Kävin tänään hoitamassa pyhän velvollisuuteni kissanruokkijana siskon luona. Kisut marssi vastaan, etenkin se nuorempi katti, jonka kanssa ollaan aina oltu kavereita ja joka aikoinaan puri multa letin päästä poikki kun nukuin siskon luona yötä siskonpetissä. Piti vähän kuurata heitin ruokailupaikkaa ennen kuin saattoi ladata kuppiin lisää tavaraa. Hyvällä ruokahalulla vetivät muonat naamaan. Sitten oli jompikumpi kiitollinen eläin kussut vessan lattialle, että tuli siinä sitten leikittyä myös kotisiivoojaa ja pestyä vessan lattia, eihän sitä nyt silleen olisi voinut jättää. Muistelen että sisko joskus sanoi että nuorempi katti pissaa veskin lattialle jos hiekkalaatikko ei hänen arvoisuutensa mielestä ole tarpeeksi säädyllisessä kunnossa. Eli tyhjensin sitten hiekkalaatikostakin pahimmat moskat pois ja kippasin uutta hiekkaa tilalle. Ehkä meillä kuopuksilla on tapana sikailla enemmän kuin esikoisilla;) Siskolla varmaan olisi tuohon paljon hyviä juttuja lisättävänä?

Pidin sitten jonkun aikaa kissoille seuraa siellä siskolassa. Eihän niitä nyt hennonnut jättää sinne heti kaksistaan. Yritin katsoa telkkaria mutta joko johtuen vieraasta toosasta tai digiboksin puutteesta(?!) en saanut kuvaa näkymään. Voisiko muka olla etteivät he ole hankkineet digiboksia...ei, tarkemmin kun mietin niin kyllähän niillä sellainen pitäisi olla eli ilmeisesti en vaan osannut valita niistä neljästä kaukosäätimestä oikeaa ja laitteiden tuntemus on jostain takapuolesta. Ilmeisesti se vehje, mikä oli dvd-soitin toimii myös digiboksina. No, ihan sama. Radion sain sentään pienen pähkäilyn jälkeen kuulumaan ja viihdytin kisuja imitoimalla idolssien lahjaa maailmalle, hoilaamalla korkealta ja kovaa. Toivottavasti naapurit eivät häiriintyneet kauhean pahasti ja sisko perheineen joudu muuttamaan häädön saattelemana muualle. Toisaalta harvemmin kai taloyhtiön puheenjohtaja saa häätöä... Lueskelin myös Vauva(!)-lehteä ja opin mm. että puolivuotiaalle voi antaa jo valmiita pehmeitä hedelmä- ja vihannespaloja käteen mutusteltavaksi. Opin myös, ja kai sen järkikin sanoo(?), että alle kolmevuotiaan paras paikka on vanhempien tai muun tutun hoidossa. Oh, so interesting... Tietty se on oma valinta miten niitä pentujansa kasvattaa mutta luulisi että suurin osa ainakin ekan tai tokankin vuoden haluaisi antaa lapsen viettää ihan perhepiirissä. Niin mä ainakin tekisin. Perkele! Perkele!

Tietty helppohan mun on sanoa kun olen kotonakasvatettu vesa mutta olisihan se omassa tapauksessa ollut ihan hullua pistää mut päiväkotiin kun äiti toimi perhepäivähoitajana. Tosin viisivuotiaana jouduin sitten esikouluun ja muistan valittaneeni äitille että miksi mun pitää mennä esikouluun kun muutkin lapset on meillä kotona. Olin mustis hoitolapsille. Aamuisin aina esikoulun portilla minä ja yks Mikko oltiin sellasia jotka marmatti että onko mun pakko mennä tuonne. Yleensä Mikko kannettiin kainalossa esikouluun mutta mä halusin välttyä vastaavalta nöyryytykseltä ja menin ihan "vapaaehtoisesti". Senkin muistan että aamulla piti hoitajat aina kätellä ja mulle tuotti hieman vaikeuksia aina muistaa tarjota sitä oikeaa kättä vasemman sijaan. Esikoulussa sain myös elämäni ensimmäisen pusun pojalta poskelle(tai ainakin sen muistan)tosin ihastuksen kohde oli joku ihan muu :D Seuraavaan pusuun taisi kuluakin sitten aika kauan aikaa. Viimeisenä esikoulupäivänä yksi hoitajista kutsui mut toiseen huoneeseen ja antoi mulle kyynelsilmin punaiset pitkät muovihelmet :) Taisi jäädä itse silloin eläkkeelle vielä. Mä olin ihan otettu, varmaan on ne helmet vieläkin tallessa jossain. Kai mä olin sen joku pikku suojeluslapsi kun muuten mulla taisi se ryhmään sopeutuminen olla hieman hankalaa. Hankala jo pienenä? Jees, pitää joskus aina muistella vanhojakin asioita kuten esikoulua :)

Täytyypä tehdä jotain muuta välillä, josko ehtis sitten saman päivän aikana kirjotella vaikka vielä lisää kun ukkeli ei ole valtaamassa konetta vaan pelissä. Jos vaikka leikkis kuvankäsittelyä.