Mä olen muuten tupakkalakossa. Tai niin kuin mieluummin sanon, yritän olla polttamatta tupakkaa. Se ei kuulosta niin ehdottomalta että mun pitäisi protestoida sitä vetämällä parit henkoset:) En ole kertonut vielä kellekään lakosta, no ukkeli tietty tietää kun satun nyt asumaan saman katon alla mutta muut eivät vielä tiedä. Mieluummin en edes puhu koko aiheesta, se on silloin paljon helpompaa olla ilman eikä sitä silloin edes kaipaa niin kauheasti...
Aloitin koko "polttamattomuuden" oikeastaan puolivahingossa ja harkitsematta. Kun isä tuli maalle 16.8. niin pakkohan se taas oli olla ilman savuja koska eihän se raasu tiedä mikä korsteeni mä olen ollut. Miten mä voisin sanoa miehelle joka itse lopetti polttamisen seinään(ilman mitään apuja) poltettuaan n. 40vuotta(?!) että sen pieni moralistitytär, joka aikoinaan vaahtosi tupakanpolton lopettamisen puolesta polttaa kuin mikäkin sikarikeisari. No en mitenkään eli olin polttamatta. Päivän. Kaksi. Kolme...kunnes palasimme kotiin. Olin yhä polttamatta! Ei vaan tehnyt niin kovasti mieli ja vaikka tekikin välillä niin pystyin olemaan ilman. Ja tietysti ilman mitään korvaushoitoja, oonhan mä ainaki melkeen yhtä kova jätkä ku isi ;)
Sitten oli toissa perjantaina menossa 9. polttamaton päivä kun ukkeli ehdotti että lähtettäisiin kupille...no senhän nyt tiesin etten ole vielä niin vahva että voisin ottaa kuningas alkkomahoolia ilman savuja ja tein itseni kanssa myönnytyksen jossa sallin itselleni kännipolttamisen. No seuraavana päivänä oli niin karsea krapula(oksetti vielä iltakymmeneltä)että oli taas helppo jatkaa tupakatonta elämää. Oikeastaan helpompi kuin ennen "repsahdusta". Eli nyt tässä on taas kahdeksas savuton päivä sen jälkeen menossa ja ihan hyvältä tuntuu. Vähän meinaa välillä hyperventiloida vaan kun keuhkot ei oo tottunu saamaan niin paljon happea:D Mietin että jos alkaa oikein kovasti tekemään mieli niin käyn nuuskasemassa tuhkispurkkia ja muistutan itelleni että mun keuhkoista tulee samanlainen haiseva loukko jos jatkan samaa rataa. Päivä kerrallaan mennään vielä kuitenkin. Mut eiköhän sitä oo tullut jo poltettua sen verta, viis vuotta riitti mulle, että voi olla nyt vaikka ilmankin niin kauan kuin ikinä vaan kykenee, mieluummin vaikka loppuelämän. Nyt on pakko lopettaa aiheesta puhuminen ettei tule sortumista ja mennnä juomaan vaikka lasi vettä ja tunkea purkkaa suuhun. Jees.