Laajensin toimintaani, lisäsin tänään lokikirjani blogilistalle. Musta tuli virallisesti julkinen, olenko siis yleinen nainen, no en. En tavoittele mitään suuryleisöä, edelleenkin kirjoittelen vaan puhdistaakseni ja tyhjentääkseni mieltäni mutta pitäähän sitä "levikkiä" laajentaa, ehkä joskus sattuman kautta kirjoitukseni saattaisikin kohdata jonkun ihmisen, jota ne kiinnostavat. Tosin epäilen tätä vaihtoehtoa. Mä oon aina ollut niin näkymätön, tai ehkä paremminkin huomaamaton täällä tosi elämässä. No "aina" on aika iso yleistys mutta tiedän mitä tarkoitan niin en jaksa alkaa selittää ;)

Kauhea nälkä! Onneksi ukkeli lupasi käydä kaupasta ostamassa jotain syötävää samalla matkalla kun tulee pelistä. Puhaltaa edelleen niitä juniorijääkiekkoilijoiden pelejä, on jopa joskus aikoinaan valmentanutkin mutta siinä taisi käydä samalla tavalla kuin mulla aikoinaan harrastusten kanssa: liika on liikaa. Mulla oli lapsena joka päivälle harrastus yhdessä vaiheessa. Maanantaisin oli orkesteriharjoitukset, tiistaina kuoro, keskiviikkona musiikinteoriatunnit, torstaisin sellotunnit ja perjantaisin ratsastusta. Huokaus isolla huutomerkillä! Kuka lapsi jaksaa tuollaista, missä välissä mä ehdin leikkiä? Sitten kaupan päälle oli vielä lauantaisin nukketeatteriharjoituksia...kirotut nukketeatteriharkat, prhna... Ihmekö jos tunsin itseni joskus hieman stressaantuneeksi ja aloin saada paniikkikohtauksia, minkä takia kaikki loppui sitten kertarysäyksellä kun en enää jaksanut. Burn out? Mä en edes alun perin halunnut soittaa selloa vaan viulua. Musiikkiluokilla kun sai ilmaista soitto-opetusta mutta tottakai "eliitti-oppilailla" oli etuajo-oikeus haluamiinsa ryhmiin. *katkeraa kiittämätöntä tilitystä* ;) Nooh, mä olen jo vuosia suunnitellut että myyn sellon ja ostan viulun ja alan ottaa viulutunteja. Tai ehkä en myykään selloa vaan ostan vaan sen viulun ja alan harjoitella. Tunneilla kuitenkin jouituisi taas soittamaan jotain kamalia klassisia biisejä, joista ei tykkää. Tai kai sitä aikuisena olisi hieman enemmän sananvaltaa biisivalinnoissa kuin lapsena. Jooh. Kirottu lapsuus.

Nyt mä sitten otan takaisin oikein olan takaa tätä vapaa-aikaa työttömänä kun kerta tässä oleillaan. Mietin vaan että jos en olisi saanut sitä itsediagnosoimaani(jokainen tietää oman henkisen tilansa paremmin kuin mikään lääkäri)paniikkihäiriötä niin olisikohan musta voinut tulla työttömän luuserimuotoilijan sijaan vaikkapa se muusikko. Toisaalta kun muutenkin sitä musiikkia tuli korvistakin ulos niin kaippa se väistämätön tapahtui. Mutta ehkä tässäkin pätee se minkä taakseen jättää niin edestään löytää ja voin vielä viihdyttää itseäni ja kiduttaa muita musiikillisella elämyksellä, kuka tietää. Ainakin mulla on perusvalmiudet siihen jos haluan. Aikoinaan kuorossa laulaminen oli jotenkin tosi "nössöä" mutta nyt voisi sekin taas kiinnostaa kunhan ei mitään uskollista hapatusta kuuluisi repertuaariin. Siihen asti tyydyn vaan laulamaan ja viheltämään itsekseni.

Tupakattomuus on edelleen pitänyt ja savuttomia päiviä repsahduksen jälkeen on kasassa 16 jos tämän päivän voi laskea mukaan ja kai sen voi koska en ole suunnitellut polttavani. Yllättävän helppoa on ollut olla ilman, melkein petollisen helppoa mutta ilmeisesti mulla jollakin osin on kuitenkin sitä tahdonvoimaakin. Sitähän se vaatii, ei mitään muuta. Mä väitän että mitkään maailman laastarit tai purkat eivät auta ellei sitä ole tosissaan päättänyt lopettaa koko touhua. Mulle ei ilmeisesti ollut kehittynyt mitään fyysistä riippuvuutta koska mitään fyysisiä vieroitusoireita ei tullut, paremminkin se riippuvuus on ollut henkistä. Se vaan oli niin kiva polttaa tupakkaa :D Niin se vaan on mutta eipä maistu kakka suussa enää aamuisin. Mä ajattelin ennakoida niin että sitten vanhana voin kiittää(ehkä) nuorta minääni että teki viisaan päätöksen kun lopetti. Sori jos hehkutan mutta tää itsensä buustaus on osa taudinkuvaa jota sanotaan myös irtipyristelemiseksi. Missään nimessä en voi sanoa olevani vielä kuivalla maalla.

p.s. Olen oppinut uuden merkityksen ilmaisulle "iloita kanssaan" Sinuhe egyptiläisestä. Kauheita rietastelijoita nuo vanhat Niilin rantojen asukkaat ;)