Geneettisesti puoliksi kannaksen karjalainen ja puoliksi kainuulainen. Aikamoinen koktaili. Ja sitten olen syntynyt "täällä"... Se on se juurettomuus, mistä joskus on ollut puhettakin. Ei oo oikein mistään kotoisin. Ois hienoa kuulua johonkin, ei vaan oikein tunnu että olisi "täkäläinenkään". Johtunee varmaan myös siitä että tuli seikkailtua tuolla pohjosempana useita vuosia, tasoitti isoimmat särmät pois.
Pakko varmaan lopetella kirjottelu kun aika loppuu...perhana... Äsken imuroin, tyhjensin tiskikoneen(sellanenkin hienous on nykyään, täytyy raportoida sen saapumisesta joskus) ja siivosin tiskipöydän...Ai niin ja päivällä käytiin meidän isän ja meidän äitin luona, ei MUN isän ja äidin niin kuin jotkut sanoo. Enhän ole ainoa lapsi, siksi aina sanon "meidän". Kiva oli nähdä. Jees...
...nyt voikin taas loppuillan kaivautua sohvanpohjalle ja kuvitella ettei ole olemassakaan. :)
p.s. Kirja ei edisty. Mut tupakattomuus pitää yhä ;)
Kommentit