Vettä tulee ku saavista kaatais. Muistaakseni tälle päivälle luvattiin jopa ukkosta joten ei uskalla oikeen hyppiä pitkin pihoja ukkosenjohdattimena... Kamala nälkä olisi mut ehtii sitä syödä myöhemminkin. Aivan liian yliarvostettua tuo ruokaileminen. Miten HELPPOA olisi jos voisi syödä kuten käärmeet...

...mistä tuli mieleen että kauppareissulla poikkesin eläinkauppaan ihastelemaan marsuja. Lapsuudesta jäänyt tapa:) Oli pari oikeen suloista papanamasiinaa siellä ja kysäisin ohimennen myyjältä josko kissa tulisi marsun kanssa hyvin toimeen. Kuulemma on ihan kissasta kiinni että suhtautuuko marsuun kuten välipalaan. Mullahan oli lapsena marsuja. Ekan sain kun kinuin kauan hamsteria, yritettiin jopa kaverin kanssa käydä eläinkaupasta omin päin ostamassa(eivät myyneet, en saanut), sitten isä ehdotti eikö marsu olisi kivampi kun elääkin pidempään... Meille tuli sitten Lilli. Mun ihana pyöreä ja leikkisä sileäkarvainen pötköni. Parempaa ei olekaan...tai ollutkaan. Lilli kuoli kun olin seiskaluokalla. Äiti tuli herättämään kouluun ja sitten katsoi Lillin häkkiin ja sanoi "Nyt musta hepoliini kyllä tuntuu että Lilli on kuollut!". Mähän olin aivan shokissa ja pillahdin itkuun. Niin, nykyään seiskaluokkalaiset kai tekee jotain muuta kuin suree kuolevia marsujaan... Se vaan tuli niin odottamatta. Pampula, "kakkosmarsu", elikin sitten pidempään. Tuo rusettipampula oli meillä jo Lillin aikaan mutta eli vielä kun asuin opiskelukaupungissa ekaa vuotta. Kyllä se silti jotenkin vaan aina kirpasee kun lemmikki kuolee... Pampula taisi olla jo yli kahdeksan kun siirtyi toiseen ulottuvuuteen. Levätkää rauhassa. Mitenkähän ajatus lähti harhailemaan...hmn.

Pampulasta vielä sen verran että se tuli meille äidiltä salaa ;) Puhuin isukin ympäri ja yhtenä marraskuun sateisena iltana kun äiti oli töissä haettiin se eläinkaupasta. Myöhemmin kävi ilmi että Pampula olikin ollut raskaana. Nimittäin siinä vaiheessa kun häkissä oli jo kaksi maailman suloisinta pientä marsuvauvaa =D Myöhemmin olen miettinyt että pitäisi tarkista tuo marsujen kantoaika...Lilli kun käsittääksemme OLI tyttömarsu mutta entä jos sittenkin...;) Tarkoitan että oliko Pampula pantu paksuksi jo eläinkaupassa vai tekikö Lilli-tyttömme sen sittenkin...päässyt vaan unohtumaan nuo päivämäärät ja sen sellaiset... Mutta jos jokin on syötävän suloinen, se on pieni marsulapsi sanoi kissa kun huuliaan nuoli. Vauvakuume! Tahtoo marsuvauvan!! Pliispliis, saanhan saanhan...