Hassua, nyt ne kuvat vuorotellen ilmestyy ja katoaa. Menee yli mun ymmärryksen tai yliluonnollisen puolelle. No se siitä, toivotaan nyt että ilmestyivät jäädäkseen.

Aamulla oli ihan pirun väsynyt olo taas kun heräsi. Varmaan johtuu siitä että yöllä ei meinannut saada unta kun erinäiset asiat vaihteeksi pyörivät päässä. Lisäksi sen jälkeen kun olen alkanut kirjoitella tänne lokiin niin ajatukset päässäni ovat yhä enemmän sanoja kuin kuvia. Eli aiemmin ajatukseni ovat olleet melko kuvapainotteisia mutta nyt päässä kaikuu sanoja ja lauseita. Mä en tiedä onko se hyvä vai huono. Huono varmaan jos se estää unentulon mutta tiukan paikan tullen jos pitää avata suunsa jossain tilanteessa siitä on varmaan hyötyä jos löytäisi oikeat sanat. Ei niin kuin aiemmin että ajattelee vaan kuvana että miltä tuleva tapahtuma tai asia voisi näyttää :D

No sitten heräsin juuri kesken pahimman painajaisen kun puhelin soi. Nykyään jos puhelin soi niin siellä on yleensä joko äiti tai se lehdentilauttaja Oulusta. Terveisiä vaan Ouluun. Jatkoin kuitenkin unia koska ei kiinnostanut nousta sängystä ja juosta puhelimeen aamukarhealla kurkulla. Jonkin aikaa pyörittyäni nousin sitten kuitenkin ja raahauduin käsilaukulle kaivelemaan puhelinta. Siskohan se olikin ollut. Samalla kun hain luurista siskon numeroa, pärähti puhelin soimaan ja sisko soittikin jo uudestaan. Hampaansa oli kuulemma niin kipeä että oli yöllä viiden aikaan istunut sohvalla ja toivonut että kipu menee ohi. Ei pitäisi nauraa mutta näen sen päässäni kuvana ja pakko nauraa. Sori sisko :D Siskon piti päästä siis hamppilääkäriin ja halusi mut vahtimaan silmäteränsä päiväunia. No tottahan mä sitä toiseksiainoaa kummipoikaani aina vahdin mielelläni kun tilaisuus tulee. Vaikea vaan saada tilaisuutta yleensä kun mummot on niin innokkaita että suorastaan kilpailevat kumman vuoro on saada poika hoitoonsa...he onnekkaat. Poika kuulemma olisi päikkäreillä kun menisin vahtimaan häntä. Sanoin sitten siskolle että tulen tarpeeksi ajoissa että ehtii briiffata mulle toimintaohjeet sille varalle kun muksu herää :D Mä en tiedä oliko se siskosta hauskaa. No perhana, mistä mä voin tietää puolitoista vuotiaan päivärutiinit...

Oli siinä sitten aikaa pohtia niitä toimintaohjeita ja muutakin sohvalla istuen kun sisko oli lähtenyt ja odottelin että pikku-prinssi heräisi uniltansa... Se tapahtui siinä kahdelta, kuten sisko oli ilmoittanut sen tapahtuvan. Mistä se sen saattoi tietää? Sisko varoitti mua briiffauksessa että poika herää ja itkee sitten jonkin aikaa heräämisen jälkeen ja tällöin haluaa istua sylissä. Sieltä alkoi tosiaan kello 14.10 kuulua pinnasängyn suunnalta kitinää ja mähän ponkasin sinne saman tien. No heti kun se näki tätinsä niin itku loppui kuin seinään :) Sitten "me heräiltiin" vähän aikaa yhdessä ja kerroin pojalle että äitin hamppi on nyt vähän kipeä ja äitin piti mennä hammaslääkäriin mutta äiti tulee kyllä takaisin ja täti on sun kaverina täällä sen aikaa :D Me tullaan kyllä hyvin toimeen. Taidetaan olla vähän samasta puusta tehty, mekin :)

Sisko tuli sitten kotiin onneksi jo aika pian. Onneksi siksi koska mä en ollut varma pitääkö sille vaihtaa vaippa :D Okei, kai sen nyt tietää jos vaippa pitää vaihtaa mutta ei mun toimintaohjeissa mainittu siitä mitään ;) Joo, emmä oikeesti ole niin avuton. Mitäköhän sisko ajattelisi jos kertoisin olevani niin hajamielinen että välillä unohdan ruokkia eläimetkin...mutta kyllähän se mut tietää, ollaan kuitenkin eletty saman katon alla 15 yhteistä vuotta.

En muista olenko kirjoittanut mutta sisko kertoi kesällä että on suunnitellut tekevänsä lasten runokirjan. Eli  hän kirjoittaa runoja ja meinasi kuvittaakin ne itse. Musta se on tosi hienoa. Sisko onkin meistä se joka niitä runoja rustailee. Mutta pointti oli se että mä sain lukea tänään niitä kun juotiin kaffea ja syötiin aschanin mustikkaleivoksia, joita sisko toi tullessaan. Ne oli tosi kivoja ja hyviä ja hauskoja ja oivaltaviakin. Parista löysin pari kaksimielisyyttä, joita sisko ei ollut ajatellut niin mutta on sillä sitä huumorintajuakin onneksi eikä loukkaantunut :D Harmi etten voi kertoa tässä että mitä mutta jos se kirja joskus tulee maailmaan, joko omakustanteena tai jonain muuna, niin sitten sieltä voi sen katsoa. Ehkä. Ajatella että mullakin on runoilija lähipiirissäni. Kyllä mulla on ollut aavistus että sisko jotain kirjottelee mutta ei me sellasista koskaan oikein olla mitään puhuttu. Olenhan mäkin haaveillut että kuvittaisi joskus lastenkirjan tai jotain muuta mutta enhän mä voi sitä nyt siskolle sanoa kun hän on esittänyt oman ideansa. Tai itse asiassa taisin mä jo jossain vaiheessa sanoakin :D Samankaltaisia on siskosten haaveet :) Siellä oli yksi hieno runo mm kaipauksesta...harmi tosiaan etten voi sitä tänne laittaa. Niin vaan ei tehdä.

Muistinko mä sanoa että mä riehutin siskonpoikaa oikein olan takaa. Nyt kun on oppinut juoksemaan niin mä "jahtasin" häntä pitkin kämppää ja poika kikatti ihan onnessaan ja juoksi karkuun. Ja välillä mä menin piiloon jonnekin oven taakse tai keinutin poikaa käsillä isolla kaarella eestaas. Sisko ihmetteli miten mun selkä kestää sellasta mutta se on kai asennosta kiinni. Tai sitten mulla on skolioosin(?) lisäksi vahva selkä. Niin, ex-työpaikkalääkärin mua koskeviin papereihin oli kirjotettu skolioosi ja sen perään kysymysmerkki. Ei kukaan mulle koskaan muistanut siitä mitään mainita, perkele. Että sellanen olisi mahdollista. Perkeleestä tuli mieleen että huomasin taas kiroilevani huomaamattani lapsen seurassa. Tuhma täti! Musta tulis varmaan kamala tarhantäti un kohta koko penturyhmä huutaisi kilpaa perkelettä. Täytyy yrittää kiinnittää huomiota asiaan. Ei oo kauhean kivaa jos puolitoista vuotias ottais tutin pois suusta kiroilun välillä ja laittais tutin suuhun jatkaakseen sen syömistä. Näinkin tiedän olevan ;)

Joo, että sellasta mm tänään. Lapsenhoitoa... Vitsi kun meinaa teksiti venyä että eihän tällaisia jaksa kukaan lukea mutta pakko kirjoittaa vielä kun tuli mieleen. Sisko on virallisesti työtön ja hoitaa poikaansa siis kotona. Kertoi että kun oli käynyt työkkärissä haastattelussa(kaikki työttömät tietää ainakin kuvion)niin työkkäritäti oli kysynyt että mitäs nyt suunnitelmissa. Sisko kertoi sanoneensa että hän hoitaa nyt poikaa kotona ja ei aio mennä mihinkään ellei ole pakko. Ja siihen vielä että jos hän haluaa töitä, hän kyllä saa töitä, on aina saanut. Ei ollut työkkärivirkailija kuulemma sanonut edes vastaan. Mun idoli. Noin niitä kuuluis käsitellä eikä vaan nöyristellä ja suostua "alamaisen" asemaan ja potkittavaksi. Mut sellasia ne  isosiskot on. Niillä on munaa =D

Katellaan taas. Jookos kookos. No hyvä sit ;)