Jaahas. Mitähän sitä tarinoisi tänään.

Koiralla on hirveä karvanlähtöaika. Jos joku haluaa kokeilla millaista olisi elää pumpulissa niin tervetuloa meille asumaan. Sellaista valkoista nöftää pyörii ympäriinsä ja joka paikassa vaikka imuroisit joka päivä mitä nyt kukaan kai ei viitsi sentään tehdä. Mä en ainakaan. Toivottavasti se menee pian ohi. Vähän turhauttavaa jos siivoat toissapäivänä niin tänään on jo sen näköistä kuin ei kahteen viikkoon olisi tehty mitään siisteyden eteen...

Viime yönä ei meinannut tulla oikein uni silmään kun jalkoja särki. Johtuu varmaan siitä kun koiran kanssa kipitin oman ja naapurikunnan alueet jalkasin läpi kamera taskussa. Tulihan niitä kuvia otettua "rullallinen" mut tiiä sitten oliko minkäänlaisia... Olisipa edes kunnon kamera kun täytyy tyytyä tuollaiseen perusräpsydigikameraan. Eihän siinä ole edes zoomia tai on siinä mutta ei se mitään oikeasti suurenna. Joku voi kertoa että miksi sellaista sanotaan kun en muista. Ehkä joskus sitten kun on varaa niin voin ostaa kunnon kameran. Mulla joskus aikoinaan oli ihan hyvä kamera mutta se oli eksän kanssa yhteinen ja herra tykkäs sitten viedä sen erossa... ihan sama. Viekää tuhkatkin pesästä perkele.

Päivällä käytiin hieman kaupoilla. Ruokaa ja sen sellasta. Piti myös käydä postissa hakemassa kennelliitosta saapunut kirje, jonka lunastaminen maksoi kiitettävät 33 euroa, mun tililtä. No ihan sama. Siinä oli koiran lonkkakuvien viralliset tulokset rekkariin merkattuna. Vaikka olihan tuo jo aiemmin tiedossa että D-lonkat sieltä valitettavasti nyt tuli. Toivottavasti ei ala vaikuttaa mitenkään pahemmin koira-herran elämään. Eipä ollut kalliilla koiranruoalla mitään merkitystä sitten siihen asiaan ennaltaehkäisevästi vaikka mistä sen tietää olisivatko olleet mahdollisesti vielä huonommat jos olisi jotain paskaruokaa syöttänyt sille. Tuntuu että hieman liikaa on nyt siinä sitä ruokavalion merkitystä kuitenkin painotettu. Tai hitostako minä tiedän.

Poikkesinpa kauppareissulla myös paikalliseen kasvialan suuryritykseen ostamaan parvekkeelle parvekekukkien kaveriksi hieman kanervia. Pelargoniat, neilikat, pegoniat ja karjanneito kukkivat nääs vielä ihan onnessaan. Nyt on sitten kolme laatikollista vielä niitä kanervia, tai osa niistä oli jotain Elisoja(?!), kanervannäköisiä punaisia kasveja. Elisoja siis kaksi laatikollista ja "aitokanervia"(??) yksi laatikollinen, pari vihertävän vaaleaa ja yks tosi nätti punanen. En tykkää niistä värjätyistä ollenkaan mut makuasia sekin. Oishan siellä niitäkin ollut.

Mitäs vielä... Ai niin. Pari yötä sitten olin puhunut pitkästä aikaa taas unissaan: "Onko tämä se hoitajan numero varmasti? Hei, onko?". Mielenkiintoista olisi tietää mitäköhän unta sitä on nähnyt. Ja uniakin olen nähnyt mutten ole vaan muistanut niitä kirjoittaa. Paavo Väyrynen taisi piipahtaa jokin yö sitten unessa...ihan asiallisissa merkeissä todellakin! Ei saa kysyä miksi, en osaa vastata.

Ukkeli on töissä vaihteeksi näin iltapuhteeksi. Yhdessä uudessa paikassa. Minäpä sitten kulutan aikaa miten parhaaksi näen. Niin kuin aina. Olenkohan mä maailman tylsin ihminen mutta mun viihdyttämiseen tarvii aika vähän mitään aineksia. Kyllä mä tekemistä keksin vaikka pienenä piti äitille aina marmattaa että "mulla ei oo mitään tekemistä". Ja jos ei keksi niin sitten voi vaan olla. Tuosta tuli mieleen että lapsena olin ihan aamuvirkku ja saatoin hypätä ylös jo joskus puoli kuudelta aamulla. Sitten jompi kumpi, äiti tai isä, kävi nakkaamassa kilon paperia mun naaman eteen ja meni takas nukkumaan ja mä piirsin olkkarin pistelevällä matolla vatsallaan kunnes joku heräsi tekemään aamupalaa. Muistan miten se matto tosiaan pisteli kyynärpäiden alla. Niillä on kuulemma vieläkin laatikkokaupalla meidän vanhoja piirustuksia kellarissa tallella. Mä olinkin ihan hullu piirtämään. Yhdellä vanhalla kasetilla, johon äiti oli äänittänyt vissiin siskon ekana koulupäivänä multa kysytään mitä se * tahtoisi tehdä. Siihen asti mun ääntä ei ollut kuulunut kasetilla kertaakaan mutta sitten sieltä kuuluu sellanen pieni piipitys että "* tahtoo piirtää*! Ja mä olin silloin 2 vuotta vanha, lähemmäs kolme kuitenkin :D Huvittaa...

Joo meni taas aiheet ihan sekaisin ettei tiedä mihin kategoriaan tämän heittäisi. Taidan kummiski lopettaa tältä erää ja heittäytyä sohvalle kun niskaa alkaa jomottamaan tämä asento...

Myöhemmin lissee. Ehkä.