. Kirjailija                                  2. Merivartija
3. Ohjaaja                                   3. Kirkonpalvelija
4. Vaatesuunnittelija                     4. Meijeristi
5. Piirtäjä                                     5. Matkaopas
6. Copywriter                              6. Kirjanpitäjä
7. Taidemaalari                            7. Veturinkuljettaja
8. Art Director                             8. Vakuutusvirkailija
9. Dramaturgi                               9. Uskonnonopettaja
10. Lavastaja                              10. Tuote-esittelijä                

Sen lisäksi KIINNOSTUKSET-kohta antoi ammattilistan hepoliinin kiinnostuksista vastausten perusteella.:

1. Kirjailija
2. Maisema-arkkitehti
3. Arkkitehti
4. Art Director
5. Tekstiilitaiteilija
6. Ohjaaja (elokuva/teatteri)
7. Lavastaja
8. Copywriter
9. Keramiikka- ja lasitaiteilija (!)
10. Graafinen suunnittelija

Niin että kuka vielä ottaisi mut töihin jonnekin??? Mä menen nyt juomaan kupin teetä. Sen verta pirstonainen prosessi tämän kirjoituksen tuskallinen tuottaminen tällä kertaa oli. Tästä oli kuulkaas luovuus kaukana. Ja eikun joukolla vaan kaikki tekin siellä testaamaan ellei ole parempaa tekemistä (heillä joilla on, saavat vapautuksen testaamisesta..:))! Huhhuh ja voi luoja. *päässä naksaa*

<3 Hepoliini

P.S. Korjasin työn ominaisuuksiin oikeat ammatit. Olivat menneet väärään järjestykseen kun tarkistin.

Heippa vaan.

Mulla pyörii päässä kun olen koko aamun selaillut työpaikkoja, mahdollisia työpaikkoja ja mahdottomalta tuntuvia työpaikkoja. Hitto, sekaisinhan niistä vaan menee.

Olen soittanut kahteen paikkaan ja kinunut oppisopimuspaikkaa, joista ekassa tavoiteltavaa henkilöä tuuraava ihminen pääsi oikeen pätemällä pätemään ja totesi nenän vartta pitkin että "en usko, että sellainen on mahdollista". No vittu, ois tehnyt mieli sanoa sille että mikä on mahdollista mutta toivotin tyynesti hyvät elämän jatkot ja tyydyin purskahtamaan itkuun vasta puhelun jälkeen enkä sen aikana. Älkää kysykö miksi, kai se vetää vähän tunnepakin sekaisin kun pitää aivoille yrittää opettaa että kohta tässä taas elämä muuttuu, ja ne kokee kai sitten jonkinlaista muutosvastarintaa. No, koottuani itseni, itkettyäni(viime kerrasta olikin jo ihan liian kauan aikaa) kaiken paskan ulos ja juotuani hieman rauhoittavaa vihreää teetä, otin luurin käteen ja soitin toiseen paikkaan. "No ihan hyvä muuten mutta meillä on juuri aloittanut yksi oppisopimusoppilas, emmekä voi ottaa toista". No perkele. Siinä vaiheessa ajattelin että tutti riittää nuo oppisopimuspaikkojen hakuset tälle päivälle ja aloin katsella muita juttuja.

Laitoin netin kautta hakemuksen yhteen yritykseen, jonka kautta voisi päästä sitten vaikka siivoamaan, jos voisi. Katsotaan nyt. Ei mun taustalla varmaan niitäkään hommia saa. Vissin kotiorjakokemusta ei katsota työkokemukseksi.

Sitten meinasin hakea jakamaan sanomalehtiä, ja työaika siinä on tietysti yöllä. Siinä on vaan se paska puoli, että mä en oikein osaa valvoa. Meinaa väkisin nukahtaa. Ja sitten puolestaan päivällä ei saa nukuttua ja valvomisen jälkeen tuntuu kuin olisi kahden päivän ryyppyjen jälkeen kamalassa krapulassa. Sitä paitsi, millä mä keskellä yötä pääsisin keskustaan töihin, kun tuskin meidän tuleva koti on lähelläkään keskustaa. Ukkelin tuntien mahdollisimman kaukana sieltä. Hyvähän sen on, perkele autolla pääsee joka paikkaan, mihin vaan haluaa.

O(hei hei vaan muru!:)) ja T(heii!) tuolla kommenttiboksissa ehdottivat, josko voisin noita kuvia tekemällä hoitaa itselleni hieman tienestiä. No mä Teen neuvosta katsastin Kuopion mainostoimistoja jo aika monta läpi (niitä onkin yllättävän monta), ja mulle iski ihan kamala alemmuuskompleksi. Enhän mä jumalauta osaa mitään tehdä... Ja Kuopiossa on tietty taas "Ne Pienet Piirit" (vrt. piiri pieni pyörii), että turha sinne on mennä itteään tyrkyttämään mihinkään väliin. Tai ei sitä tietysti voi tietää, ellei yritä, mutta mulla on asiasta erittäin vahva negatiivinen intuitio ja yleensä se on ollut oikeassa. Toisaalta mulla on kyllä se sama negatuaatio tällä hetkellä vähän joka asiasta.

Mua alkoi äsken jo ketuttaa koko Kuopioon muutto. Eikö täällä olisi muka ollut kaikki IHAN hyvin?! Eikun ukkelin pitää päästä Kuopioon, kun siellä on kaverit, mummo ja työpaikka. Hyvin siinä raossa taas ajateltiin hepoliinia. Itteni kai saan syyttää. Mutta mä lohduttaudun sillä että pääsen pois sieltä ihan koska vaan siltä alkaa tosi pahasti tuntua.

Soitin äsken myös (joo, mullahan on täällä aikaa leikkiä jotakin fakin toimistosihteeriä) Kuopion paikalliseen vuokrataloyhtiöön ja kysyin meidän asunnon tarpeen kiireellisyysluokitusta. Erittäin kiireelliseksi olivat meidän kämpän tarpeen laittaneet, että jospa sieltä joku läävä löytyy sitten.

Muokkasin myös ceeveetä (perseestä kaikki cv:t!) ja liitin siihen kuvan, jossa hymyilen lampaan lailla. Ehkä sen kuvan perusteella mulla olisikin toivoa jossakin, voisi sitten työpaikan saatuaan näyttää ettei jaksa aina mikään kestohymy naamalla mielistellä ja nuolla perseitä. Niin, ja ensinhän mun piti soittaa kurssiohjaajalle, että lähettää mulle siitä cv:stä kopion, mä kun luulin että olin hukannut sen. No tottakai se löytyi heti sen jälkeen tuolta muistikulta jostakin ihan väärästä kansiosta.

Että perkele sellaasta täällä tänään. Taidan mennä taas keittämään teetä. Jos mulla olisi tupakkaa, niin vetäisin tässä välissä oikeen kunnon(!!) savut ihan puhtaalla ja hyvällä omallatunnolla. Eli teetä keittämään ja takaisin hommiin. Persehän tässä puutuu.

<3 Hepoliini

P.S. O! Tulet sitten käymään meillä kesällä, jookos!! Ja mennään ainakin johonkin rokkiin ja eletään kuin teinit pellossa? :)

Huomenta.

Tänään olisi äidin isän syntymäpäivä, siis jos isoisä olisi vielä hengissä. Helppo päivä muistaa, ensimmäinen huhtikuuta. No, isoisästä aika jätti jo tuossa nelisen vuotta sitten, kai siitä olen joskus jotakin maininnut, ja ellen ole, niin ei sillä tiedolla varmaan arvon lukijalle olisikaan mitään merkitystä. On muuten exs-työkaveri-ystävän pieni poika samanniminen kuin isoisä. Ja sitten sen pojan "siittäjällä" on sama sukunimi kuin kummipojalla. Vähän niin kuin palapelin palasia tuollaiset "yhteensattumat". Joopa...

Me otettiin sitten eilen tilapäinen avoero. Käytiin meinaan sanomassa tämän kämpän vuokrasopimus irti, ja jos avoliitoksi katsotaan se, että asut jonkun kanssa saman katon alla, niin sitten varmaan vuokrasopimuksen irtisanominen katsotaan avoliiton purkamiseksi. Eikö ole aika loogista päättelyä? No tuskin meidän avoero jää pysyväksi, hihkaisin vaan siitä selkänahanrippeidenviejä-vuokra-asuntofirmasta ulos astellessa ukkelille että "miltäs se tuntuu nyt olla virallisesti asunnoton!?" Ei ole meinaan mitään tietoa tulevasta asunnosta. Saman päivän aikana sitten ruvettiin asunnottomiksi ja otettiin avoero.

Kuopiosta olisi nyt sitten tarkoitus joku luukku löytää. Se on nyt päätetty. Täytyy sanoa, etten mä mitenkään riemusta kiljahdellen sinne ole muuttamassa, en todellakaan. Ukkelille eilen pidin madon luvut siitä, miten mua vituttaa se, että kun juuri olet yhdestä asiasta toipumassa niin toinen kehittää jotain uutta kriisin tynkää peleihin. "Kriisistä kriisin". Kyllä nuo muutot ynnä muut shitit vievät aina henkisestä kapasiteetistä veronsa, sanokaa mun sanoneen. Ukkelille sanoin että sen työpaikan on sitten paras olla varma, tai muuten mä tulen ainakin maitojunalla takaisin (oikeastaan vaikea tässä vaiheessa määritellä mikä sen "maitojunan" varsinainen kotiosoite onkaan..). Sovittiin, että jos jostakin syystä kaikki menee siellä Kuopiossa kauniisti sanottuna päin vittua, niin sitten muutetaan jonnekin muualle. Mä ehdotin Tamperetta, mutta ukkelilla on jokin ihme asennevamma(mistäs ei..?) sitä paikkaa kohtaan. Sitten mä sanoin - kun ukkeli täytteli asuntohakemuksia netissä - että siihen kaupunginosaan, mistä tänne Turkuun muutettiin, en ainakaan halua asumaan. Sanoin, etten näkisi sitä minään varsinaisena edistysaskeeleena, vaan symbolisesti sitä siirtäisi kelloa noin 6 vuotta taakse päin. Palaisi ikään kuin jonkin ajanjakson lähtöruutuun. Kysyin vielä että mikä ihmeen himo ukkelilla on siihen kaupunkilohkoon, kun se oli järjestäen haukkunut melkeen jokasen muun kaupunginosan jollakin perusteella. Ihme tyyppi. Siinä vaiheessa aloin jo katua koko muuttopäätöstä. Kai se vaan on niin, että sitä saa mitä tilaa.

Soitin siinä meidän äitille, että voitais tänään mennä käymään siellä. Tarkoitus oli että olisin kertonut muuttoaikeista vasta tänään, mutta siinä luuri korvalla ajattelin, että mitä sitä turhaan pitkittämään ja kerroin asian. Kyllähän mä tiesin että ne mielellään mutkin pitäisi täällä vähän lähempänä. Välillä mua ottaakin pannuun, että ukkeli saa taas "tahtonsa läpi", sen takia, kun SE EI voinut YRITTÄÄ sopeutua TÄNNE, vaan MÄ saan AINA olla se saatanan kameleontti, joka toteuttaa sen joka ikisen VITUN mielenliikkeen. Yksi vaihtoehto olisi tietysti lähteä kävelemään, johan mä melkeen sen toteutin viime kesänä, mutta huonoin lopputuloksin. Ei siitä sen enempää, mennyt on mennyttä. Ja nyt on nyt. Sen mä vaan sanon, (ja onhan ukkelin hyväksi sanottava että kyllä se paljon(onko?) on oppinutkin ottamaan myös mun tahtoa huomioon) että se ei enää vetele, että tällaista tulee tapahtumaan enää YHTÄÄN kertaa. Sanoin myös ukkelille (vai sanoinko..), että joku voisi lähteä lätkimään jo sen perusteella että "parisuhteen"(miettikää vaan miksi lainausmerkit) toinen osapuoli mielivaltaisesti ratkoo kumpaakin osapuolta merkittävästi koskettavia asioita, kuten vaikka muuttoa 500 kilometrin päähän. Eikö se ole aika merkittävää, mitä, hä, mitäh??!! Perkele!

Nyt mulla on kahdelta kurssiohjaajan kanssa tapaaminen. Mä jo perjantaina alustavasti vihjaisin että Kuopio saattaa tulla kyseeseen. Siinä on vaan se paska puoli, että mulla jatkuu kurssi toukokuun loppuun (ellen saa työ-, opiskelu-, oppisopimus-, tmspaikkaa siihen mennessä)asti, ja puolessa välissä pitäisi asua jo Kuopiossa. Tässä välissä voisin taas arvostella sitä, miten ASIAT OLISIVAT NIIN PIRUN PALJON HELPOMPIA, JOS NE SUUNNITTELISI KUNNOLLA!! Eikä silleen että "mä muutan kuukauden päästä Kuopioon, joko sun kanssa, tai ilman sua". Perkele!

Mä menen nyt keittämään rauhoittavaa teetä. (Vitut se mitään rauhoita) Tuntuisin olevan sen tarpeessa (enkä ole!).

Ai niin: Näin yöllä suden tuolla lähipellolla. :O

<3 Hepoliini

P.S. Piti kirjoittaa jostakin ihan muusta mutta vähän "lipsahti". Heh...heh...

editti P.S. Chisu - Mun koti ei oo täällä, Sunrise Avenue - Diamonds

Heii!

Koska muistutan henkisiltä ominaisuuksiltani lähinnä idioottia, niin kirjoitin tohkeissani edeltävään raaputelmaan väärän lausunnon. Tarkoitus oli kirjoittaa VAKUUTUSOIKEUDEN lausunto, ei työttömyysturvalautakunnan (se edeltävä porras tässä prosessissa). Ja koska mä olen niin vittuuntunut akka, niin tilitän sen kokonaisuudessaan tähän jälkipolville varoittavaksi esimerkiksi että kannattaa hoitaa asia eri tavalla omalla kohdallaan (jokainen voi miettiä miten. Suosittelen että kerro mahdollisimman VÄHÄN, sen sijaan että tilität koko elämäntarinasi siihen valitukseen...). Jees. Yleisön pyytämättömyydestä, vierailevana tähtenä esiintyy, Vakuutusoikeus:


"VAKUUTUSOIKEUDEN PÄÄTÖS

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään.

PERUSTELUT: Työttömyysturvalain 2 luvun 9§:n mukaan työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai joka on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien. Saman lain 2 luvun 10§:n mukaan henkilöllä on pätevää syy erota työstä työsopimuslain 8 luvun 1§:n 2 momentissa (purkamisperuste) tarkoitetuissa tapauksissa, tai silloin, kun työtä hänen työkykynsä huomioon ottaen ei voida pitää sopivana. Henkilöllä on pätevä syy erota työstä menettämättä oikeutta työttömyysetuuteen myös muusta pätevyydeltään edellä mainittuihin syihin verrattavissa olevasta syystä.

Hepoliini on eronnut ***työntekijän työstään *****:ssä ja hänen työsuhteensa on päättynyt **.**.****. Hepoliini on ilmoittanut eronsa syyksi muun muassa käsiensä kylmäherkkyyden, huonon työilmapiirin sekä stressi- ja ahdistusreaktion. Lisäksi hän on **.**.**** päivätyssä työvoimaviranomaiselle antamassaan selvityksessä todennut, että päätöstä edisti tuleva paikkakunnan vaihdos eli muutto Turkuun (hepon huomautus; päätös syntyi irtisanoutumisen JÄLKEEN). Hepoliini on kertonut joutuneensä myös työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

Asiassa on esitetty **.**.**** päivätty lääkärintodistus, jonka mukaan Hepoliinilla sormien ääreisverenkierto on todettu keskimääräistä huonommaksi. Todistuksessa mainitaan, että Hepoliinin potema oireisto voi vaikeuttaa tai estää kylmässä työskentelyn. Lisäksi asiassa on esitetty sairauskertomuksia, joissa Hepoliinilla on muun muassa todettu ****- ja ****kuussa **** äkillinen stressioreaktio ja ahdistuneisuutta.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan lääketieteellisestä ja muusta selvityksestä ei ilmene tilankuvausta, jonka perusteella ****työntekijän työn voitaisiin katsoa olleen Hepoliinin työkyky huomioon ottaen hänelle sopimatonta. (hepon huom. kyseessä on siis kylmätilassa tapahtuva työ..) Asiassa esitetyn selvityksen ja Hepoliinin kertomuksen perusteella voidaan pitää uskottavana, että työpaikalla on ollut erilaisia ristiriitoja, mutta työttömyysturvalain soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössä henkilön on edellytetty pyrkivän selvittämään työilmapiiriin liittyviä ongelmia työsuhteen aikana. Asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä myöskään Hepoliinin työnantajan vakavista laiminlyönneistä tai sellaisesta toisella paikkakunnalla välittömästi alkavasta vakituisesta työpaikasta, jonka perusteella Hepoliinilla voitaisiin katsoa olleen työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy erota työstään. Hepoliini on siten eronnut työstään (Hepon huom. ja nyt tulee paras:) ilman pätevää syytä **.**.****, eikä hänellä tämän vuoksi ole oikeutta työttömyysetuuteen ajalta **.**.****-**.**.****.

Lainkohdat Työttömyysturvalaki 2 luku 9§ 1 mom. ja 10§ 1 ja 4 mom.

Asian käsittelyn päätyttyä vakuutusoikeudelle toimitetut asiakirjat sidotaan vakuutusoikeuden asiakirjavihkoksi, joka arkistoidaan vakuutusoikeudessa. Työttömyysturvalautakunnan asiakirjat palautetaan työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle.

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta"


Annan lopuksi aiheeseen liityen virallisen lausunnon: Suomi on oikeusvaltio.

<3 Hepoliini, syyllinen.

Huomenta.

Mulla on taas NIIN paljon patoutunutta agressiota, että tunnen pääni kohta räjähtävän. Äläkä kysy minkä takia, en sitä kuitenkaan osaisi taaskaan kertoa. No jos muutamalla sanalla: Ukkeli, Kuopio, työttömyys, koira, oma pää, kurssi, yrittäminen, epäonnistuminen, luuserius, saamattomuus, välinpitämättömyys, sekasotku, epäjärjestys, epätietoisuus...

Juuh, ahhahaha. Mietin tuossa, kun kävin pakollisella aamukävelyllä (nyt on taas se vaihe kun ei voisi vähempää kiinnostaa ulkoilla koiran kanssa), että tekisi mieli huutaa ääneen: "Suksikaa vittuuuuuuun!! Kaikki!!" Siinä samalla tajusin (taas), ettei se ole ukkelin vika jos mua ei miellytä sen tasaisin väliajoin ilmenevät päähänpistot. Sehän on mun vika, kun en kykene niihin sopeutumaan ameeban lailla! Eivät tällaiset hepoliinit selviä mistään evoluutiokehityksestä hengissä, siinä kun pitäisi olla edes pieni hitunen omaa tarvetta pärjätä. Ja mullahan ei sitä ole, mikäli muistelee ammatinvalintapsykologin tekemiä psykologisia testejä. No, enpä mä koskaan kovin kunnianhimoinen ole ollut, että jos kunnianhimo on joku elinehto, niin kai voin sitten alkaa tilailla jo jotain loppusijoituspaikkaa itselleni.

En muistanutkaan kertoa, että tullessamme Kuopion reissulta takaisin kotiin, odotti oven välissä kirje oikeusaputoimistosta. Sisällä oli VIHDOIN ja viimein (terveisiä vaan perseeseen) se vakuutusoikeudenpäätös siitä karenssiasiasta, josta aikoinaan valitin, ja joka valitus sitten kaiken kaikkiaan kesti melkeen KAKSI JA PUOLI VUOTTA! Mun mielestä TÖRKEÄÄ antaa ihmisten odottaa noin kauan. Ja päätös oli vielä kielteinen, minkä vuoksi mun spontaani reaktioni oli sillä hetkellä ajatus siitä että pyysin perseeni siihen paperiin, silppuan se ja lähetän takaisin niille kusipäille, jotka sen päätöksen kaikessa viisaudessaan väänsivät. Haluatteko kuulla päätöksen perustelut? No, kuulette silti. Tässäpä suora lainaus hieman tiivistäen vakuutusoikeuden päätöksestä, nimen tilalle vaihdoin sentään "blogiomani" (hei, onhan mulla hitunen itsesuojeluvaistoa!), heh:

"TYÖTTÖMYYSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Työttömyysturvalautakunta hylkää valituksen

PERUSTEET: Työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien.

Henkilöllä on pätevä syy erota työstä silloin, kun työtä hänen työkykyynsä huomioon ottaen ei voida pitää sopivana.

Hepoliinin työsuhde ****:ssä ajalla ****-**** on päättynyt Hepoliinin omasta pyynnöstä. Hepoliini on vedonnut terveydentilaansa, työpaikkakiusaamiseen ja muuttoon Turkuun. Asiassa ei ole ilmennyt, että hän olisi ottanut yhteyttä työssä ollessaan esimerkiksi työsuojeluviranomaisiin tai ammattiliittoon yrittääkseen selvittää työpaikan ongelmia. Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella ei voida todeta, että Hepoliinilla olisi ollut terveydentilansa vuoksi pätevä syy erota työstä. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella muutto Turkuun olisi ollut työvoimapoliittisesti pätevä syy erota työstä. Hepoliinilla ei ole ollut työvoimapoliittisesti pätevää syytä erota työstä ja tämän vuoksi hänellä ei ole oikeutta evättyyn etuuteen.
LAINKOHDAT Työttömyystyrvalaki 2 luku 9§ ja 10§."

Että revitään siitä sitten. MUN olisi pitänyt selvittää työpaikan ongelmia! Voi jumalauta, etten paremmin sanoisi. Ja niin sitä vaan käveltiin lääkärin ylitse tuon kirotun toimikunnan toimesta ja päätettiin ettei lääkärinlausunto ole pätevä. Ja kaiken huipuksi mun perustuslaillista oikeuttani VALITA itse asuinpaikkani raiskattiin tuolla tavalla! Joo, tai saahan sitä valita missä asuu, siitä vaan saatetaan rangaista. Vituttaa.

Hyvästi. Mä menen nyt etsimään itselleni töitä vaikkapa jostakin PAKKASvarastosta (perkele!!), koska nythän mulla on lausunto että olen täysin kykenevä vaikkapa siihenkin työhön, niissä olosuhteissa, ja siitä lausunnosta ei voi edes valittaa. Nauraisin, ellei melkeen itkettäisi (ja kiukuttaisi niin maan perkeleesti tuo naurettava paskapaperin palanen).

<3 Hepoliini

EditPeeÄs: Vähän taustamusiikkia Sineadilta...
...ja katsokaa myös miten hurmaavasti Enrique levitoi...

P.S. Kirjoitin vahingossa "väärän päätöksen" tähän juttuun; oikea seuraa kohta perässä omassa osiossaan. Olinpas mä typerä ja huomaamaton.

Heippa vaan.

Ihan varoituksen sana nyt heti aluksi että hepoliini ei ole herännyt tähän päivään kovin virkeissä tunnelmissa. Ja sama suomeksi: wituttaa.

No aloitetaan vaikka siitä että heräsin jo hyvissä ajoin heti kuuden jälkeen kun ukkelin herätyskello oli herättänyt noin sadannen kerran putkeen. Miksi ihmiset ei voi nousta sängystä silloin kun se kello soi?? No ei siinäkään nyt sinänsä mitään, syntiähän se olisi muutenkin nukkua pitkään, mutta huomasin vaan heti että tästä päivästä tulee tulemaan ihan paska.

Puoli kahdeksalta löysin itseni jo aamukävelyltä koiran kanssa moikkalemasta sekä tuttuja koiria että niiden hieman tuntemattomampia ihmisiä. Naapurikin siellä näytti kipittävän vapaaksi karanneen koiravanhuksensa perässä ja naapurin iän noin suunnilleen tietäen se kipittäminen oli mun mielestä sinällään jo saavutus. Ei siinä mitään, aamukävely olikin ehkä noin päivän ainoa hetki jona ei vituttanut kuin sen hetken kun jouduin pujottelemaan bussipysäkillä odottavien lapsi- ja aikuisodottajien välistä noin miljoonannen kerran tässä elämässä. Miksei ne perkele voi asettautua johonkin muodostelmaan että ohittaminen ei olisi aina niin saatanan rasittavaa. Kun ei se koiran kanssa ole välttämättä niin helppoa, miltä ummikosta saattaisi tuntua - mennä meinaan esim. kahden ihmisen välistä, jotka seisoo kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Muuten kyllä mun mielestä tällä planeetalla pitäisi olla tilaa niin ihmisille kuin eläimillekin... Mistä tuli vaan ihan mieleen että eilen sain postia Suomen Eläinsuojeluliitosta (vai mikä yhdistys se nyt olikaan oikealta nimeltään) koska olen sen uusi jäsen. Ihan vaan kannatuksen vuoksi ajattelin liittyä. Toki olisi monta muutakin asiaa joita voisi rahoittaa jäsenmaksun muodossa. Mutta nyt valitsin näin. Piste.

No puoli kymmeneltä löysin itseni astumassa talon alaovesta ulos ilman eväsleipää. Koin ahaa-elämyksen noin viiden metrin päässä alaovesta, eikun ylös hissillä äkkiä takaisin, kotiin, jääkaapille, takaisin hissiin ja ulos sekä juoksujalkaa sinne samaiselle kirotulle bussipysäkille. Ehdin jopa ajoissa. Tähän mennessä olin itsekseni kironnut elämän vittumaisuutta noin sadalla puoliäänisellä perkeleellä. Bussissa tyydyin vaan istumaan suupielet alas suuntautuneina todeten itselleni ettei (perkele) aina voi olla hyvällä tuulella. Etupäästä keskisillalle omaa jääntipysäkkiäni odottamaan astuessani mulkaisin elämälle kostoksi koko takapään matkustajat pahalla silmällä. Ihan vaan koska tuntui siltä. Tuskin katse on vielä ketään tappanut. Olinpas mä inhottava, hyi mua.

Sitten saavuinkin jo kurssipaikalle ainoastaan toteamaan ettei olisi voinut melkeen enää turhempi päivä olla. Varmasti monelle muulle kurssilaiselle olikin hyödyllinen mutta tuntuu siltä vaan että kun oli vuorossa käsitellä mun asiaani niin siihen se hyöty loppui. Alkupäivän meillä oli sitä yrityssuunnittelun alustusta, ja saatoin vaan siinä mielessäni todeta että milläköhän hiton varoilla mäkin mitään puljua laittaisin pystyyn. Sitten käytiin läpi paikallaolijoiden portfoliosuunnitelmat. Mä sanoin että mä haluaisin laittaa siihen mun tekemistä kuvista koosteen ja sen lisäksi haluan ottaa siihen valokuvia mun tekemistä keramiikkatöistä. Jotenkin tuntuu että siellä päässä ei meinaa mennä jakeluun että mua oikeesti kiinnostaisi tehdä vaikka jotain kuvitushommia (jos saisi tietoteknisen osaamisen ajan tasalle) muiden töiden ohella. Mulle jää aina sellainen epämääräinen olo niissä tapaamisissa että ei ne edes usko että mä mitään osaisin kuvittaa. Ehkä mä en osaakaan (siis piirtää kuvia), vitustako minä tiedän! Mutta olisivat ne voineet edes pyytää jotain näytille. Mä kysyin kurssikavereilta asiasta, niin kyllä kaikilta muilta vaan on pyydetty töitä näytille. Ehkä mut on sitten valmiiksi jo käsitelty pöytälaatikossa johonkin kategoriaan "luuserit, jotka ohjataan Saloon Nokian tehtaalle puhelinkokoonpanotöihin vuokratyöfirman kautta"? Sitten tuli taas sellainen olo ettei musta ole mihinkään. Onko kivaa, onko! No eijjoo.

Ja sitten se teksti mistä puhuin (ja minkä kirjoitin) eilen. Joo, eipä ollut tänään siitä halaistua sanaakaan puhetta. Että revitään siitä sitten tektiä, perkele (no nyt revitäänkin). Tottakai, eihän sitä nyt kaikkea voi muistaa, mutta en mä ala muistuttelemaan, kun tuntuu kyllä muut asiat pysyvän muutenkin muistissa siinä päässä. Ehkä se on sitä kuuluisaa valikoivaa muistia? Tai sitten mä olen käsittänyt sen kurssin idean kokonaan jotenkin väärin. Mä meinaan että sieltä olisi voinut hyvällä tuurilla saada hieman "tsemppiä" ja näkökulmaa asioihin (ja tekeleisiin) mutta ehkä olin siinäkin (niin siinäkin, perkele..) väärässä? (Tai ehkä mua nyt vaan vituttaa?)

Ja tällä hetkellä toivon että olisin syntynyt kultalusikka suussa ja rahaa olisi vanhan isäsanonnan mukaan "niin ettei paskalle taivu". Noin se joskus vastas kun siltä kysyi aikoinaan että oisko isällä heittää pari markkaa karkkirahaa. Tai jos mummon veli olisikin mun isoisä sen sijaan että mummo olisi mun mummo, niin todennäköisesti vetäisin tällä hetkellä margaritaa ja polttaisin sikaria maaten rantapyyhkeellä jossakin Venezuelan lämmössä enkä istuisi kotona työttömänä(!) luuserina ukkelin tietokoneella (koska omassa ei toimi netti) tässä persereiässä, jota mm. kotimaaksikin kutsutaan. Terveisiä vaan Caracasiin. Mutta ainahan voi jossitella...

Bussissa kotiin matkustaessa käväisi vielä mielessä entinen työpaikka ja siellä hetken aikaa töitä tehnyt 19 vee varamiespalvelutyttö, jolle kerroin ettei mulla ole vaan ollut varaa mennä autokouluun missään vaiheessa, kun puheeksi tuli ajokortti. Siihen se vaan erittäin hämmästyneenä esitti kysymyksen että "Miksi sun vanhemmat ei maksaneet sitä?". Mä tyydyin olemaan kiltti ja vastasin että ei se kaikilla mene ihan samalla tavalla...

Jees. Perseestä on mutta pää pystyssä eteen päin (Mikä se pahan tappais). Ja jopa aion tehdä ihan vittuillessaan lisää kuvia kaikkien epäkiinnostuneidenkin silmänriesaksi. Se on gud bai! Toivon ettei kukaan kokematon saanut traumaa tästä. Se ei ollut se motiivi vuodattaa; yksi syy on edelleen se tarve päästä sisäisestä paskasta eroon.

<3 Hepoliini, perkele. Piste.

Huomenta.

Mä olen päättänyt lipsua mun spartalaisista aamuheräämisistäni. Tänäänkin nukuin kymmeneen asti, unta riitti ihan hyvin jopa. Mitä sitä turhaan pingottamaan, kunhan hilluu vaan kun tilaisuus kerta on...

Juuri ennen heräämistä näin unta että harkitsin blogin laittamista salasanan taakse ja unessa mitä ilmeisemmin myös tein sen. Huvittavaa sinänsä koska eilisen vuodatuksen jälkeen mulle jäi niin epämiellyttävä tunne siitä että olen jollakin tasolla taas sanonut liikaa että jopa oikeasti mietin pitäisikö jättää "julkisuus" ja kadota yksityiseksi blokiksi omaan maailmaani. Vaikka en mä kai edes mitään dramaattista nyt ole puhunut, joku raja vaan tuntui taas ylittyneen. En tiedä miksi.. No mutta sitten aamulenkillä - kun kolme panssarivaunua oli nuorine poikineen ajanut läheistä puoli-isoa tietä pitkin ohitseni(!) - mietin että olisiko se nyt sitten kovin reilua vaikkakin sitä yhtä tai kahta tai jopa kolmea ihmistä kohtaan, joita jostakin mystisestä syystä kiinnostaa lukea hepoliinin elämästä ja ajatuksista. Ja tulin siihen tulokseen (toistaiseksi) että ei kai se kauhean reilua olisi. Että jatketaan nyt ilman mitään salasanoja tai häipymisiä. Kuhan kävi vaan mielessä.

Mitä tulee vielä siihen kun eilen puhuin muistaakseni lastenhoitajan ja graafisen suunnittelijan opinnoista, niin ne oli periaatteessa kaksi vaihtoehtoa niistä monista, joita oon pyöritellyt mielessäni. Nimenomaan kaksi jopa REALISTISTA vaihtoehtoa kun pohtii kaikkia eri vaikuttavia tekijöitä mielessään. Ja nimenomaan vielä että jos mahdollista olisi päästä oppisopimukseen.Tietystihän sitä voisi hakea vielä vaikka yliopistoon tai suorittaa toisen AMK-tutkinnon, silloin tuskin päätyisinkään lastenhoitoalaan, kuka tietää. Mutta. Siinä on muutama mutta (muitten muttien ohella).

1. Millä rahoittaisin opinnot
2. Edelliseen viitaten, mulla on opintotukioikeutta jäljellä n. kahden vuoden täysipainoista opiskelua vastaava määrä.
3. On entistä opintolainaa, jota pitäisi samalla lyhentää jollakin tavalla.
4. Olisin pakotettu menemään töihin kustantaakseni opintoni. Siinä vaiheessa kun opintotuki lakkaisi kokonaan, jokainen voisi laskea että melkeen pitäisi samaan aikaan käydä täysipäiväisesti töissä että tulisi toimeen.
5. Edellinen hidastaisi opintoja ja johtaisi mitä todennäköisemmin loppuunpalamiseen
6. Ja lopputulos olisi että hepoliini ehkä saisi valmistumispaperit käteen joskus neljäkymppisenä, yksinäisenä ja lapsettomana, ja joutaisi suoraan sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä (opiskeluaikana puhjenneen skitsofrenian takia)... :D

Siinä vaan muutama "mutta", miltäs kuulosti? ;) Mutta vakavasti puhuen, ei nuo kuusi kauhun kohtaa kauheasti houkuttele. Toisaalta kyllä se varmaan teoriassa olisi ihan mahdollista. Mitenköhän mahtaisi ympäristöstä löytyä tukea mun opiskeluaikeilleni, ei se meinaan ainakaan yhtään pahentaisi asioita jos joskus edes pikkasen saisi kannustusta. Kai jokainen joskus tarvii vähän tsemppiä. Pitäisiköhän vielä laatia lista niistä muista ammateista, joita mä mm. kävin läpi käydessäni viime kesänä ammatinvalintapsykologilla. Jos mä muutaman muistaisin...heh. Älkää sitten naurako! Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

1. (No se) Graafinen suunnittelija
2. Laborantti
3. Toimittaja
4. Lastenhoitaja
5. Arkkitehti
6. Eläintenhoitaja
7.  Ja oli niitä muitakin mutta en nyt saa päähäni.
8. Niin, Psykologi taisi olla vielä listalla. :) Ahhahahaha, mustako psykologi, sallikaa mun nauraa!

Aika monipuolinen lista ehkäpä? Realistinen? Ja mainittakoon vielä lopuksi että mulla on jo tosiaan yksi "turha ammatti", millä ei voi työllistyä oikeastaan melkeen muuten kuin laittamalla yritys pystyyn, jonka voisi jo melkeen valmiiksi todeta olevan kannattamaton. Vähän tuntuu että turhaan on tullut opiskeltua. Tai turhaan ja turhaan, miten sen nyt ottaa. Sanotaan nyt sen verran että ammatissa ollaan tekemisissä läheisesti saven kanssa. En ole muuten koskenutkaan saveen kohta viiteen vuoteen, että siltä pohjalta.

Päivänjatkoja!
T: hepoliini

Mä ajattelin eilen illalla että jatkan tänään siitä, mihin eilisen "testin" tiimoilta ajatukset jäivät. Sitten eksyin lukemaan tätä ja päädyin etusivun jutun kautta lukemaan tätä.

Mulla rupes päässä keittämään kun lueskelin niitä kommentteja, joita kyseinen kirjoitus oli lukijoidensa suusta tupsautellut. Mä suorastaan odotan että olisi jo itsekin keski-ikäinen koska elämä tuntuu olevan niin kovin paljon hauskempaa ja helpompaa silloin kun aikaa voi kuluttaa karsinoimalla nuorempi väki "teiniangstiseksi" ja "puberteettiksi vuodatuksiksi, joita nuorempien blokeissa näkyy". "Joo me ollaan keski-ikäisiä ja ylpeitä siitä". Ainakin rivien välistä (ellei sitten suoraankin jopa) oli luettavissa melkoisen negatiivinen asenne meitä "nuorempia" kohtaan. Ja nuoremmaksi tässä ilmeisesti luettiin kaikki mikä liikkuu vielä ilman kävelykeppiä, jos nyt heitetään vähän takaisin päin sinne papoille ja mammoille.

Viimeeksi eilen näin tulevan K-70-ohjelman(onko sen niminen?) mainoksen televisiosta, jossa muusikko Timo Rautiainen(pappa/mamma: ellet tiedä kuka on niin hanki tietoa vaikka googlella) kuvaili miten aiemmin luuli että "näkökenttä" kapenee iän myötä mutta olikin huomannut että siinä käy juuri toisin päin. Mitä ilmeisemmin tällainen valaistuminen tapahtuu huomattavan myöhäisellä iällä vanhuudessa eikä varsinkaan vielä missään keski-iässä? Ainakaan sitä ei ole tehty kovin helpoksi havaita, sitä suvaitsevaisuutta keski-ikäisten keskuudessa meinaan... Keski-ikäisillä taitaa olla liian tuoreessa muistissa omat kasvatustraumansa ja muut elämän helppouden tuskat, että on liian kiire haukkua omien lastensa sukupolvi maan rakoon? Vaikka mä väitän että nykyisillä keski-ikäisillä on ollut aikoinaan tietyllä tavalla paremmat eväät lähteä rakentamaan elämää. Korjatkoon toki joku jos olen väärässä. Eikös niillä ole kaikilla suurin piirtein oma asunto ellei jopa kakkosasunto koska ennen muinoin normaalikokoisesta ellei jopa pienehkösta asunnosta tarvinnut maksaa puoltatoista miljoonaa mummonmarkkaa. Valitettavasti itse oli silloin vielä kapaloissa ja nyt kuulen kauhutarinoita siitä miten ikätoverit painavat vähintään kahta duunia per nokka että saavat lyhennettyä edes sen auntolainan. Päälle saavat ehkä ostettua vähän särvintä leivän päälle. Itse aionkin siksi asua vuokralla hamaan tulevaisuuteen koska eihän täällä nykyään ole edes valituisia työpaikkoja saatavilla. Vaan toisin oli ennen kun oltiin (kuulemma) 40 vuotta putkeen samalla työnantajalla hamaan eläkeikään asti. Ja kohta pitäisi huolehtia vielä nämä hemmotellut suuret ikäluokat turvallisesti eläkkeelle kellumaan rahakirstuineen. Meidän nuorten selkänahasta sekin vedetään. Pitikö niiden mennä perkele sikiämään kuin saatanasta silloin sotien jälkeen. Tässä nyt nähdään; kusessa tässä ollaan niiden kanssa vielä. Nehän niitä pullamössöjä on eikä me. Perkele.

Sitten vielä kehdataan halveksuen puhua nuorempien ihmisten blokien sisältöjen tyhjänpäiväisyydestä, jälleen: ellei nyt suoraan niin siellä rivien välissä. Itse ollaan niin saatanan luovia ja aikaansaapia, viisaita, vanhoja, fiksuja, seesteisiä ja ongelmistavapaita. Ja jos niiltä kysyy, niin aina ovat olleetkin? Ongelmathan ovat jotenkin ikäsidonnaisia? I don't think so. Eiköhän se ole jokaisen yksilön pääkopasta kiinni miten vaikeaa on. Ja siitä, mitä vaikeuksia elämä kiikuttaa milloinkin nenän eteen, harvempi niitä pulmia ehdoin tahdoin kuitenkaan kestoa enemmän itselleen hankkii. Voisiko se olla niin että joillekin elämä kasaa liiallisessa mittakaavassa paskaa niskaan kun joku toinen pääsee vain murto-osan tuskalla. Kuka on kokenut väkivaltaa, yksinäisyyttä, hyljeksintää, hyväksikäyttöä, jne.,jne.. Ja silloin tämän kyseisen henkilön bloki on varmaan persoonansa kuvastus, ikään katsomatta. Jos joku on kokenut rankkoja tai kokee edelleen, niin pitääkö niitä kokemuksia sitten tuoda julki auringonkukilla ja näytellä vahingoittumatonta? Toki se voi jonkun mielestä olla "teiniangstia" tai muuta kuvailematonta paskaa mutta pitää muistaa että kaikki eivät ole eläneet teini-ikäänsä angstisena ja mustiin pukeutuneena. Ainakin olen kuullut huhuja ettei näin olisi. Varmaan angstisista teineistä tulee suuremmalla todennäköisyydellä angstisia aikuisia koska angstisten teinien teiniaikoina (yhteiskunnan) rahat eivät riittäneet (eivät riitä muuten vieläkään) heidän mieliensä hoitamiseen koska yhteiskunta oli silloin kusessa suurten ikäluokkien yhteiskunnallisten töppäilyjen takia. Ja mitä ilmeisemmin se on kusessa edelleen, ehkä vain vaikeammin havaittavalla tavalla... Että revitään ME siitä. Ja ei toki ollut mitenkään omakohtaista tai sitten oli. Sitähän mä en kerro, koska kaikki "nuoret" EIVÄT vastoin parempaa luuloa tuuleta KAIKKIA asoitaan blokissa julki. Esimerkkinä käytän vaikka itseäni. Kaivakaapa tästä blokista se juttu, jossa kuvailen esimerkiksi juuri hepoliinin seksielämää. Siis kerron siitä jotain muuta kuin totean tyyliin: "on sitä joskus harrastettu muodossa jos parissa".

Pointti oli kai se että yleistäminen on perseestä. Get the point?

Ei muuta nyt.
*Menee rauhoittumaan koska tämän ikäisillä on vielä tapana kiihtyä ajoittain kovasti mutta ehkäpä se loppuu sitten kun olen seesteinen ja mukava keski-ikäinen.* -->

Jälkihuomio(kello 14.28). Väänsin sen rautalangasta yleisön hartaasta kaipauksesta; Rautalanganvääntäjä iski ja väänsi.

Illalla hiljaa sillalla...

Näin äsken tähdenlennon kun olin ulkoilemassa otuksen kanssa. Pysähdyin odottamaan 500:nnen kerran että karvapallo suostuisi kävelemään eteen päin, en jaksanut kiskoa sitä eteen päin vaan jättäydyin pimeään katveeseen tuijottelemaan tummaa iltataivasta. Ja siinä se meni, Otavan vasemmalta puolelta, peltojen päällä: tähdenlento. Ja kyllä, toivoin jotain.

Otin ensimmäisen kerran mukaan uuden pikku soittimeni, jolle mahtuu noin 500 kappaletta musiikkia mutta jolla on tällä hetkellä vain se yksi L.Tähkä&Elonkerjuun levyllinen ladattuna. Sitä sitten siinä kuuntelin ja kerkesin jo toiselle kuuntelukierrokselle ennen kuin päädyin takaisin kotiin. Tuli taas siinä matkan varrella sellaiset fiilarit että heikompaa hirvittäisi jos tietäisi, enkä tiedä viittinkö edes pienintä piirtoa myöten alkaa kuvailemaan niitä, mutta esimerkkinä vaikka se että sillä hetkellä "Kuninkojaan" hukuttautuminen ei tuntunut yhtään heikommalta idealta :D... :/ Mutta koska mä olen mä, niin nuo nyt aina on vaan sellaisia ajatuksia, joita tuskin koskaan pannaan käytäntöön. Myös ranne+saha yhdistelmä käväisi mielessä, josko maalliset murheet saisi siten lopetettua... Mutta todellakin, en mä tarkoita sillä sitä että nirriä olis pois ottamassa vaan se kuvaa lähinnä sitä miten paskat fiilarit tuli. Tai on. Tai oli. Tai jotain... Se on nääs tätä kun ei kestä omaa elämäänsä. Ja sitten tuli sellainen olo että en halua mennä takaisin kotiin ja jos menen (no täällähän minä) niin sanon ukkelillekin että voi painua jonnekin kuuseen ja antaa mun olla rauhassa... No en jäänyt ulos, kuten totesin, enkä sanonut ukkelille että voi painua kuuseen. En tiedä miksi. Mitään.

Sitten tulin kotiin, niin kuin totesin jo kaksi kertaa ja ukkelilla oli työkkärin sivut auki. Ja sitten se sanoi mulle kun istuin tähän koneelle että "katsoisit säkin vaan työpaikkoja etkä kirjoittaisi jotain blokia(aina vaan))" Joo. Mäkin voin sanoa sille että "eläisit säkin joskus muuta elämää kuin pelaisit perkele pokeria vaan"! Musta tuntuu että mä kuihdun. Mä tarviin halin! Ja rutistuksen! Ja pari rohkaisevaa sanaa mutta niitäkin saatana jos pitää aina "kerjätä" niin menettävät vähintään 2/3 merkityksestään. Mulla on muuten tapana halata ihmisiä aina kun olen humalassa ja se johtunee ainoastaan siitä syystä että muuten en saa halailla tarpeekseni. Äiti joskus sanoi että ihmisistä, jotka eivät ole lapsena saaneet istua tarpeeksi sylissä, tulee sisältä tyhjiä aikuisina, jotka aina kaipaavat jotakin. Mä sitten vaan ajattelin mielessäni että miten musta sitten tuli tällainen vaikka olen saanut lapsena istua sylissä yllin kyllin... Että ei se takaa yhtään mitään. Ehkä muhun on vaan syntymässä ladattu jokin kirous tuntea syvää yksinäisyyttä ja kaipuuta koko surkean elämäni ajan?

Että se (vittu) siitä aikuisemmasta uudesta vuodesta. Eiköhän täällä ole jo tarpeeksi niitä, tällä planeetalla. Voin olla rauhassa kohta kolmekymppinen (katso sivupalkin laskuri) teini. Ja eikös se periaatteessa ole ihan sama tämän yhteiskunnan edistyksen kannalta olen mä sitten ajatuksiltani aikuisempi tai vähemmän aikuinen kun ei täällä mihinkään (perkele) voi vaikuttaa. Eli valitsen lapsellisuuden ja teinisynkistelyn kunnes mulla on oikasti jotain tärkeää elämässä. Piste.

Näihin tunnelmiin: Lauri Tähkä&Elonkerjuu - "Liekki"



<3: hepoliini

Heii...

Kyllä mä luulen tosiaan että kun tarpeeksi joutuu pyytelemään anteeksi tekosiansa ja sanojansa, sana anteeksi menettää tehoaan. Varsinkin jos aina samat ihmiset joutuvat saman hepoliini-pyörremyrskyn uhreiksi. Siksi en ole vaivautunut edes pyytämään (tai vaivaantua on väärä sana, uskaltaa voisi olla kuvaavampi) anteeksi tällä kertaa vielä keneltäkään henkilökohtaisesti koska suoraan sanottuna musta tuntuu että nyt on jokin ns. näkymätön raja ylitetty ihmisten töppäysten sietokyvyssä ja parempi on mun vaan olla hiljaa ja kärsiä. Musta tuntuu että mun anteeksisaamiset on niiltä erin jo saatu...

Ukkeli tuossa lähti äsken ajokokeeseen. Mä sitten menin eteiseen sanomaan sille heippa ja tapitin sitä nälkään riutuvilla silmilläni (syönyt eilen ihan pienen palan pitsaa ja tänään en mitään...) ja muistutin että "mäkin olen hei täällä...". Siihen ukkeli sitten sanoi että sietäisi miettiä tekojansa hieman. Mä sitten sanoin sille että vaikea miettiä kun ei tiedä mitä miettiä...ja kun ei muista mitään, mitä pitäisi miettiä... Siihen se sitten sanoi että mieti vaikka sitä kenen kanssa olit puhelimessa uuden vuoden yönä kun tuli kiire lopettaa kun hän tuli kotiin ja poistaa puhelutiedot puhelimesta. Ou mai shit, mä ajattelin. Kyllä mulla aika hyvä aavistus voisi olla asiasta...Ottikohan nyt ohraleipä. O ainakin tietää mistä puhun, heh. Tai ei kyllä naurata yhtään pisaraa juuri nyt. On vaan sellanen olo että sillat siellä taas palaa roihuten kun selkänsä taakse sielunsa silmin kurkkaa. Miks mun pitää olla tällanen saatanan törppö!

Miksei sitä voi vaan antaa ihmisten elää rauhassa omia elämiään. Miksi pitää aina järjestää kaiken maailman sotkuja pitkin öitä. Ei kai se ole mikään puolustus että on ollut ainakin kolmen promillen humalassa, eihän? Vaikka ei kai sitä ihminen ole kaikkein normaaleimmillaan siinä tilassa, mutta ei se silti vissiin oikeuta olemaan kusipää...eihän.. Ja mulla on sellainen muistikuva (nyt) että kusipäitä on oltu ja pahasti. Mä en kestä mua itseäni taas, annetaan yksi kappale vaihtoelämiä lahjoituksena vaikka kukapa tällaisen sietämättömän persoonan paskaa elämää haluaisi, sehän jo tiedettiin. Ja aika vaikea noita elämiä taitaa olla vaihtaa vielä nykyteknologialla...

Tuntuu että turha katua kun vahinko on jo tapahtunut...turhaan kirjoittaa ja pahoittelee ja katuu. Ei se mitään auta... :( Jos mä olisin oikein hiljaa ja huomaamaton niin laskeutuisikohan pöly maahan vielä tämän elämän aikana... Ottakaa vaan kaikki opiksenne ja eläkää parempaa elämää kuin hepoliini. Jollakin elämänhalinnankurssilla voitaisiin hepon lokia käyttää vaikka oppimateriaalina siitä, mitä tapahtuu kun ei osaa hallita omaa elämäänsä. T: se varoittava esimerkki

Mutta ilmeisesti mä en vaan kestä sitä ajatusta että joku ihminen voisi pitää musta(en kyllä oikeasti voi tajuta että se olisi edes mahdollista) ja siksi yritän pakolla aina tuhota nekin vähät ihmissuhteet? Onko niin että joihinkin ihmisiin on jossakin vaiheessa asennettu jokin itsetuhomekanismi, joka saa heidät toimimaan vastoin parasta omaa etuaan ja vielä enemmän vastoin näiden ns. "sinusta pitävien" etua? Ymmärsikö joku mitä tarkoitan? No, ehkä jollakin voi olla omakohtaista kokemusta vastaavasta ja siten voi tajuta mitä tarkoitan. Kai se on sitä että karkotetaan ihmiset kuuseen ennen kuin ne tekevät sen itse vapaaehtoisesti omasta tahdostaan... "Jätä", älä tule jätetyksi? Ja kai se on kaikkien omaksi parhaaksi etteivät kuulu hepoliinin elämään; kaikki muut saavat pikku hiljaa asiansa kuntoon ja hepoliini senkun vajoaa syvemmälle omaan paskaansa.


, the lost one

P.S. Kaikille tutuille ja tuntemattomille(varsinkin tutuille), hieman ajattelemisen aihetta tästä jutusta vaikkapa.

Heip.

Olen "haistapaska-tuulella" tänään (nyt kirjoittaessa ainakin). Ei ole pakko lukea jos haluaa säilyttää iloisen mielensä. Hyppää yli jos siltä tuntuu, eipähän pääse sanomaan etten varoittanut että tuleva kirjoitus on pelkkää sittiä. Ainakin tunnetilaltaan...

Edelliseen kirjoitukseen viitaten lainaus kommentoija "Kristiinalta" aiheeseen toisen naisen mustasukkaisuus: Nuo mustasukkaisuuskolmiodraamat on varmaan sen boolin syytä ja ehkä hiukan sun tod.näk. eläväisen luonteen eli olet mahdollinen uhka tälle naiselle.(?)
Siis mitä vittua, mun eläväisen luonteen syytä?? Pitäiskö mun sitten olla jotenkin vähemmän eläväinen että ämmä kokee olevansa ns. "turvassa". Sitä paitsi sen jälkeen mitä se oli tilittänyt mun selän takana, saisi olla saatana kiitollinen että sai ylipäätään tulla tänne, MUN kotiini istumaan. Mutta siinä Kriistiina oli oikeassa että booli todellakin irroitti joidenkin kielen kannat. Kaippa se on joittenkin ämmien(tämä vaimohenkilö) vaan vaikea tajuta että jotkut naiset tykkää joskus enemmän jutella (joidenkin) miesten kanssa, kuin käydä jotakin vitun akkojen selän takana paskanjauhamisia. Täällä meinaan nyt sattui olemaan miehiä paikalla... Olkoonkin se sitten joku yleismaailmallinen uhka (hieman kärjistettyä kai, eikä lausahdus varsinaisesti liittynyt edes ko. tapaukseen ;)). Mua ei oo koskaan sellanen (seläntakanapaska, tosielämä(vain lokissa ;)))  kiinnostanut ja yleensä se valitettavasti menee siihen naisten kesken. (Kuten taas nähtiin mutta vaan naaman edessä tällä kertaa). Juu, hieman kärjistettyä taas...En kai mä noin oikeasti ajattele, enhän.  Kyllä mä osaan jo valita seurani. Ennoo vittu NIIN yksinäinen että kaipaisin jotain kusipäitä mun elämääni riehumaan. Ja sen mies on oikeesti NIIN paha junttiääliö, jos näin nyt saa sanoa(ei kai pitäis sanoa), että mulla ei voisi olla yhtään vähempää mitään yhteistä sen kanssa. Siis ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta ilmeisesti mun liian eläväinen luonteeni on erehdyksessä onnistunut puhuttelemaan tai jopa katsomaan ko herran suuntaan niin siitä voi vaimo sitten repiä jotakin draamaa? Jos multa kysytään, niin oman miehen ex-työkaverin kolmekymppiset ei ole se paikka, jossa aletaan selvittelemään tuollaisia asioita.

Kaiken lisäksi ukkeli mökötti jouluaattoillasta varmaan eiliseen iltaan asti. Ja en voi olla ajattelematta että tämän rouvan (juu, olivat menneet naimisiin jo syyskuussa, mutta kukaan ei sanonut mitään ennen lauantaita) avatumiset olisivat osasyyllisiä tähän mökötykseen. Eli parhaassa tapauksessa ukkeli nyt kuvittelee että mulla ja tämän höyrypään miehen välillä olisi oikeasti tapahtunut jotakin. Että kiitti vaan vitusti että tuolla tavalla horjutetaan toisten ihmisten elämän haurasta tasapainoa. Mä en meinaan yhtään kaipaa nyt mitään lisäriitoja tai kahnauksia tähän enää lisäksi, perkele. Jos suoraan sanotaan niin voisi ukkelikin valita kaverinsa vähän paremmin. Toisaalta, mitäs ne sanoo ihmisistä ja niiden kavereista. Joku muistaa, jonkun hyvän sanonnan? Ainakin muistan jonkun sanoneen että ellet tule miehen/naisen kavereiden kanssa toimeen niin tuskin tulet pidemmän päälle toimeen sen henkilönkään kanssa. Että sellaiset kaverit kuin ihminen ite? 

No, oli miten oli. Nyt ukkeli on juuri sen samaisen kaverinsa kanssa kahvilla. Oikeasti, musta se kaverin vaimo on ihan "kiva ihminen" (jos tuon vuodatuksen jälkeen sitä kukaan uskookaan) mutta meillä ei taida olla oikein yhtään mitään yhteistä. Lauantaina tämä ukkelin kaveri alkoi taas muistella sitä miten mä (niinkö se meni?) vein meidät sinne setan diskoon silloin kun olimme kolmisin baarissa. Ja mä muistutin miten mä sanoin niille että voivat painua kuuseen ahdaskatseisine ajatuksineen. Ja sitten ne räkätti oikeen porukassa kun oli muka niin hauskaa kun olivat lähteneet homopaikasta ja mä olin jäänyt sinne. Ja sitten mä mietin että onko ukkelikin oikeesti samanlainen ääliö(?) ajatuksiltaan kuin kaverinsa ja kiitin luojaani ettei lesbokaverini ollut paikan päällä. Tuollainen jos mikä on junttia ja lapsellista, PASKAA. No, muistelen kyllä vittuilleeni jotakin sen suuntaista mutta kuka mua nyt kuunteli. Mä en perkele minkään natsien kanssa kaveeraa. Piste. Eikö se oo nykyaikana ihan sama kuin sanoisi että kaikki neekerit voi painua sinne savimajaansa mistä ovat tulleetkin, ja kukaan ei ainakaan julkisesti nykyaikana pidä rasismia rodun mukaan mitenkään yleisesti hyväksyttävänä, eihän? Ei ainakaan kukaan järkevä ihminen. Mun mielestä. Perkele. Sama kun sanoisi että pysyis ne "lappalaiset" siellä Lapissa eikä levittäytyis tänne meidän Etelä-Suomeen. Eikö. Kuulostaa hyvältä? No ei kuulosta...

Sitten mitä tulee siihen ukkelin mökötykseen. Yritin muutamia kertoja kysyä että "mikä on", "mikä painaa mieltä kun mies noin murjottaa". Luuletko että mitään vastausta sain. Ja sitten tuli sellainen olo että se olisi (taas) jotenkin mun vika että hänellä on paha mieli. Mä sitten ajattelin että perkele kertoo jos on kertoakseen, en ala tenttaamaan. Olenpahan ainakin kysynyt. Ja jos vastaus on että "ei mikään" niin sitten mä oletan että mikään ei vaivaa. Turha sen jälkeen mököttää enää mitään. Mä sanoin sille että ellei ala hymyä irtoamaan niin tää on viimeinen joulu, mitä vietetään :D Kevyttä kiritystä mutta vituttaa mun ensin pitää valmistella saatana synttärit ja joulut ja sitten kun ON se JOULU niin sitten näytetään hapanta naamaa. Yrittäis edes näytellä onnellista, niin mäkin teen ;D Mut mä olenkin parempi näyttelemään, ilmeisesti...vitsivitsi, piti sanoa, ettei kukaan vedä hernettä nenään. Vai oliko se vitsi.

Mä lopetan nyt. Enköhän saanut vähän höyryjä purettua. Lisää tulee myöhemmin jos tarve vaatii. Ei kiinnosta nyt tilittää mitään "tein sitä ja tätä" koska mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Paitsi että kohta menen syömään jotakin. Ai niin, sain mä MP3-soittimen joululahjaksi eli nyt pystyn kuuntelemaan musaa ilman että koko talouden tarvii sitä kuunnella. Oppis vielä käyttämään sitä. Muutenkin sain ihan liikaa lahjoja, ja mä kun niin yritin sanoa että mä en tarvii mitään. Mutta on se soitin kyllä aika kiva :)

Sori kun kaadoin paskaa silmies eteen... Ei armollinen uskollinen lukija ole mikään hepoliinin kaatopaikka, eihän...

silti,
<3:lla hepoliini

Huomenta

Soitin eilen liiton puhelinvaihteeseen kysyäkseni joulunajan päivärahojen maksuaikatauluista. Tyyppi sieltä vaihteesta kysyi että mistäs päin mä olen. Vastasin ja lopputulos oli että juttelin kuitenkin Vaasan aluetoimiston henkilön kanssa. No ei se ollut se asia, mitä tässä aloin kertoa, vaan se, että sain armollisen luvan lähettää päivärahahakemuksen kolmen viikon jaksolta normaalin neljän viikon sijaan. Liiton täti sanoi että ovat siellä Helsingissä niska limassa vääntäneet niitä hakemuksia maksuun että ihmiset saisivat rahaa jouluksi. Ei silti osannut luvata mulle että ehtisi enää joulua ennen tulemaan mutta kuitenkin vielä "hyvässä lykyssä" tämän vuoden puolella... Olisiko ollut liian vaikeaa ilmoittaa vaikka liiton verkkosivuilla että ovat näin joulun alla lähteneet armollisuuden tielle ja ovat myöntyneet siitä neljän viikon jaksosta? Niin että olisi ajoissa osannut lähettää sen lapun. Kai se on työttömän itse sitten hoidettava tarvittava informaatio itselleen, vaikka mistä sitä aina tietää kysellä kaikenmaailman asioita ellei osaa ajatella että jotain poikkeavaa olisi käynnissä, perkele. Mutta kiitos että sitä rahaa tulee edes tämän vuoden puolella - ehkä. Toisaalta se on sitten TAAS tynkäraha ja seuraavaa pitää odottaa taas tästä viikosta neljä viikkoa eteen päin, että asioilla on puolensa. Nytkin odottaa opintolainojen takaisinmaksut eräpäiväänsä nettipankissa merkintänä. No, vittu elämä on.

Ukkelille oli sitten tullut niitä tuomaripalkkioita ja siitä inspiroituneena halusi kauppareissulla käydä katselemassa niitä taulu-teeveitä. Kävimme muutamissa liikkeissä, joistakin joku antoi jopa tarjouksen hinnasta mutta kauppoja ei syntynyt niissä paikoissa.
Sitten päädyimme Mustaan Pörssiin, joka on vähän ennen Länsikeskusta kaupungista päin ajaessa... Sellainen mustatukkainen, pitkätukkainen nuorehko mieshenkilö sitten tuli "palvelemaan" meitä tai ukkelia; mä vaan kiertelin ympyrää siinä vierellä (telkkari ku telkkari, ei vois...). No asetuin sitten kuitenkin rinkiin ukkelin ja tämän myyjän kaveriksi. Keskustelivat hinnoista ja myyjä esitteli ukkelille jotain TOO-SHI HI-EE-NO-AA uusinta mallia olevaa telkkaria, jossa oli kontrastia ja sitä ja tätä ja musta on mustaa ja valkoinen valkoista... Mä meinasin jo siinä vaiheessa sanoa että tietysti musta on mustaa ja valkoinen valkoista saatana tekoässävikainen sössöttäjä...No, en sanonut. Tämän kyseisen telkkarin hinta oli siinä vajaat 900 euroa ja kaikki muutkin telkkarit siitä melkeen sitten ylös päin. Ukkeli siinä sitten ääneen sanoi että yhessä paikassa "tuo samanlainen" oli satasen halvempi ja toisessa paikassa (Veikon Kone) sai toisesta mallista hyvän tarjouksen... Myyjä sitten kysyi että onko ukkeli sitä mieltä että nämä telkkarit täällä heillä ovat ns. liian kalliita että oliko ajatellut jotain muuta hintaa, johon ukkeli sanoi että, no ovathan nuo aikast hinnakkaita verrattuna siihen ja siihen... Siihenpä tämä ylimielinen paskiainen totesi että "no siinä tapauksessa on varmaan turha kuluttaa sekä sinun että minun aikaa tässä näin että en minä ala myymään sulle mitään valmiiksi vanhentunutta tekniikkaa"!(Viittasi ukkelin saamiin tarjouksiin) Siis mitä vittua! Mulla kuohahti sisällä ja vähän aikaa purin hammasta ja sitten sanoin tälle kusipäälle että "Onhan tuokin yksi näkemys asiasta..."(Kun sain hillityä itseni). Siihen tämä sitten sanoi että "No, onhan se yksi näkemys, jonka annan yhdeksän vuoden kokemuksella". No just. Mua alko siinä vaiheessa vituttaa niin suunnattomasti tämän kaverin asenne että aikani mulkoiltuani häntä vihaisesti mun oli pakko kävellä pois siitä paikalta etten olisi sanonut ja pahasti. Siis sähän vitun kusipää myyt mitä asiakas haluaa ja mistä sulla on 9 vuoden kokemus, vittuilustako?! Sinuna rasvaletti harkitsisin alanvaihtoa vaikka sinne varaston puolelle, mieluummin ei sinnekään, ellei asiakaspalvelu maistu. Mieluummin voisit tehdä palveluksen ympärillä oleville ihmisille katoamalla. Saatanan ylimielinen tatuoitu paska!
T: Mulle vittuilit ekan ja vikan kerran, ääliö

No, voiko samassa yhteydessä sanoa että ostin siskonpojalle sitten sellaisen "Plasto"-auton. Olisin halunnut sellaisen perinteisen sinikeltaisen mutta ne oli loppuunmyyty (yllätys näin joulun alla...). Siksipä kummipoika saa nyt sen sijaan aura-Volvon, eli samantyyppisen kuormurin mutta siihen saa kiinnitettyä lumiauran eteen. Se on väriltään turkoosi-harmaa, ihan hieno. Lisäksi poitsu saa kirjan "Missä lohikäärme on piilossa". Siinä vissiin etsitään sitä lohikäärmettä, koska se on piilossa...

Kohta olen menossa(kello 11 hakevat) meidän äitin ja isän kanssa käymään jossakin, kaupoilla luulisin. Äiti uhkasi ostaa mulle joululahjaksi kirkasvalolampun(!), tiedäthän sellaisen luonnonvaloa jäljittelevän. Vaihtoehtoisesti kuulemma saisin sen rahana....hmn. Nyt mentäis vaan ihmettelemään niitä lamppuja, kai. Saa nyt nähdä...olishan niille rahoillekin käyttöä toki. Toisaalta, niin varmaan olis äitille itselleenkin kun nyt tekee puolikasta päivää enää töissä. En mä mitään tarvitsisi, mulle riittäis ihan hyvin se ettei aina tarttis olla kusi housussa saako laskut maksettua vai ei, tuleeko häätö nyt vai vuoden päästä jne.. Siis noin aiheen mitenkään liittymättä varsinaisesti joululahjoihin. Ja sen hevosen voisin ottaa, ja sen omenapuutarhan...

Täytyy varmaan mennä suihkuun ja valmistautua. Ukkeli on autokoulussa teoriatunneilla ajokorttiluokan korotusta kuormuria varten. On käynyt siellä nyt tämän viikon ajan ja varmaan huomenaamuna vielä on mutta perjantaina kai(?) jotain muuta, tai jopa vapaata? Itse en ole vielä löytänyt töitä, en oppisopimuspaikkaa enkä loppusijoituspaikkaa... Mutta onpahan pysynyt tupakka pois suupielestä, tosin luulen että viimeistään lauantaina tulle vedettyä parit nortit. Muistaako joku sellaista paikkaa kuin "Metalbar Valhalla"? Olikohan se metalbar..oli se metalbar, juu mutta oliko nimeltään...no Valhalla se ainaski oli. Kummiskin, joskus aikoinaan tuli pummailtua Valhallan pokelta aina punasta norttia(köhköh!) ja siitä se polttaminen kai sitten lähti tavallaan käyntiin. Sitä myötä meistä tuli kavereita(tai jtn) ja myöhemmin jopa opiskelukavereita kyseisen henkilön kanssa. Tosin mä opiskelin yläkerrassa ja se alakerrassa eri suuntautumisvaihtoehtoa. Monet hepoliinin toilailut sai vierestä seurata, elin silloin aika levottomia aikoja kun aloimme tuntea. Missäköhän hänkin nyt on. Paras takomaan miekkoja se ainakin on niistä ihmisistä ketä mä olen tuntenut...toisaalta, en "tunne" ketään muuta joka osaisi takoa miekkoja;D... :O Ei mutta on se oikeasti tosi lahjakas siinä. Ehkä mä joku päivä vielä otan siihen yhteyttä ja tilaan itselleni (lopultakin) sellaisen niin kuin aikoinaan lupasin. No, sittenhän se on pakko, kun kerta on luvannut.

Ei muuta nyt. Moimoi.

(Mä en yllättynyt yhtään. Mä tiesin että jotain tällaista tulisi vastaan. Älä kysy että mistä mä sen tiesin. Ehkä olen sitten selvä näkijä...eli selvännäkijä. Tai sitten en. Kai se on paremminkin se karman laki.)

Ukkeli tuli sitten eilen kurssilta. Ei ensin puhuttu mitään, ei maininnut sanallakaan siihen viestiinsä, minkä oli lähettänyt mulle. No, mä sitten olin koiran kanssa (juu, taas jälleen kerran, koiran kanssa) menossa ulos. Pysähdyin eteisessä ja kysyin ukkelilta että "ahistaako sua vielä?". Ei se oikein osannut sanoa... Mä sitten kysyin että haluaako jutella siitä asiasta, mistä laittoi viestin ja selventää että mitä tarkoitti sillä. "Ai nyt vai?", kysyi ukkeli, johon mä että eikun sitten kun mä tulen ulkoota...

No. En muista millaisia sananparsia tarkalleen ottaen tuli käytyä mutta pääpiirteissään jotain kuitenkin.
Päästiin sitten asiaan kun olin tullut ulkoa. Muistaakseni mä aloin puhua siitä sen unesta ensin. Eli hän näkee unia jostakin ihmisestä ja tämä henkilö kummittelee mielessä... Kysyin sitten että kuka tämä henkilö on, joka unissa (ja vissiin hereilläkin...) kummittelee. On kuulemma yksi hänen eksänsä. Niiltä ajoilta, vain hieman ennen kuin mä olin tutustunut ukkeliin. Siinä unessa mitä toissayönä oli nähnyt, oli ollut naimisissa tämän henkilön kanssa ja niillä oli ollut kaksi lasta. Mä sitten kysyin ukkelilta että jäikö niillä aikoinaan asiat jotenkin kesken, että kummitteleeko henkilö sen takia mielessä. Kuulemma oli jäänyt jotenkin kesken. Mä sitten ehdotin, josko ukkelilla olisi ikävä tämä ihmistä... No ei kai se sitä mulle suoraan sitten sano. Ei sen tarvi sanoa, mä voin arvata... (Itekin niitä unia tulee meinaan nähtyä, kuten tiedämme) Sitten mä kysyin että rakastiko se sitä ihmistä (silloin), niin kuulemma rakasti. Sitten mä sanoin että ehkä sen pitäis tehdä jotain asialle, soittaa sille ja koittaa selvittää jos jotain selvitettävää on. Että ottais ukkeli yhteyttä tähän ihmiseen jos vaivaa... Ukkeli sanoi ettei hänellä nyt sen numeroa ole, johon mä, että kato juutuubista (tarkoitin kyllä facebookia), siellähän ne kaikki nykyään on... Ukkeli sanoi että tämä henkilö ei kyllä ole sen tyyppinen että harrastaisi mitään juutuubeja tai että julkisuudessa toitottaisi omia asioitaan. Mä sitten sanoin että "Niin kuin minä teen vai...". Niin. Anteeksi että olen olemassa, T: turha-hepoliini
Niin. Mä kysyin ukkelilta vielä että kauanko se nyt on nähnyt näitä "ahdistavia" unia tästä ihanasta eksästään. Kuulemma vuosia...eli siitä asti kai kun me ollaan vasta tutustuttu. Mä sanoin että "ahaaaa....", mitä siihen nyt muuta sanot. Mutta ei kai niitä unia mistään videofirma Makuunistakaan vuokrata, kai ne oman pääkopan tuotetta hyvin pitkälti kuitenkin on, eikö. Kai ne jotain merkkaa? Kyllä unet jotain kertoo jos osaa lukea rivien välistä...

Sitten käytiin kaupassa ja pistettiin sauna. Saunassa jatkettiin "jutustelua". Ukkeli sanoi että sillä on varmaan joku 30-kriisi. Vitun hienoa, ajattelin mä. Sitähän tässä just tarvittiinkin. Ite juuri pääsemässä yli siitä niin...No, elämä on. Kai se nyt pitäis jo tietää että aina tulee kaikkea. Ja aina tulee tulemaan kaikkea. Ihan sama, tulkoon mitä tuleman pitää. Kai mä jo arvaan miten tää kuvio tulee menemään jatkossa, mulla on jo pitkään ollut siitä aika selkeä visio. Jo ennen kuin ukkeli nyt ääneen sanoi mitään...
Ukkeli siinä sitten alkoi ääneen pohtia, miten sitä harmittaa...tai että miksi sitä ei ole voinut(tai voi) pitää esim. entisiin tyttökavereihin yhteyttä kun ovat kuitenkin olleet ihan normaaleja ihmisiä eikvätkä mitään tyyliin "kirveellä päähän"-meininkiä (niin kuin mulla). On kuulemma kauhea sääli "hukata" ihmisiä, että hyviä ihmisiä ei kuitenkaan ole liikaa elämässä. Mä sitten siinä silmät pyöreenä ihmettelin että onko joku estänyt ja mielessäni pohdin että oliko se juuri ukkeli, joka multakin aikoinaan "kielsi" kaikenlaisen yhteydenpidon kaksilahkeisiin omassa mustasukkaisuudessaan. Etenkin juuri häntä edeltäneeseen eksääni.
Mä sitten sanoin että eikun vaan yhteyttä jos siltä tuntuu...mutta samat säännöt pitäis pätee kumpaankin osapuoleen... Perkele.

Sitten se alkoi TAAS puhua siitä, miten harmittaa kun niin paljon kavereita jäi sinne Kuopioon... Voi vittu mä sanon, jos se taas alkaa niin mä en toista kertaa jaksa käydä sitä samaa enää läpi. Päätelkää sitä. Ja sitten se alkoi pohdiskella sitä, miten "kaikki" kaverit jäivät aikoinaan vähemmälle ja puhelin ns. lakkasi soimasta sen jälkeen kun muhun tutustui. Mä sitten sille sanoin että aikoinaan kun Kuopiossa asuttiin niin mä ihmettelin miksi meillä ei käynyt sen kavereita sen enempää, että miksi ei sitten pitänyt silloin yhteyttä paremmin niihin. No kuulemma siksi että MÄ sain niin VITTUMAISEN akan maineen(!!!)! Ihan pokkana noin vaan ilmoitti, eikä se sitten ollut mikään vitsi. Okei, mä tiedän että sen kaverit on saaneet aikoinaan olla todistamassa yhtä sun toista riitaa mutta voin sanoa että ei ole ukkeli vähiten syytön niihin tapahtumiin, mitä silloin oli. Kai se tekee sitten MUSTA vittumaisen. Todella hivelee mieltä... :(
Kohta se varmaan alkaa puhua taas siitä Kuopioon muutosta ja sitten alkaa eksää lappaa meillä kylässä. Tai sitten lapetaan selän takana. Tervetuloa vaan, kaikki ukkelin "normaalit" eksät munkin elämään. Mä olen varmaan turha palanen tässä kuviossa. Ilmankos onkin aina tuntunut jotenkin olo...ylimääräiseltä. Mutta sehän johtuu siitä että kukaan ei tykkää musta ja vähiten oikeesti ukkeli. Mutta ei se ole sitä vielä kai tajunnut itse.  :P

Jaahas. Kenenköhän yhteystietoja sitä alkaisi itse tässä kaipailemaan... Tai kenestä mä niitä unia näen.  Mullakin se oma "kummitukseni" siellä jossakin haahuilee...omissa kuvioissaan. Valitettavasti.  "Kielletty hedelmä". Ja MYÖS selvittämättömiä asioita...ainakin mulla, en tiedä hänestä sitten, että onko ajatus molemminpuolinen. Kun mun elämästä on kyse, niin ei varmaan. Mutta mua on kielletty tekemästä asialle mitään. Mutta aika parantaa...vai parantaako. Että sellasta mietin täällä tänään...jälleen. Voiko joku toinen sanoa ihmiselle mitä sen pitäisi tehdä, kun ketään täällä toista kuitenkaan ei kokonaan (ollenkaan) voi omistaa. Ei varmaan voi sanoa. Ei ainakaan pitäisi voida... Silleen "ideaalitilanteessa", tai jossain. Hitostako mä tiedän, mä mikään ihmissuhde-ekspertti ole koskaan ollut. Näkeehän sen jo siitä kun katsoo taakseen, miten sillat siellä palaa ja roihuaa.

Sitten mä poltin 4 tupakkia, join puolikkaan vaniljasiiderin, yhden lonkeron ja yhden elefanttioluen. Perhana... Pateettista paskaa.
Sitten mä menin nukkumaan. Sitten ahdisti jo muakin (ukkelia ei ehkä siinä vaiheessa enää). Ja tuntui niin kuin joku olisi taas iskenyt käden rintakehästä läpi ja vetänyt mun sydämen ulos siitä. Jostain syystä. Sitten mä nukahdin. Ja aamulla heräsin, ja päätin yrittää olla aikuinen ja leikkiä että mä osaisin suhtautua kypsästi. Kaikkeen. Joskus se on vaan niin saatanan vaikeeta...

P.S. Musiikkia tälle päivälle:
- Bryan Adams - Everything I do (I do it for you)
- 3. Nainen - Kartat mua
- 4Ruusua - Luotsivene (?)
- Queen - Show must go on

P.P.S Käy lukemassa susupetal.vuodatus.net -->sivut (löytyy sivupalkissa) --> "Rakkauden kesä". Suosittelen.

Näytänkö mä rikkaalta? Ukkeli juuri luki lehdestä "pikavinkit" miehille joululahjoiksi ja sanoi siitä inspiroituneena että "osta mulle plasmateevee". Näytänkö mä muka siltä kuin mulla olisi varaa...

Siitä tuli mieleen jollakin mielleyhtymällä taas. Kävimme päivällä naapuripaikallisessa marketkeskittymässä ruokaostoksilla. Parkkihalliin mennessämme käännyimme vasemmalle("halliin" sisään) kun etsimme paikkaa. No eikö alkanut edessä mateleva yhtäkkiä peruuttamaan ilman mitään ennakkovaroitusta! Ukkeli siinä joutui jo tekemään väistöperuutuksia taaksepäin ettei olisi tullut meidän puskuriin. Mä aloin kiljua että "missä se töötti on?!" "tööttää nyt HERRANJUMALA ennen kuin se (saatanan mulkku) tulee päälle!!" Siis se vaan peruutti ja peruutti niin kuin meitä ei olisi ollutkaan. No onneksi takana olevalla tiellä ei ollut sen enempää liikennettä ettei tapahtunut mitään. Ja onneksi ukkeli löysi sen töötin ettei mun tarvinnut käydä hallintalaitteisiin käsiksi. Sitten sieltä autosta nousi sellainen harjastukkainen mies ja harjastukkainen nainen. Mä heitin pahoja mulkaisuja siihen suuntaan. Auton rekkarissa luki BOD-I ja kyydissä ollut nainen oli Kike Elomaa(?melko varma havainto). Vinkkinä vaan siihen suuntaan että opettele ****** ajamaan! Se, että SÄ(kuski) olet jollakin tavalla "kuuluisa" (bodari tai joku muu vastaava?) ei oikeuta tuollaiseen törttöilyyn. Seuraavalla kerralla soitan poliisille. Piste.

Mähän jos olisin ollut siinä ratissa niin olisi töötti laulanut ja kovaa. Mutta mullahan ei ole sitä ajokorttia...

Ai niin. Sisko kävi edellispäivänä pikkumiehen kanssa kylässä illalla. Siskonpoika ei ollut käynyt sitten kesän täällä eli tavallaan tuli ihan uuteen paikkaan kun kaikki piti ainakin tutkia niin tarkkaan. Valokatkaisijat olivat tosi kuumaa tavaraa, kotona kun ei kuulemma ylety niihin. Koiraotus erehtyi menemään nuolemaan siskonpojan naamaa, jolloin alkoi kamala itkukonsertti Siskon mukaan ei pidä siitä kun naamaa pestään muutenkaan :) Kyllä se rauhoittui siinä mutta kun koira teki sen uudenmmankin kerran niin meinasi "Kivi-lyhty" lentää pojan toimesta olkkarin pöydältä lattialle kun harmitti niin paljon lasta mokoma koira. Kuului sellainen "yyyy---yyhyyyyy--buaaaa---" ja sitten käsi ojentautui kynttilälyhtyä kohti. Vähänkö mä repesin :D Yritin nauraa silti hihaani ettei lapsi olisi saanut mitään traumaa. Sisko on kyllä helisemassa sen mukulan kanssa. Mutta kai se kuuluu siihen ikään (uhmata ym.). Hitostako mä tietäisin.

Oolta tuli sähköpostia tuossa pari päivää sitten, tosin huomasin sen vasta eilen. Tulee luettua noita sähköposteja aika satunnaisesti, välillä jopa vain kerran kuussa tai harvemmin... No, se oli tavallaan vastaus mun sille lähettämään postiin. Kerroin sitten sillekin mitä kaikkea tässä on tapahtunut tämän vuoden aikana. Ja mä kun pelkäsin että sen asenne mua kohtaan muuttuisi jotenkin sen takia mitä on tapahtunut... Onneksi se oli turha pelko. Oohon voi aina luottaa. :) Ei taida sillä mennä kuitenkaan nyt ihan kympillä, en repostele sitä kuitenkaan sen enempää. Vitsit. Mä haluun nähdä Oon! Ei olla nähty KAHTEEN vuoteen! :/

Jii pääsee "hoidettavaksi" ensi viikolla. Mutta ei siitäkään sen enempää. Mutta hyvä että pääsee.

Ukkelin mielestä mun pitäisi leikata hiuksia 30 senttiä. Niin se ainakin sanoi päivällä. Tai sitten se vaan halusi taas ärsyttää mua tahallaan kun tietää miten intohimoisesti mä suhtaudun tukkaani. Oisko joku v**** (häveliäs hepoliini, kun sensuroi sanoja...tämän hetken) polkkatukka muka parempi? Siis en mä sillä että polkkatukassa olisi mitään VIKAA, mutta en tiedä onko se mun juttu. Mulla on viimeeksi ollut lyhyt tukka joskus viisi vuotiaana. Nythän ne on tuonne alaselkään asti jo. En mä tiedä... Se oli vaan vastaus siihen kun pohdin ääneen että mitä tekis tukalle, ottaisko permanentin. No, ei mulla kyllä olisi varaa mennä näille mitään tekemäänkään ja itse en osaa niin vaihtoehtona on antaa kasvaa. Jos värjäisikin hiukset, ihan ekaa kertaa. Laittais vaikka mustaksi! Musta tukka ja vihreät silmät vois olla aika makee yhdistelmä? :)

Ei muuta nyt. Moi! ;)

Heippa.

Koulupäivä meni ihan jees. Vietettiin loppupäivästä hauskoja hetkiä kuljetusalan termistön parissa. Osaanpahan sitten määritellä mikä on puoliperävaunuyhdistelmä, täysperävaunuyhdistelmä, sorakasetti, tissit(juuri niin,!) tai vaikkapa dolly. Hauskaa oli se täytyy myöntää. Alkupäivästä oli naisia kuljetusalalta kertomassa omia kokemuksiaan. Piti taas pommittaa kysymyksillä, yhdessä vaiheessa vaan yksi (se vanhin...) niistä eukoista totesi että heilläkin oli ne samat aina äänessä että pitää antaa kaikille tilaisuus. No just joo. En sano mitään, mutta ei taas sekään akka tiennyt mistä oikein puhui. Kun joku löytää kauan kateissa olleen puhekykynsä niin ei sekään vittuperkele kelpaa, saatana. T: se, joka on löytänyt sen kauan kateissa olleen puhekykynsä. Mä voin kyllä olla hiljaakin, se ei ole mikään ongelma, akka. Piste! Joo, ei oo yhtään hermo kireä.

Sitten äiti ja isä hakivat mut koulusta. Juu, todellinen perheidylli, menimme viemään lankoja mummolle sinne kylpylään että voi tehdä mullekin sellaisen kassin, minkälaisen on jo tehnyt koko muulle suvulle. Juotiin taas siinä kunnon kermakakkukahvit, tai mä ja mummo syötiin kakkua ja äiti sekä isä pupsuttivat sokerittomia pipareita... No, varmaan ihan hyvä kun ottaa huomioon että äitillä on kai jonkinsortin kakkostyypin diapeettes. Hitto, siinä on ihminen jonka kanssa mulla meinaa välillä mennä hermo. Se on niin levoton sielu ja minuutin sisällä kykenee puhumaan sadasta asiasta, mikä voi oikeasti välillä olla todella rasittavaa. Sitten se ei meinaa välillä jaksaa kuunnella mitä sille sanoo. Mä oon vaan miettinyt että senkö takia musta tuntuu joskus että ketään ei kiinnosta mitä mä ajattelen että ehkä mua ei lapsena ole kuunneltu kunnolla. Eiköhän se silloinkin ole ollut vastaava "adhd"...Kunnon arkipsykologiaa, hyi mua. Äiti on oikeasti tosi mukava mutta kaikillahan on omat rasitteensa... Kävimme yhdessä kirppiksellä ja äiti rahoitti mulle pari uutta käsintehtyä myssyä(hiaanot) ja kolmet farkut, farkut maksoivat yhteensä 6 euroa. Ei voi sanoa että olisivat olleet ainakaan kalliita. Sitten se muistutti että mulla on synttäripäivä ensi maanantaina ja kysyi meinaanko juhlia...saa nyt nähdä. Mä sanoin että jos haluaa muistaa mun syntymäpäivää niin voisi sponsoroida mulle uuden punaisen talvitakin, joka maksaa vain 34 euroa. No, mä saan sen. Kiitos äiti.

Mulla keittää nyt päässä. Se alkoi tuossa muutama tunti sitten kun ukkeli taas natisi jostain epäilyttävästä sähköpostittelusta tietokoneella kun istuin. Laitoin sähköpostia "susulle", en muuta. Ja sitten se sanoi(kun oli vaihteeksi päätynyt hepon lokiin) että mä olin kirjoittanut blokiin että se meinaa ostaa sen taulu-tv:n ensi vuonna palkasta. Ei kuulemma meinaa, vaan ostaa sen joulukuussa tuomarikorvauskistaan...no siittä vaan! Ja sitten mua alkoi ärsyttää kun se huusi koiralle. Mua siis NIIN vituttaa sellainen HUUTAMINEN. Ja lokia saa mun puolesta lukea niin paljon kuin sielu sietää(omalla vastuulla), ei siinä nyt mitään, mutta lopeta ukkeli se koiralle huutaminen, mä en kestä kuunnella sitä. Pliis.

Eilen tuli telkusta sellainen ohjelma pakko-oireisesta häiriöstä. Mullakin on omat "pakkoneuroosini".
1. Mä haluan että JOS mun farkut ovat olleet pesussa, ne ripustetaan SUORASSA pyykkinarulle ja sillä tavalla että roikkuvat polvien kohdalta. Siis ellen pääse ite sitä tekemään. Teen sen mieluummin itse. Sillä tavalla ne kuivavat tämän elämän aikana, sen takia ne laitetaan sinne narulle että kuivaisivat meinaan.
Sitten.
2. Mä haluan että olohuoneen matto, sohvat ja olohuoneen pöytä ovat suorissa linjoissa toisiinsa nähden, ei mitään sikin sokin.
3. Ja sitten, jos kerää lakanat pyykkinarulta niin eikö niitä voi kerralla laittaa kunnolla? Ei jätetä niitä epämääräisiksi pinkoiksi lojumaan ja odoteta että tämä kuuluisa "joku muu" saattaa ne kaappiin asti.
4. Ja sitten, mä lasken telkkarin tekstityksistä kolmen sanan ryhmiä.

Okei okei. Kolme ekaa oli ihan vaan vitutuksen purkamista ja neljäs ehkä oikea pakko-oire. Mutta kun harmittaa niin harmittaa. Itku pitkästä ilosta? ;) Mä luulen että on taas jokin hormonipiikki iskenyt päälle, eli ei passaa tulla hepoliinin vaikutuspiirin seuraavaan vähään aikaan? Olisi monta muutakin asiaa vielä mistä tekisi mieli valittaa mutta en taida nyt viitsiä... kerkee sitä huomennakin :D

Jooh. Vähän ehkä väsyttääkin. Mä narskuttelen taas hampaita yhteen. Tällä hetkellä mua inspiroi kuitenkin ajatus siitä että tulen (toivottavasti) saamaan uuden yksilöllisen blogipohjan, hyvä että maltan pysyä pöksyissä. Toivottavasti susu ei vaan kyllästynyt muhun kun annoin hänen (en tarkoituksella, sori!) odottaa niin kauan sitä kuvaa. Anteeksi. Mä vaan oon tällanen putkiaivoinen keskittymishäiriöinen. Kotonakin saatan tehdä jotain neljää asiaa kerralla ja aina unohtaa yhden kesken...eli tässä "itse täydellisyys" soimaa muita...

Just ja mä tein tänään hyvää ruokaa. Uuniperunoita ja hirvikäristystä. Ukkeli sitten sanoi että seuraavaksi ostetaan karhua (viimeeksi kaupassa yritti ostaa strutsia..), johon mä sanoin että ei todellakaan osteta mitään karhua. Saatiin kunnon keskustelu taas aikaiseksi siitä että pitäisikö myös karhuja ja susia metsästää... Tai ukkelin mielestä pikku ajatuksenvaihdot on aina "riitelyä", se ei vaan kestä sitä että mä olen eri mieltä. Taaskin sain kuulla että olen kuulemma samanlainen kuin mummonsa - aina luulen olevani oikeassa. Bullshit. En mä luule, mähän ole ;) No ei sentäs. Mutta mun mielestä ei ole MITÄÄN järkeä metsästää jotain karhuja ja susia. Piste. Tehköön se mielipide musta sitten minkä tahansa. Se kasvattaa ukkeli kuule luonnetta kun annat mun vaan ihan pitää omat ajatukseni, ite voit mun puolesta myös ajatella asioista miten haluat. Aina saa olla eri mieltä. Ei kai kaikesta voi eikä pidä olla samaa mieltä... vai?

Jep. Varmaan tulee yhdeltä noottia jos lukee näitä mutta itsepä on valintansa tehnyt:D Mä sanoin sille ettei tarvi välttämättä mulle kommentoida lokista mitään, tai muuten muutan koko lokin yksityiseksi kaatopaikaksi. Sekin on mahdollista. Mutta ei pidä kenenkään moisia edellämainittuja säikähtää. Vai mitä :)

Heippa ja öitä. Vähän helpotti kun sai "roskastella" sielunelämäänsä lokikaatikseen. Mui!

T: tänään (ja aina?) itseäänkin(yleensä vain muita) rasittava hepoliini

Ahvenanmaalla pärjää ihan hyvin suomen kielellä, ainakin jos osaa auttavasti ymmärtää myös paikoitellen ruotsia. Bingofinaalissa oli sekä ruotsalaisia että suomalaisia(n. 400ihmistä) sekä ahvenanmaalaisia, jotka tuntuu olevan jotain mystistä siltä väliltä. Entä jos laiva ei olisi sunnuntaina tullutkaan Maarianhaminan kautta, olisiko saari siepannut hepoliinin matkaseuralaisineen kuten Lostissa. Ahvenanmaalaiset - the Others. Ahvenanmaalla suomenkieliset siivoavat hotelleja...joo, ei vaiskaan ihan kiva pikku paikka jos ei ota huomioon että räntää tuli saapuessamme kaatamalla ja perse jäässä sai tarpoa paikasta toiseen kun oli niin kylmä. Ja että pääsen valittamaan oikein sieluni kyllyydestä niin sanotaan nyt vielä että laivalla se vasta kylmä olikin. Koko ajan paleli ihan kamalasti. Ehkä seuraavalla ahvenanmaanreissulla on kesä ja laivamatkalla tarpeeksi vällyä niskaan vedettäväksi. Siellä bingofinaalissa oli jopa kuvaajat paikalla, sekä video- että valokuvaaja. Mustakin (tai meistä..hmn..) valokuvaaja otti kolme valokuvaa. Mielenkiintoista olisi tietää että mihin kohteeseen ne kuvat päätyvät, kuitenkin ovat kohta näytillä pällisteltävänä jossakin paffin sivuilla netissä. Toivottavasti eivät ole, eivätkä tule...

Tänään aamuna olivat - yllätys yllätys - silmät vähän turvoksissa. Ei siksi, että mulla olisi ollut mitään krapulaa viikonlopun takia koska join vain muutaman janoon lauantai-iltana. Varmaan ihan puhdasta väsymystä. Täytyy tunnustaa että poltin sen bingon jälkeen yhden tupakin. Poltin sen siksi että halusin, en siksi etten olisi voinut olla polttamatta. Ja se jäi siihen yhteen. Jonkinlainen saavutus tavallaan kai sekin. Teki mieli vain sitä yhtä...

...noo, takaisin tähän päivään. Meillä oli trukkiteoriaa ohjelmassa, käsittelimme kaikkea aihetta liippaavaa. Puskaradiosta olen aiemmin kuullut että on olemassa sellainen saksalainen "kauhutrukkivideo", jolla veri lentää. Tänään trukkiopettajamme näytti sen meille ja kyllä voin sanoa että veri tosiaan roiskui. Yksi tyttö ei pystynyt katsomaan sitä edes kokonaan sen takia mutta mä en meinannut saada lopetetuksi nauramista kun se oli samalla niin huvittava vaikkakin varoitteli ihan oikeista vaaranpaikoista. Porukkaa meni halki ja moottorisahakin lauloi... Harmi ettei J nähnyt sitä kun oli siellä lekurilla. Soitti kesken tunnin ja oli juuri menossa piipahtamaan sairaalassa...no, en vielä tiedä mitä siellä sanottiin mutta huomenna kuulemma kuulen enemmän. Hän tulee "kouluun" taas. Ainakin tekstiviestissä oli hymynaama että ehkä kyseessä ei ollut sitten se pahin mahdollinen vaiva kuitenkaan - toivottavasti. Säikäyttää sellaiset ihmisen. Eli huomenna ajelemme trukkia. Meidät on jaettu kahteen 7 hengen ryhmään, meidän ryhmä ajaa huomenna trukkia ja keskiviikkona sitä yhdistelmää! Hui! Kaikki pois alta vaan!! Tänään meillä oli kirjallinen koe sen opetuksen päätteeksi. Saa nähdä miten se oikein meni, meinaan kun palautin koepaperia niin armoisa opettajamme tuntui löytävän ainakin siitä jotain hauskaa kun sitä huvitti niin kovasti. Mä kysyin että menikö se ihan persiilleen niin ei se sanonut että olisi mennyt. Siellä piti olla muutama kompakysymyskin mutta en mä mitään sellaisia huomannut... Siitä se sanoi että menin mäkin sitten siihen halpaan. Toivottavasti kertoo sitten meillekin että mikä siinä oli juju. Täytyy laittaa huomenna lämmintä päälle niin tarkenee. (Mä alan kuulostaa puheiltani enemmän ja enemmän teiniltä, tosin nykyteinit kirjottaa vaan paremmin. Sori)

Mummo on kaupungissa, tarkemmin sanottuna lilluu viikon kylpylässä. Joku päivä olisi tarkoitus käydä moikkaamassa häntä siellä. Vissiin sen kustantaa jokin taho koska mummo on sodan aikana toiminut pikkulottana. Näin mulle sano äiti ja äitiähän pitänee uskoa...

Asiasta kuudenteen. Kaikkihan me tiedämme lukuisia sananlaskuja ja sanontoja? Jännä juttu, kun viime aikoina, lähinnä viimeisen vuoden aikana monen sanonnan merkitys on tavallaan auennut ihan uudella tavalla: on kristallisoitunut ahaa-elämykseksi päässä. Jos sanotaan vaikka että "elämä on kuitenkin niin lyhyt" niin sitä ajattelee että, joo joo, lyhyt on. Mutta sitten kun se avautuu että oikeasti se on ihan sikalyhyt niin...en mä osaa selittää mutta kyllä sen nyt tajuaa tuostakin kai mitä tarkoitan. Tai sitten ei. Oli miten oli. "Life is shit and then you die"? "Itku pitkästä ilosta"? ...Alkaa taas päässä jumimaan, ei jaksa keskittyä sillä tavalla että saisi tuotettua itseään tyydyttävää sisältöä tähän nyt. (Ei osaa miellyttää itseään, eikä muita).

En muistanut osallistua kissakuvahaasteeseen enkä koirakuvahaasteeseen. Valokuvatorstaihin vielä ehtisi mutta ei taas se aihe herättänyt oikein mitään tuntemuksia. Pitääkö sitä sitten väkisin vääntää. Toisaalta mitä enemmän on puuhaa niin sitä vähemmän sitä ehtii kuluttaa aikaa kaikenmaailman asioiden ylitursuavaan pohtimisiin eli uusi taktiikka: pidä itsesi kiireisenä. Tänäänkin kävelin kotiin tultuani kaupalle ostamaan ruokaa. Sitten tein ruokaa, ihan itse. Sitten levitin pyykkejä ja latasin uuden koneellisen. Tyhjensin myös astianpesukoneen. Sitten menin koiran kanssa lenkille ja nyt kirjoitan lokia. Sitten katson telkusta jotain puuduttavaa ainesta ja menen nukkumaan. Ja huomenna sama uudestaan, ehkä hieman eri koostumuksessa. Ootko miettinyt että ennenvanhainen kotiäiti hoiti lapset ja kodin (ja sen miehen), mies kävi töissä. Nykyään nainen hoitaa (lapset ja(jos on))kodin JA käy töissä mutta mies käy vain töissä. Todennäköisesti. Ehkä vähän sekstististä sittiä multa nyt. Sori. Olen toisaalta kuullut että on olemassa myös talouksia, joissa asiat hoidetaan tasapuolisesti. Sitä mä tarkotin sillä kun jossakin "testing testing"-jutussa sanoin että mua vituttaa äitin hemmotellut pikku kultapojat(joiden puolesta naisen/tyttöystävän pitää tehdä kaikki). Onhan toki sitten niitä pikku prinsessojakin... Tuli vaan mieleen kun mun eksän äiti opetti mua tekemään valkokastiketta että poikaparka ei kuole nälkään(!). Mä sitten kohteliaisuudesta opettelin. Ei varmaan ois pitäny. Kysymys kuuluu: miksi se ei opettanut sitä pojalleen vaan mulle joka en edes tykkää valkokastikkeesta? Siksi että savossa emäntä on emäntä vaikka voissa paistaisi? Joo, sitä tikulla silmään joka...

Mä lopetan nyt, tuli tekstiviesti. Varmaan äitiltä...

Heippa vaan.
Jaaha, mitäs meille tänään kuuluu. Jokelaa -> Ajatuksia, mitä seurauksia tapahtuneella voisi olla laajemmassa mittakaavassa. Mutta pysykööt ne toistaiseksi pään sisällä, jos antaa ajan hieman kulua, ihmisten surra rauhassa...  Palataan siihen myöhemmin, JOS palataan.

Mitäs mä olen tänään puuhannut. Kaikesta huolimatta, maailma jatkaa sitä pyörimistään ja elämä on kuitenkin aika sitkeässä(kuitenkin). Muiden (minunkin) elämä jatkuu, paremmissa tai huonommissa merkeissä. Totta kai sitä jollakin tavalla pysähtyy miettimään - kaikkea. He joiden elämä on nyt pysähdyksissä ovat omaiset, ystävät ja sukulaiset...

...Bussissa aamulla katselin maisemia. Jostakin syystä mua melkein alkoi itkettämään. No, en kuitenkaan alkanut pillittämään sentään siellä. Huono mieli. Pysäkillä sitten törmäsin kurssikaveriin, joka suunnittelee niitä autoasentajan opintoja siellä J:lla alkavassa kylässä. Mukava tyttö sanoisin. Juttelimme niitä näitä ja pohdimme että milloin mahtaa olla hakuaikoja erinäisiin oppilaitoksiin... Kuulemma tammin-helmikuussa on jotain. Täytyy ottaa selvää.

Kurssipaikasta sitten menimme bussikuljetuksella Schenkerin toimipaikkaan vierailulle, matkaa oli varmaan jotain kilometri mutta eipähän tarvinnut kävellä kun talossa sattuu nyt kuitenkin omasta takaa olemaan koulutusautoja. Miksi ei sitten käyttäisi niitä hyväkseen. Schenkerillä oli asiallisen oloista porukkaa ja paljon tuli taas informaatiota ja toki munkin piti kysyä taas kysymyksiä kun lopulta olen oppinut puhumaan yleisissäkin tilaisuuksissa ääneen. Ensin esittelivät Schenkerin toimintaa yleisesti ja lopuksi keskusteltiin kaikenlaisista kuljetusalaa koskevista kysymyksistä. Mä kysyin että kenellä on vastuu jos vaikkapa kuljettajan aikataulu on tehty niin tiukasti että sen pitää ajaa ihan hulluna ylinopeutta ja tapahtuu jokin onnettomuus. Mies sanoi että jos se voidaan jotenkin osoittaa niin osavastuu on kuljetusyhtiöllä... Konginkangaskin oli puheissa. Ja kaikki muut sen sellaiset. Tuli siellä taas mieleen viime kesä kun oli hengenlähtö hyvin lähellä siinä yhdessä tilanteessa.

Sitten mulle iski kauhea alakulo ja potutus päälle kun mentiin takaisin kurssipaikalle jatkamaan teoriatuntia. Ikävä kaikkia kavereita ja ihmisiä :(...ihan perseestä kun ihmiset on ripoteltu perkele pitkin Suomea. Ja täältä on pitkä matka melkein joka suuntaan. O:takin (mm) oon nähnyt viimeeksi melkeen kaks vuotta sitten... En mä jaksanut edes keskittyä kun opettaja kertoi meille varastoinnin saloja, mitä nyt puolikorvalla kuuntelin ja piirtelin paperiin. Ei kai siinä hirveästi mitään uutta asiaa mulle ainakaan tullut kun tuli jo viime kurssilla asioita varastoista opittua. Seuraava vaihe jos yhtään kiinnostaisi olisi mennä vaikka jonnekin varastoon pällistelemään. Mutta en mä tiiä kiinnostaako... Jos mä maalaan sitten vaikka niitä autoja joskus...ehkä. Tai sitten en... En mä tiedä :/

Kotimatkalla istuin perimmäisessä takapenkissä ja ihmettelin että onpa sumuista ulkona. Jos eilen istuin bussissa ja pohdin että onpa helkkarin kiva päivä niin tänään oli sitten jotain ihan päinvastaista. Fiilarit jotensakin oli aika maassa. Mutta jospa se (taas) siitä. Huomenna mennään kai jonnekin TNT:lle tutustumaan ja loppupäivä on kai sitten teoriaa, tai jos mun toive toteutuu niin päästäisiin jo aiemmin kotiin perjantain kunniaksi. J onkin huomenna poissa jossakin tutkimuksissa eli mun pitää sitten koittaa sosiaaliseerata enemmän jonkun muun kanssa. Eiköhän se onnistu. Välillä kyllä tuntuu että mun huumorintaju ei oikein uppoa edes murto-osaan niistä vaikka muutoin ovatkin oikein kivaa ja asiallista porukkaa mutta onko se sitten mun vika. Voin mä istua yksin hiljaakin, senkin osaan tehdä. On kokemusta.

Jees... Ehkä täytyy jotain ruokaa kehittää nassun eteen. Vähän jäi yöunet lyhykäisiksi viime yönä, pitäisi varmaan mennä aiemmin tänään nukkumaan, eilen kun tuli katottua vielä Boston legaali päivän päätteeksi. Joo... palaillaan taas laatikolle. Jookos kookos.

P.S. "Kari Rydman - Niin kaunis on maa"

Kahvi tyhjään vatsaan ei ole mikään nerokas keksintö, vatsa on ollut kipeä koko ajan aamukahvin juotuani. Kuvottaa ja jännittää. Vatsaa polttaa, ehkä olen saamassa muunkin kuin henkisen vatsahaavan ;)

Huomenna alkaa se kolmen viikon pikakoulutus, tosin se edellinen työvoimakoulutus johon otin osaa kesti mystisesti varmaan kuukauden pidempään kuin alun perin oli tarkoitus. Niin meitä työttömiä kusetetaan. Turha siinä itkeä sitten kun olet jo kurssilla. Ja taas mä huomaan valittavani, heh. Mutta miksi mua jännittää mennä sinne kurssille? Tuntuu että vaivoin kasaamani itsetunnon rippeet alkavat murtua taas palasiksi ja antaudun taas muiden ihmisten tallottavaksi loppupeleissä. Toisaalta onhan se ihan eri asia uhota täällä blokissa omiansa kuin alkaa tosielämässä perätä omia ihmisoikeuksiaan. Mutta mä yritän pysyä ulkopuolella siitä ihmissuhdepaskasta, kolmen viikon kurssilla tuskin ehtii mitään hirveän syvällisiä ihmissuhteita muodostuakaan. Ja onhan J siellä myös, niin ei tarvitse ihan kylmiltään itseään tarjoilla leijonille. Onpa mulla positiivinen kuva ihmissuhteiden koukeroista. Ehkä mulla on vaan liikaa todentuntuisia huonoja kokemuksia niistä. Piste.

Toiseen asiaan. Täällä asuinkaupungissamme suunnittelevat myyvänsä kaupunginvuokra-asunnot pois kaupungin omistuksesta. Näin saataisiin kuulemma lisää rahaa kaupungin kehnoon talouteen. Mitä tapahtuu sitten meille, jotka asutamme näitä asuntoja? Eletäänkö siellä ravintoketjun yläpäässä siinä harhaluulossa että asukkailla olisi varaa lunastaa itselleen asunnot, joissa asuvat? Eikö siellä todellakaan tajuta että kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa. Vai halutaanko tästä kaunpungista tehdä rikkaiden pienien piirien eliittiasuinmisto? Ei kai sitä tavallisella ihmisellä ole mitään tarvetta. Ja jos asunnot jatkossa jäisivät vuokralle niin voi kukin omassa päässään kuvitella että jo nyt tähtitieteellisen suuret (osissa paikkoja, kuten meillä) vuokrat nousisivat vain entisestään. Käykö sitten niin että ne joilla on varaa asuttavat rikasta kaupunkialuetta ja köyhät tekevät joukkopaon ympäryskuntiin tai mahdollisimman kauas tästä "jumalan hylkäämästä loukosta". Mä ainakin muutan täältä pois jos noin käy. "Jos ei meno miellytä voi lähteä kävelemään", toisin sanoen äänestä jaloillasi.

Mulla on tapana lueskella paikallisista ilmaisjakelulehdistä näitä "ystävä"-ilmoituksia, ihan vaan huvikseen.  Naiset, sytyttäiskö tällainen?:

"Olen suomalainen mies, 36/180/88
Tuli syksy ja pimeys, oman kullan kaipaus.
Tupakoin (yritän lopettaa), juon olutta ja syön makkaraa,
viinaakin saatan joskus ottaa. En tanssi, jos et opeta.
Töitä teen joskus vähän liikaakin."

Siis jotenkin NIIN mies tuo ilmoitus :) Entä tämä:

"Raitis, 55v tkulaismies etsii lämminhenk. naista sydänystäväkseen
jakamaan arjen ihmeet. En etsi kuitenkaan tanssikaveria
enkä halua kuunnella loputtomasti elämäsi kurjuutta.
Jos sinulla on asiat kunnossa, vastaa."

No huh, olipas lämminhenkistä mieheltä iteltään :D Mä luulen että sitä saa mitä tilaa...

Jeps, riittää tältä erää. Hei.

Mä en oikeasti jaksa kohta katsoa enää noita hevosen kuvia. Olen vääntänyt ja kääntänyt niitä koneella mutta tuntuu ettei mitään edistystä ole enää havaittavissa. Tarkoittaako se että olen saanut hepan valmiiksi ja voin lähettää sen eteen päin?

Mitäs tässä raapustelisi. Eilen illalla juoksentelin pitkin pimeitä lenkkipolkuja A:n kanssa. Oikeastaan ihan kiva kun on pimeää iltaisin, se antaa tietyn jännitysmomentin tuolla ulkona liikkumiseen. Ei mua kyllä pelota yhtään yksinään mennä metän keskellä. Enhän mä kyllä yksin koskaan liikukaan kun on tuo A vartioimassa mun liikkeitä. Voin melkein taata että ei kannata yrittää puskista käydä mun kimppuun koska silloin mitä todennäköisimmin saisi A:n kimppuunsa. Ukkeli joskus erehtyy kiusaamaan mua leikisti niin A on jo silloin ihan haukkana vahtaamassa että onko jokin tilanne päällä. Eli jos se silloin vartioi niin mitä se tekisi jollekin ulkopuoliselle, joka tositarkoituksella kävisi päälle. Sitä voi miettiä. On se joskus muutamat epäilyttävännäköiset henkilöt murissut pelkästään jos ovat katsoneet pimeällä pahasti mun suuntaan tai pysähtyneet kesken kävelyn tms.. Erityisesti se kokee uhkaavaksi syystä tai toisesta kykkivät ihmiset, joille se melkein varmasti antaa muutaman varoitushaukun. Mun ikioma vartioiva ihana elävä pehmoeläimeni :)

Tänäaamuna kävin A:n kanssa lähimetsässä rikkomassa taas lakia. Eli päästin sen vapaaksi juoksemaan. Mulla ei kyllä mene jakeluun että ketä se haittaa jos koira juoksee jossakin metsän keskellä vapaana silloin tällöin. Se on vaan kun jotkut eläintenvihaajat on päässeet säätämään jotain pykäliä niin kyllähän sen lopputuloksen tietää. Kun kerran eläinten omistajat joutuvat maksamaan vielä haittaveroa eläimensä olemassaolosta niin olisiko liikaa pyydetty että rahalle saataisiin jotain vastinettakin kuten lisää koirapuistoja ja vaikka roskiksia(!) koska taajama-alueilla pitää paskatkin pussittaa niin olisi kohtuullista ettei tarvitisisi kulkea paska pussissa viittä kilometriä ennen kuin löytää seuraavan roskiksen, perhana. Mene ite sauvakävelemään vaikka paska toisessa kädessä ja kokeile onko kivaa. Toinen vaihtoehto on että niin kauan kuin joutuu raivaamaan tietä kaikenmaailman lasinsirujen läpi itselleen ja eläimelle niin ne paskat jää sinne katuojaan maatumaan. Tulipahan vaan mieleen kun tasan tarkkaan keväisin aletaan aina itkeä lehtien palstoilla koiranpaskojen takia. Mä taidan mennä seuraavaksi korjaamaan lähimetsästä pupun papanoita ja ketun jätöksiä, eiväthän eläimen jätökset kuulu luontoon, eiväthän.

Mitäs muuta. Samaa samariinia. Kohta on synttäripäiväkin edessä, sitä herää aina näin marraskuun alussa siihen ajatukseen. Pitäisiköhän tehdä haltijatarkummitädille toivelahjalista.

1. Hevonen (tai ponikin käy, iso poni) ja maksettu tallipaikka
2. Autokoulu (ja Lada Niva, punainen :D...vitsivitsi)
3. Jos ei hevosta niin ratsastustunnit
4. Joku maksaisi vuokrat etukäteen
5. Valitus menisi vakuutusoikeudessa läpi
6. Joop, "All about Eve"-hajuvettä (ei perkele saa Suomesta enää)
7. Liput Lauri Tähkän keikalle 30.11.
8. Liput jollekin muulle keikalle
9. Yllätyslahjan
10. Ei mitään.

...jooooo. Ei kai näin vanha ämmä mitään synttäreitä enää juhli vai. Mutta jos ostaisi sellaisen vaaleanvihreän prinsessakakun ja kutsuisi siskonpojan vaikka kakulle. Toisaalta kun miettii minä päivänä mulla on synttärit niin todennäköisesti olen silloin työkkärissä ilmoittautumassa kurssin jälkeen. Että revitään siitä. Mutta elämä on, ei kai täällä saa uskaltaa mistään valittaa koskaan, perkele.

Terve vaan taas. Mitäköhän tässä olisi nyt tapahtunut.

Koin eilen järkytyksen: Olen eiliseen asti elänyt siinä uskossa että Laika-koira oli poikakoira. Päivän hesari ilmoitti että kuuluisa Laika olikin Moskovan kaduilta riistetty kulkukoira - narttu. Että lähetetään kaikki nartut taivaalle kuolemaan.

Maanantaina sain kurssipostia. Toivottivat oikein muovikoteloidulla kirjeellä tervetulleeksi kurssilleen, lisäksi paperissa oli värikuva, jossa iloinen naisautoilija ajoi kuorma-autoa... No, ekana päivänä ensi maanantaina tutustumme sitten FinnLinkiin Naantalissa, eli oikein bussiretkelle päästään. Huoh. Jiin kanssa heti laitettiin viestiä että otetaanko mukaan eväät vai eikö oteta.

Ukkelilla taisi olla maanantaina huono päivä. Kaupasta tullessaan alkoi tentata multa että mikä itu oikein oli sille kurssille itsensä järjestää kun siitä aiheutuu vaan lisämenoa eikä sanottavampaa hyötyäkään moisesta ole. Mullakin paloi siinä sitten pinna. Huudeltiin puolin ja toisin. Sain kuulla kunniani siitä että tämän ikäisen pitäisi jo kuulemma saada elämänsä jotenkin järjestykseen(lue:töitä), johon mä tokaisin että jos sille on mun työttömyys vaikeampi pala kuin mulle itelleni niin voi tehdä jotain ratkaisuja(lue:lähteä kävelemään). Sitten se väitti olevansa loukkaantunut etten mä edes kysynyt sen mielipidettä siitä kurssista, johon mä totesin kerrankin tehneen itsenäisen päätöksen ja kysäisin että tarviinko ukkelilta luvan jos päätän tehdä jotakin; eihän hänkään koskaan multa mitään kysele toimissaan. Sitten kysyin että onko kyse siitä että koska hän on mies ja minä nainen, voiko hän tehdä sillä perusteella mitä haluaa mutta mä tarviin muka jonkun luvan. Siinä vaiheessa se oli jo ihan huuli pyöreänä. Sitten mä vielä totesin että kaikki raha mikä mulle tulee niin menee laskuihin ja ruokaan ettei mulle jää mitään ylimääräistä koskaan. Tämä siksi että epäilin tämän "rästivuokra-asian" olevan osasyyllinen tunteenpurkaukseen. Tulihan siinä huudeltua vielä yhtä ja toista. Vituttaa vaan sellanen että aletaan vaan purkaa omaa pahaa oloaan toiseen. Siksipä pinna paloi ja sen saivat myös naapurit kuulla. Ukkeli pyysi multa sitten anteeksi että sillä tavalla hyökkäsi. Vaikka kyllä se osittain oikeassa oli että mä olen ikäisekseni kamala luuseri. Alisuorittaja. Miksi se sen kerran sitten pyytää anteeksi kun tietää olleensa oikeassa vai juuri siksi että tiesi eniten loukanneensa mua puuttumalla niihin asioihin tuolla tavalla?

No. Eilen sitten. Törmäsin taas meidän rapun siivoojaan. Siivooja on kotoisin sieltä jostain enstisestä Jugoslaviasta(olen käynyt Jugoslaviassa muuten aikoinaan). Kyseli sitten että missä olen oikein ollut kun ei ole pitkään aikaan näkynyt, kotonako. Mä sanoin että joo, kotona ja kurssille menossa. Kerroin myös käyneeni yrittäjäkurssin, että jotain olen yrittänyt... Hän sanoi että hyvä hyvä, pitää yrittää. Hänen vanhemmillaan ei aikoinaan ollut varaa kouluttaa häntä ja nyt on sitten siivoojana. Onpahan töitä saanut kuitenkin. Hänen kanssaan tulee aina rupateltua. Tosin sitä väliä oli aika paljon edellisestä kohtaamisesta. Joskus viime talvena ja keväänä se koitti kovasti puhua mua tekemään lapsia, jolloin mä melkein olin valmis jo irtisanomaan meidän tuttavuuden mutta nyt ei maininnut sanallakaan. Mulla on missio opettaa sitä puhumaan paremmin suomea. Eilenkin opittiin taas pari uutta sanaa. Sitten mä sain taas kuulla olevani hyvä ihminen, mikä toki lämmitti mieltä. Mutta jos mä olen hyvä ihminen niin miten pahoja ne pahat ihmiset oikein sitten on...

Ja eilen: Yritin soittaa vuokravalvojalle, että sopisin vuokranmaksuaikataulusta. Ensimmäisellä kerralla päädyin Turun kaupungin puhelinkeskukseen, jossa täti kertoi että vuokravalvoja on kokouksessa ja palaa kello 15. No soitin uudestaan vähän yli kolme. Taas sieltä vastasi se keskus ja tiedustelin vuokravalvojaa. Täti ilmoitti että ei vissiin ole vielä paikalla että haluasinko suoran numeron. Mä sanoin että anna toki. No kun aloin soittaa tähän "suoraan numeroon" tajusin että perkele sehän oli sama kuin mihin olin koko ajan yrittänyt soittaakin. Jonkun ajan päästä soitin taas tähän suoraan numeroon ja taaskaan ei ollut vuokravalvoja paikalla ja taas yhdisti keskukseen. jolloin sanoin keskustädille että taisi tulla väärään numeroon... Siihenpä sanoi keskustäti että eikä tullut, näen täältä koneelta että yritit soittaa vuokravalvojalle, joka ei ole vieläkään paikalla. Siis mitä :O Tämä harppu on nähnyt koneelta että yritän soittaa koko ajan suoraan numeroon mutta kehtaa vielä kysyä "haluanko suoran numeron"! Vittuilua? Tyhmyyttä? Mä olin siinä vaiheessa vakuuttunut ettei Turun kaupungilla ole varaa palkata vaihteeseen ajatuskysyisiä ihmisiä. Mua rupes jo vituttamaan ja kysyin että mihinkäs asti nämä arvon työntekijät ovat normaalisti töissä. Täti sieltä tiuskaisi että varttia vaille neljään, johon mä totesin että sittenhän sieltä pitäisi jonkun vastata, että ei ole mun vika jos homma kusee siihen ettei ihmiset ole työpaikallaan. Keskustäti halusi sitten valaista mua ettei siellä vuokravalvonnassa ole muita tekemässä sitä hommaa. Kysyinkö mä siltä jotain. Okei, ehkä mä vähän tiuskin ja avauduin vielä jotain mitä mä en muista mutta mulle ei ala perkele keskustädit vittuilemaan.

Tänään sitten soitin vuokravalvojalle ja saatiin asia hoidettua noin kolmessa minuutissa. Sanoin että osasyyllinen tähän tilanteeseen on se että tämä kämppä on liian kallis meille ja että jo vuosi sitten yritettiin saada vaihtaa halvempaan. VV sitten kysyi että eikö meillä ole oikeutta asumistukeen, johon mä vastasin että ei ole; entisiäkin liikaa aikoinaan maksettuja maksellaan takaisin(minä maksan). Eikä tule muitakaan tukia. Siihen se sitten sanoi että normaali käytäntö on että kahden vuoden asumisen jälkeen saa anoa mahdollisuutta vaihtaa asuntoa. Se tiedettiin jo vuosi sitten. Mutta eipä ole kauheasti valinnanvaraa. Karkeasti sanottuna puolet meidän yhteenlasketuista tuloista menee asumiseen ja näillä tuloilla voin sanoa että se on liikaa. Lisäksi mä maksan mun nettotuloista 20% opintolainan lyhennystä. Loput menee sitten muihin laskuihin tai ruokaan jos pitää valita syömisen ja laskujen maksun välillä. Mutta enhän mä valita. Omanihan om vikani kun olen tällainen työtön luuseri. Totta kai sitä saa töitä heti jos haluaa, vai mitä häh. Häh?! Hyvähän se on sieltä kuukausipalkoilta huudella perkele. No, onpa nyt kuitenkin jatkossakin katto pään päällä. Sitä mistä ruokarahat sitten tulevat niin ei ole mitään hajua.

Siitä tuli mieleen kun jossakin vaiheessa sanoin meneväni myymään persettä jos ei muuta keksi. Mikä siis oli vitsi. Mutta aikoinaan jos olisin ollut hieman leväperäisempi ja moraalittomampi olisin saanut hyvän tilaisuuden tienata, sillä perseellä. Kuopion legendaarisessa Henry's Pubissa (Henkassa) nimittäin eräs hieman vanhempi herra tarjosi palveluksistani nimittäin 3000 silloista markkaa. Kieltäidyin kuitenkin kohteaasti ja liukenin paikalta kantelemaan pokelle, jonka tunsin puolittain. Ilmeisesti jokainen hiemankin siedettävämmän näköinen naishenkilö on potentiaalinen huora? Ei pahasti kuitenkaan, vai mitä. Onhan se nykyrahassa kuitenkin noin 500 euroa. Olisiko se käypänen hinta palasesta mua? Tai sua? Tai sua.

Niin ja talviaikaan on taas siirrytty. Onko nyt kiva kun on iltaisin pimeää, onko.

Tehtävä: Mitä yhteistä on hepoliinilla, Anssi Kelalla, Laura Voutilaisella ja Ismo Alangolla?

P.S. Se Enrique Iglesiaksen uus biisi on aika hyvä vaikken muuten "Eetua" kuuntelekaan.
Jees. Tulipa pitkä. Palaillaan :)

Terveisiä täältä kostean sateisesta etelästä ja hyvää lauantaita meille kaikille :)

Tänä aamuna heräsin siihen kun ukkeli laitteli kahvia ja huhuili muakin jo nousemaan. Mä olin ihan silmät ristissä ja unenpöpperössä en ymmärtänyt oikein kuusta enkä maasta. Mihin mun nyt pitäisi lauantaiaamuna, työttömän henkilön, olla menossa. Herätyskellokin oli kuulemma soittanut ainakin kaksi kertaa, ei mitään muistikuvia. No sitten kun hieman tokenin niin tajusin että autoahan tässä oltiin menossa ostamaan.

Meidän isä lähti apukuskiksi mukaan, auton sijainti kun oli tuolla jossakin Kanta-Hämeessä... Mä istuin oman turvallisuuteni vuoksi takapenkillä, no vitsi vaan. Kyllä meidän isä on ihan hyvä kuski, välillä mä vaan epäilen sen näkökykyä kuten yhdessä huoltoaseman risteyksessä missä se kysyi että tästäkö pitää jo kääntyä. Hei, ei siellä ollut mitään muuta risteystä...;) Mä luulen että se vetää näitä Suomen teitä ihan vanhasta ulkomuistista; niin paljon on kuitenkin ehtinyt tuohon ikään mennessä reissata ja asua eri paikoissa. Sekin paikkakunta, mistä auto haettiin oli yksi entisistä kotipitäjistään. Ihan mukava oli matkustaa ja jutustella isän kanssa. Silläkin taitaa tuo sosiaalinen elämä olla aika hiljaista nykyään, mikä on sääli niinkin sosiaaliselle ihmiselle kuin meidän isä... Mutta en mä mitään säälimään ala. Sillä tavalla, tiiätkös.

Noo. Autokaupathan siinä syntyi ja kahvien kautta ajettiin meidän kotipihaan missä vaihdettiin iskän autoon polttimo toiseen etuvaloon koska ajon aikana huomattiin ettei se pala. Isä oli kuulemma huomannut jo aiemminkin...hmn. Bensarahaakaan se ei suostunut ottamaan vastaan vaikka tarjottiin. Sopii sitten pyytää apua jos itse tarvitsee. Mutta nyt voi sanoa että "Onni on oma Ooppeli" vaikka en kyllä tiedä onko se mikään onni kun muistelee sitäkin yhtä opeliksia, joka meillä oli siellä Itä-Suomen suunnalla asuessa. Siihenkin tehtiin perhana täysi koneremppa ja sitten jotkut autopojat osti sen...kamalan tappiota tuottava vehje. Multakin saa kysyä neuvoa hei jos ei tajua mikä on kannattavaa toimintaa ja mikä ei ;) Vaikka on kai tuo ukkeli pikku hiljaa jotakin autokaupoissa tekemistään virheistä oppinut.

Mistä pääseekin sopivaa aasinsiltaa pitkin toiseen aiheeseen. Siis tuosta virheistään oppimisesta. Kaikki tiedämme Messengerin? no hyvä. Kaikki tiedämme miten se tallentaa informaatiota tietokoneelle? No hyvä...paitsi hepoliini ei tunnu oppivan. Varmaan pitää jättää nuo meset muille. Tässä taannoin olin laittanut *:lle mesestä viestin että sopisko jutella tms.. Niin eikö se ollut tallentunut jollakin ihmeen kaupalla jonnekin siten että ukkeli eilen räväytti sen mulle naaman eteen tästä koneelta. Oli tiennyt siitä jo useita päiviä eikä ollut sanonut mitään. Tiedätkös sen tunteen kun hetken aikaa lyö päässä tyhjää kun tulee jotain yllättävää eteen. No sellanen. Mä sitten sanoin sille että olisin halunnut jutella *:n kanssa, mikä tietenkin oli silloin tarkoitukseni. Mä en tiedä kuvittelenko vain mutta sekunnin ajan musta tuntui että ukkeli jopa ymmärsi. Ainakin jotakin. Sitten se sanoi ei kuitenkaan varmaan kauhean hyvä idea jos siellä toisessa päässä tulee jotain ongelmaa mun yhteydenotosta. Aika yllättävän rauhallisesti sen sanoi. Onkohan nyt taas jotain mitä mä en tiedä vai mistä moinen rauhallinen ja asiallinen asenne asiaan. En mä sillä, en valita. Parempi se aina on jos pystyy menemään tavallaan asian ulkopuolelle ja näkemään sen asian ilman mitään kamalaa tunnelatausta(?) ja jopa keskustelemaan siitä. Niinpä... En mä kyllä tosiaan halua *:lle mitään vaikeuksia aiheuttaa, en todellakaan. Mä yritän välttää aiheuttamasta hänelle ongelmia ja murhetta... :/ Parempi kai niin? Ei kai kukaan nyt tarkoituksella toisen elämää hankaloittaisi, vai...
Mä luulen että osasyy ukkelin asenteeseen tuli siitä sen omasta "jutusta", mistä mä revin mun hermot taannoin ja vedin persiit olalle ja poltin tupakkiakin. Ei kait siinä sen enempiä sitten ollut tapahtunut mutta vissiin potee siitä jotain huonoa omaatuntoa (tai jotain) kuitenkin koska muuten ei varmasti olisi ollut niin neutraali. Vähän niin kuin "tasaa vaakaa" tai jotain? Tavallaan sitä yllättäen tulee armeliaammaksi sellaisessa tilanteessa toisenkin "virheille" (vai miksikä kukin haluaa sitten asioita sanoakin, ei oo edelleekään mun mielestä niin yksinkertaista tää elämä) kun itse kukin huomaa ettei ole täydellinen ja virheetön.

Tuota asiaa voisi pohtia enemmänkin mutta luulen että sen tekeminen vaatisi sitten jo täyttä anonyymiyttä. Ihan vaan itseni ja muiden ihmisten takia. Tuskin tuossa edellä nyt tuli ilmaistua mitään mitä asianomaiset eivät tiedä. Luulisin. Tai siis ne joista puhuin...eli asianomaiset...hmn. Huuleni ovat sinetöidyt. Taas kun katson että mitä tuli kirjoitettua huomaan ettei se suoraan vastaa sitä mitä ajattelen mutta jos se nyt olisi edes siihen suuntaan. Ei vaan haluaisi että tahtomattaan aiheuttaisi asioiden väärinymmärrystä. Pitää varmaan taas yrittää opetella itseilmaisua. Siihen tämä lokikirja on kyllä maan mainio keksintö :) Eli kidutus jatkuu. Myöhemmin. Paljon oli tullut kommenttejakin vaihteeksi, ihan hauska saada palautteakin. Kiitos niistä.

P.S. Send me an angel -> Tuulilasin nurkkaan :D

Heippa vaan mullekin!

Mulla meni yöllä hermo. Ukkeli taas tapansa mukaan istui koneella (varmaan ties monettako tuntia putkeen) ja mua alkoi ärsyttää. Yritin sitten saada pientä keskustelua pystyyn, siinä huonosti onnistuen. Joskus mulla on tapana "pimahduksen kourissa" tokaista ukkelille että "ei oo pakko katella mun naamaa jos ei huvita!". Nyt mun fraasi vaihtui huudahdukseen "Mun ei ole pakko katella sun naamaa jos mua ei huvita", johon ukkeli huusi että ei olekaan, antaa kävellä vaan. Hieman typistetty tuo keskustelu mutta ukkeli mm sanoi että "sun arvostus on nyt niin alhaalla että sinuna en paljon puhelisi", johon mä sanoin että "perkele, mun on oikeus kokea ja näyttää muitakin tunteita kuin pelkkää hymynaamaa". Kai mulla on oikeus sentään puhua? Mitäköhän traumoja siinä taas purettin :D Sitten mä sanoin sille että mä en tiedä johtuuko se elämästä yleensä vai tästä suhteesta kun tuntuu että se on niin saatanan vaikea olla koskaan onnellinen... Sen jälkeen oli heti parempi olo kun sai sen sanottua. Kai munkin pitää joskus päästä purkamaan paineita? Osaksi (niin, osaksi...) sen takia on tämä lokikin pystyssä ettei aina tarvii "leikkiä" vaan jotain perkeleen kilttiä tyttöä. Mä oon kuule kyllästynyt siihen rooliin, olen varmaan sen jo aiemmin maininnutkin, hahahahaha.... :O Musta tuntuu että ukkelillakin on jotain hampaan kolossa mutta jos mä en sitä ole saanut viidessä vuodessa avautumaan kunnolla niin mahtaako sitä avautumista tapahtua koskaan. Tuli vaan mieleen kun se eka eksä piipahti unessa puhelinlangan päässä viime yönä. Niin, me oltiin aikoinaan kuin paita ja perse vaikka kaikki loppupeleissä menikin sitten suoraan sanottuna päin vittua. Mutta jaettiin (melkein) kaikki asiat keskenämme ja se jotenkin oli paljon miellyttävämpi tapa elää suhdetta kun tietää missä mennään... Mutta se ei tarkoita että kaipaisin Eksää. Kaipaan vaan sitä "paita&peppu"-olotilaa...muun muassa...hmn.

No aamulla kun heräsin niin olin taas "rauhallinen oma itseni". Täältä lokista varmaan saa kuvan että olen kamala pahasuinen akka vaan. Ehkä mä olenkin. En kuitenkaan myönnä niin olevan. Perhana, on mussa hyviäkin puolia :) (ai on?)

No, sitten mä olen viettänyt tänään ainakin tunnin ellen kaksi imuroiden tätä karvojen valtaamaa läävää. Mietin siinä kun en muistanut että kukakohan oli se henkilö, joka on keksinyt pölynimurin? Osaako kukaan sanoa? No, täytynee etsiä netistä. Mutta olisiko hieman kamalaa kontata lattialla tuhkimo-tyyliin joku saakelin märkä rätti kädessä. Mä kiitin mielessäni luojaa pölynimurista vaikken "luojaan" uskokaan. Siis Jumala-luojaan. Mistä tuli mieleen että kaikki kiihkouskovaiset pitäisi käyttää ns. saunan takana. Pisti taas niin vihaksi kun luki päivän hesaria ja siinä oli juttua näistä Lestadiolaisista. Terkkuja vaan siihen suuntaan. Onko terve meininki? Ilmeisesti siinä piirissä ei tunneta sellaista käsitettä kuin sananvapaus tai ainakin siittä tuntuu saavan rangaistuksen jos puhelee julkisesti linjasta poikkeavaa. Sekö on jumalan tahto että asetetaan itsensä muita "uskottomia" ylemmäs ja ollaan itse niin saatanan hyviä? Mun nähdäkseni uskontoihin pitäisi sisältyä aina jokin pyrkimys hyvään. Mun mielestä se ei ole pyrkimystä Hyvään jos asetetaan itsensä Jumalan asemaan. Mutta mitäpä mä tietäisin, mähän olen vaan tällainen pakana ja musta lammas soluttautuneena luterilaisen kirkon sisälle... Oikeesti, pitäis varmaan taas käydä eroamassa kirkosta. Missä on se hyvyys ja lähimmäisenrakkaus? Katosi maailman tuuliin?

Grrr. Kaikki ÄÄRIMMÄINEN on yksinkertaisesti väärin.

Nousipa taas joku raivopykälä päässä, pakko mennä jäähylle. Tätä menoa karkoitan varmaan viimeisetkin lokia (mahdollisesti) seuraavat henkilöitymät :D Mutta täällä on vapaus valita, lukeeko vai ei.

P.S. En mä tiedä siitä kurssista...En mä edes osaa sanoa mitä taide on. Täytynee kuitenkin hakea sellaiselle kurssille, jossa suoritetaan niitä hitsausluokkia vaikkapa niin sitten voisi seurata iskän jalan jäljissä tekemään vaikka laivoja...hmn.

Niin se laivajuttu oli todellakin Hesarista lainattu aivan sana sanasta tarkkaan. Mutta tässäpä lisää näytettä Helsingin sanomien toimittajien huumorintajusta, olikohan tämä nyt eilisen vai toissapäivän lehdestä. Terveisiä vaan toimittaja Riikka Haikaraiselle. :

>"Liekit Nousivat onnettomuuspaikalla yli kymmeneen metriin

Kuorma-auto törmäsi tien varteen pysäköityyn rekkaan ja molemmat syttyivät palamaan Turunväylällä keskiviikkona illansuussa. Autot paloivat ilmiliekeissä, kun Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen yksiköt saapuivat paikalle Veikkolaan kello 18.45. Liekit löivät pahimmillaan noin kymmenen metrin korkeuteen.

Dramaattisen näköisestä palosta huolimatta kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa. Pelastuslaitoksen ja kahden vapaapalokunnan yksiköt saivat tulipalon hallintaan noin 20 minuutin kuluttua saapumisestaan.

Tyhjä rekka oli pysäköitynä Turun moottoritien varrella, kun siihen törmäsi Helsingistä maalle päin ajanut kuorma-auto, jonka lastina oli autonosia ja kopiokoneita. Kuorma-auto tuhoutui tulipalossa täysin. Rekan vahingot jäivät vähäisiksi. Molemmat Turun moottoritien ajoradat suljettiin onnettomuuden vuoksi kokonaan Veikkolan kohdalta. Helsinkiin johtavat kaistat ja toinen maalle johtavista kaistoista avattiin kello 19.30. Romujen siirto ja tien puhdistus jatkuivat myöhään yöhön. "

(HS 18.10.2007)

Aikast hauskoja nuo "pääkaupunkilaiset" ;)

Tässä suora lainaus maanantaipäivän Helsingin sanomista:

"Mies ajoi auton mereen laivan rampilta Turussa

Suomeen laivalla saapunut mies ajoi autonsa mereen Turun satamassa sunnuntaiaamuna puoli kahdeksalta. Mies oli tulossa maihin autolautta Viking Amorellalta.

Lautalta ulos ajettuaan ajaja havaitsi satamassa poliisin puhallusratsian, teki täyskäännöksen ympäri ja yritti kovalla vauhdilla ajaa takaisin laivaan, mutta auto putosi mereen laivan ja laiturin välistä.

Mies pääsi auton ikkunasta vielä kelluvan ajoneuvonsa katolle.

Puhallusratsiaa pitäneet poliisit onnistuivat yhdessä laivan henkilökunnan kanssa heittämään miehelle pelastusrenkaan ennen kuin auto vajosi pohjaan.

Pelastulaitos sai palelevan miehen nostettua merestä laiturille. Mies puhalsi poliisin alkometriin 1,66 promillea. HS"


Tää oli musta aivan hulvaton juttu, kuka oikeesti on noin Tyhmä! :D

Ensinnäkin varoitus. Hepoliini on nyt NIIN väsynyt että ei välttämättä tiedä mistä puhuu. Valehtelematta sunnuntain jälkeen on tullut nukuttua varmaan (kolmena yönä yhteensä) "10 tuntia"... Ei ainakaan mun mittakaavassa kamalan paljon. Olo on niin kuin olisi humalassa. Mutta mä en vaan ole saanut unen päästä kiinni. Laivallakin viime yönä kuuntelin moottorin tasaista jumputusta laivanvalkoisten vällyjen välissä ja heti jos moottorin ääni lakkasi kuulumasta samalla tavalla, pomppasin haukkana katsomaan ikkunasta (A-luokan ylellisyyttä, se ikkuna meinaan)ollaanko vähintään posahdettu karille. Ja kun laiva poikkesi ahvenanmaalla ja peruutti satamaan, olin jo melkein pukemassa vaatteita päälle koska pakkohan sitä oli olla jotain erikoista meneillään koska laiva peruuttaa satoja metrejä.

Tunnustan polttaneeni laivalla tupakkia. Ja aloittaneeni kello puoli kahdeltatoista Suomen aikaa päivällä juomaan litran oluttuoppia (vaikka en edes pidä oluesta) ja juoneeni sitä melkein kaksi tuntia, jonka päälle oli otettava tuttua ja turvallista Irish coffeeta että olisi pysynyt hereillä. Vaikea sanoa olinko jossakin vaiheessa huppelissa koska väsymys tosiaan painoi mutta en mä mitään ryypännyt, mitä nyt vielä jonkun siiderin ja pari olutta ja viiniä seisovassa pöydässä illalla vielä vetäisin. Siellä ukkeli sitten totesi olevansa tulossa kipeäksi. Nuhaa ja lämpöä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi että varmaan oli osasyynä unettomuuteen, en tosin ole varma sanoinko sen jo koska en kykene muistamaan mitä kirjoitan enkä jaksa tarkistaa. Jos joku asia on kolmeen kertaan niin sille ei sitten voi mitään.

Otin mä muutaman merinäköala-valokuvankin mutta en nyt tähän hätään jaksa niitä alkaa purkamaan. Täytyy katsoa jos virkistyisi kun saa ruokaa naaman eteen. Bingoa käytiin pelaamassa mammojen ja pappojen kanssa. Yhteistä kuponkia täytettiin. Eipä osunut vaakabingot kohilleen. Jonkinlaisena extrapalkintona oli laivamatkat kahdelle hengelle hotelliyöpymisineen Maarianhaminassa 10.11.-11.11. ja siihen pakettiin kuuluin liput vielä johonkin bingofinaaliin, jossa voi voittaa 10 000 euroa. Palkinnon saaja valittiin arpomalla bingokupungit. Mä vitsailin siinä aiemmin ukkelille että "heh, oispa hauska kun osuis palkinto kohdilleen, niin voisit pokerifinaalin sijaan päästä bingofinaalin josko tärppäis paremmin". Ukkeli hinkkaa niitä nettipokeriturnauksia ihan kohtuullisella onnella mutta ei (vielä) mitään isompaa ole tullut. No arvatkaa kuka sen finaalipaikan sitten voitti. No ukkeli tietenkin! Just kun oltiin päästy sanomasta että meistä kumpikaan ei koskaan voita mitään. Varmaan oli eläkeläiset ihan paskana kun niiden märkä päiväuni meni sivu suun. Mut ukkeli ilmoitti ottavansa mukaan kun kysyttiin kuka lähtee matkakaveriksi. Ilmeisesti olen sitten Maarianhaminassa 10. päivä ensi kuuta. Enpä ole siellä ennen lomaillutkaan, mitä nyt ohimennen jalkautunut laivaa vaihtaessa.

Aamulla hieman huvitti kun laivan keskusradiosta pirteä naisääni kuulutti (taisi olla sama nainen kuin bingossa) että "automatkustajat, olkaa hyvä ja siirtykää autokannelle etsimään autojanne!" Etsimään autojanne? Kielimuuri? Toisaalta, oon kyllä kuullut että kovassa merenkäynnissä autot tuppaavat siirtymään paikoiltaan mutta nyt ei edes ollut kova tuuli, mitä nyt meinattiin sen yhden kerran upota ahvenanmaalla, muka...

Mitäs vielä. Ei nyt pää toimi... Aamulla haettiin koira hoidosta. Oli kuulemma selkä ulko-ovea vasten odotellut meitä siellä useaan otteeseen ja ynissyt niin kuin pienet koirat. Yöllä äiti oli äidillisesti käynyt katsomassa sitä alakerrassa kun otus oli metelöinyt (mahdollisesti puhunut unissaan). Siellä se oli kuulemma seissyt surkeana keskellä olohuoneen lattiaa. Muuten oli ollut todella kiltti. Lue suomeksi: Jotain on nyt jäänyt kertomatta, ei se koskaan ole todella kiltti. Vähintään on merkannut jonkun huonekasvin tai yrittänyt syödä äitin ja isä kolme kiloisen lattiamopin, pikku-E:n. Vaikka ne kyllä väitti että pikku-E oli uhitellut meidän neljäkymmenkiloista. Se on se vanhemman nartun auktoriteetti :D

Jeps. Tuntuu että mä en taas osaa lopettaa mutta pakko kai se on kun ei tätä loputtomiinkaan (vai voiko) voi jatkaa. Mä rukoilen että mä saisin mun unenlahjat takaisin, muuten on pakko mennä jollekin nappitohtorille hakemaan jotain troppia mikä ottaa tajun kankaalle. Ja kai sitä voisi muutenkin laittaa lääkityksen kohdilleen kun tuntuu jokin masis valtaavan taas alaa. Tosin ei ne lääkkeet sitä masiksen syytä poista. Ja kokemuksen mukaan ei sitä masistakaan jos siihen on jokin ulkoinen syy mikä ei ole omasta päästä kiinni ja johon ei voi vaikuttaa. Mut menee liian synkäksi. Mä meen etsimään ruokaa ennen kuin nukahdan. Palaillaan illalla jos jaksetaan.

p.s. Jos joku sellainen, joka tuntee mut oikeassa elämässä lukisi näitä juttuja niin voisiko käydä niin ettei hän haluaisi enää tuntea kun saa kurkistaa hepon pään sisälle... Mut sehän kai mun kohtalo muutenkin on aina ollut *vaipuu lopultakin itsesääliin*. Että kelpais just sellasena omana ittenään? Tulisko koskaan yleistymään?
(Ei tuu kyllä koskaan yleistymään sellanen että katottais jonkun ihmisen pään sisälle sanojen kautta jostakin koneelta ja tykättäis vielä siitä sen jälkeen...)

p.p.s. aion nyt jatkaa tupakkalakkoa oikeesti. eikä ollut krapulaa mutta selviskö "hengissä"...no päätelkää ite.

:o/