Aurinko paistaa ja tuulee. Yritän liittää kuvia tekstiin mutta jostain syystä ei onnistu, en tiedä miksi. Tieto lisää tuskaa että parempi ehkä ettei tiedäkään, toisaalta epätietoisuus on perseestä ja jättää varaa arvuuttelulle ja mielikuvitukselle...joo ei ehkä sopinut aiheeseen, mitäköhän mä oikein ajattelin...

...Yks ex-kurssikaveri, S, laittoi eilen tekstiviestiä ja kysyi mitä kuuluu, miten menee. Hän on saanut työpaikan ja kutsui käymään. Oli kutsunut myös toisen kurssikaverin, J:n, jonka kanssa olenkin enemmän ollut tekemisissä. Mutta siis ihmeiden aika ei ole ohi, joku kyselee mun perään;) Sitä jotenkin jaksaa antaa arvoa tuollaiselle huomioimiselle, johtui se sitten mistä tahansa. Jiitäkään en ole nähnyt muistaakseni sitten kesäkuun kuudennentoista jälkeen... Yhteyksiä kyllä ollaan pidetty satunnaisesti. J soitti yllättäen myös(mitä on tapahtumassa!)tänään ja "houkutteli" erinäisille kursseille mukaan, sovittiin että nähdään ensi viikon jälkeen kun J palaa kotiseudultaan ja mulle on tullut rahaa:) Tehdään sitten kuulemma niitä kurssihakemuksia yhdessä :D Mua vaan hieman rajoittaa se ajokortittomuus, J kun oli pohtinut logistiikkakoulutusta(pidempää)missä ajetaan myös kuorma-autokortti. Aika paha olisi mennä sellaiselle ilman ajokorttia.
Mä sittaas mietin tuossa aiemmin sitä maalarikurssia mutta eilen kun uusin työnhakuni puhelimitse - mikä kohtalo Jiillä oli tänään ollut kohdalla - tulin ilmoittaneeksi itseni metallialan infopäiville marraskuun puolivälissä. Siis mitä hittoa, miten siinä nyt niin pääsi käymään. Mulla taitaa olla tapana tunkea nokkani paikkoihin joihin se ei välttämättä kuulu. Sitä se uteliaisuus teettää. Mun elämän tarkoitus on varmaan ottaa asioista selvää. Mutta ei kai se hitsaus/muu metallityötaito mikään huono taito olisi niin kuin joskus oli jonkun kanssa puhetta? Voisi sitten tehdä jollekin kouluttavalle firmalle oharit ja alkaa tehdä metallisia taideteoksia. Meinaan silloin joskus vuonna 98 kun hain Lahden taideinstituuttiin(ja olin siinä puolikkaassa joka karsiutui lopussa perkele)niin siellä yks tyyppi hitsasi jätemetallista, oli sellanen kierrätystehtävä, tosi hienon koirapatsaan! Se oli oikeasti hieno. Sitten mäkin osaisin, kun antaisi työkkärin ensin kouluttaa ilmaiseksi. On työttömällä jotakin etujakin muihin nähden ;)

Isä on taas Kainuun suunnalla, laittoi eilen viestiä saavuttuaan perille. Itse istuin samaan aikaan yrittäjäkurssilla...vaihteeksi taas sitä arvonlisäveroa ynnä muuta vastaavaa. Melkein meinasin kysyä että onks se perhana reiluu ku on eri suuruinen eri alan yrittäjille, kun alkoi veret kiehumaan, mutta ajattelin sitten vaan olla ihan hiljaa kun vaikutti se luennoitsijaukko valmiiksi jo aika kyllästyneeltä;) Ei viitsinyt ärsyttää, eihän se siihen olisi osannut antaa mitään oikeaa vastausta. Onko elämä ylipäätään reilua, voisi kysyä... Joskus on ja joskus EI.

Ulkona on aika hieno ilma. Eilen ja tänään olen maalaillut ja piirtänyt(piirtänyt ja värittänyt;)), jopa luin vähän kirjaa eteen päin mutta tänään olisi tarkoitus käydä koirapuistossa että koiraeläin saisi edes joskus leikkiä vapaana muiden lajitovereiden kanssa. Eipä sillä että se mitenkään takuuvarmaa olisi että siellä olisi muitakin koiria mutta se selviää vain menemällä paikan päälle. Yllättävän rauhallisesti koira ainakin viimeeksi käyttäytyi muiden koirien kanssa vaikka onkin vielä niin "pieni". Tai sitten se johtuu sen rotutyypillisistä ominaisuuksista, joihin kuulunee myös konfliktien välttäminen viime tippaan ennen oikeaa taistelua. Hah, olipas sopivaan asiayhteyteen taas lohkaistu.

Koiruudesta tulikin mieleen että ensi kuussa on taas näyttely edessä, tällä kertaa Seinäjoella. Olisikohan ollut 20. päivä, en ole niin varma. Siitä onkin aikaa kun on siellä suunnalla käynyt...joskus Provinssirokissa tuli hieman nuorempana tyttelinä käytyä jokusen kerran. Aika pitkä matka se vaan on ihan päiväreissuksi. No, autossa on ihan kiva matkustaa...silloin kun ei meinaa tulla rekka-autojen likistämäksi.

Mä jatkan maalaamista. Ja sitten yritän laittaa eilisen tuotoksen kuvan jos saan sen jotenkin näkymään, täytyy laittaa aivonystyrät toimimaan... Niin tuli mieleen vielä että ukkeli ei saanut sitä paikkaa kun olivat jo valinneet siihen jonkun jo ennen sitä haastattelua mutta nyt on parhaillaan työhaastiksessa toisessa paikassa. Saas nähä miten hään käy. Olipas varmaan sekavaa tekstiä, joten sanottakoon vielä loppuun että löysin metsästä pari kantarellia ja meinasin vähän että opettaisn koiran etsimään niitä, siksi kannoin ne mukana kotiin. Koiramme-lehdessä oli joku juttu siitä miten koiran voi opettaa etsimään hajua. Nyt mulla ja A:lla on yhteinen missio.....jooh.

Ja ska måla nu. Vi ses.