...kotona taas. Päässä hieman pyörii kun on istunut autossa koko päivän ja seurannut liikennettä - pelkääjän paikalla. Ei vaan osaa keskittyä etupenkillä tekemään jotain muuta kuin kuunnella radiota ja katella maisemia. Etenkin tarkkailla että pysytään tiellä. Varmaan jokin lapsuudentrauma isän ajotyylistä... Ohitustilanteet on hirveimpiä. Näet että vastaan tulee autoja mutta hullu(sori ukkeli ;)) vaan kiihdyttelee. Mutta hengissä tässä ollaan ja hyvin kai se ajaa, mä taidan vaan ylireagoida, ehkä. Mutta pointti oli se että mieluummin kohtaan kuoleman silmästä silmään(vaikka toiseen autoon törmätessä)tietäen siitä kuin vaikka lukien Cosmopolitania ja viivaillen kynsiä autuaan tietämättömänä =) vitsivitsi...

Kaikista rasittavin on se tyyppi, jonka olen kuullut tänään ainakin 500 kertaa naukuvan pehmeällä äänellään "huomio", "huomio" - siis nainen navigaattorin sisällä. Tiedätkö mitä tarkoittaa kun hän sanoo "huomio - vaaranpaikka", no tietysti nainen varoittaa liikennevalvontakamerasta!! Mikä hiton vaaranpaikka?? Sitten se eukko on tosi joustamaton. Erehdypä ajamaan vahingossa ennaltasovitulta reitiltä ulos...:"Jos mahdollista - tee - U-käännös - 150metrin päässä"..."Tee - U-käännös - NYT"...gggr!!! Mietin siinä maiseman vaihtuessa että onkohan se koko ajan valppaana siellä koneen sisällä jakamaan noita käskyjä. Miksei siltä mene hermot jatkuvasta ylinopeudesta? Miksi se ei voi tasapaksun hyrinän sijaan vaikka huutaa, kuiskia tai flirttailla kuskille? Jos ajaa ojaan, huutaako navigaattori "APUA!"?... Juu, täytyy "miettiä" kaikkea turhaa ettei muut ajatukset ota ylivaltaa.

Maalla oli ihan mukavaa oleilla. Velikin tuli kaverinsa kanssa sinne eilen myöhään illalla. Ja koiruus oli tietty myös mukana. Eipä tullu hirveesti viime yönä nukuttua kun meidän keskenkasvunen läähätti koko yön kun tiesi että toinen keskenkasvunen läähättää toisessa huoneessa ja vain ovi esteenä välissä. Kuudelta aamulla katoin kelloa ja tuntu ettei ollu tullu nukuttua koko yönä. Kaheksalta soi fakin herätyskello ja kymmenen jälkeen lähettiin ajamaan kotia kohti, Kuopijon kautta jopa. Aika runsasta oli liikenne paikotellen. menomatkalla oli muutamia kolareita matkan varrella mutta nyt ei näkyny mitään pahempaa. Onneks. Koiruus taitaa olla masentunut kaupunkiin paluusta. Näyttää ainakin tosi surkeelta. Kyllä minäki mieluummin juoksisin aamulla suoraan ovesta paljain jaloin pihanurmelle kuin hilaisin itteni hissillä kaikkien muitten kerrostaloneliöitten ohi alas pihalle ja lähtisin hihnan päässä kulkemaan... :( Nooooo, on jo aika myöhä, ajatuskin katkoo, täytyy jatkaa raportointia vaikka virkeämpänä huaamenna.

:)