Muistelin tuossa sitä kertaa tosiaan kun aikoinaan onnistuin murtamaan isosiskon nenän.

Asuttiin silloin vielä kotona kumpainenkin. Meillä oli sellainen pitkän mallinen eteinen, jonka päässä oli kylpyhuone. Mulla oli tapana ottaa eteisessä vauhtia ja juosta vauhdista seisomaan käsilleen kylpyhuoneen ovea vasten. Tein sitä yleensä melkein väsymykseen asti kun se oli niin hauskaa. No kerran taas oli kunnon käsilläseisontasessiot meneillään ja otin vauhtia juostakseni ovea vasten. Mutta. Isosisko sattui juuri tulemaan omasta huoneestaan eteiseen selkäni takaa ja mulla nasahti kantapää suoraan siskoa nenään. Sisko meni polvilleen maahan ja piti päätä käsien välissä ja mä olin ihan paniikissa "että osuinko mä suhun"!?. Sitten siihen eteisen matolle alkoi muodostua sellainen iso verilätäkkö ja tajusin että osuttu on. Onneksi oli isä ja äiti kotona, en tiedä olisinko osannut tehdä yksin mitään. En muista muuta siitä kuin että he lähtivät viemään siskoa ambulanssilla päivystykseen. Ja sen että ainoan kerran elämässä isä otti mua käsivarresta kiinni ja huusi päin naamaa että mitä mä oon mennyt tekemään. Myöhemmin isä tosin pyysi sitä anteeksi ja toki anteeksi annettiin. Ambulanssiväki ei ollut meinannut uskoa sitä tarinaa että miten siskon nenä oli murtunut... Kaipa ne näkee ja kuulee yhtä sun toista. No sisko selvisi siitä hengissä mutta mulkoili mua tosi vihasena pitkään sellanen kunnon tuppo nenän suojana. Sanoi että ei häntä muuten mitään mutta kun pitää mennä kouluun sen näköisenä :D Myöhemmin kun pöly laskeutui vähäsen mä lohdutin siskoa että ehkä mä tein sille palveluksen koska nenä näytti oikeastaan käsittelyn jälkeen paremmalta ;) Ei se mitään kaunaa siitä kantanut kai.

Isosiskot osaavat myös olla ärsyttäviä tai antaa tarpeellisia neuvoja neljä vuotta nuoremmille siskoille. Jos äiti ja isä lähtivät johonkin silloin aikoinaan niin äiti määräsi siskon aina "johtoon" eli suomeksi kyyläämään mitä mä teen. Tai niin sisko sen vastuunsa ainakin otti. Heti kun ovi sulkeutui äitin ja isän selän takana sisko muistutti mua mafia-tyyliin "mä määrään nyt täällä, äiti sano niin". "Jos et sä tee niin kuin mä sanon, kerron äitille" Siinä sitten purtiin hammasta. Joskus oltiin tukkanuottasillakin ja vaikka mitä...

"Parhaimman" neuvon isosisko antoi mulle kun taisin olla jotain neljäntoista viidentoista vanha. "Kannattais jo sunkin hepoliini alkaa rasvata naamaa ettei naama rupsahda jo kaksvitosena". What! Mitä neuvoja 14-vuotiaalle :D

Äiti kerran sanoi että "miten susta tuli tuollainen (elin pahinta murrosikää) kun "isosiskokin" oli niin kiltti tuossa iässä. Myöhemmin tiedustelin asiaa siskolta ja se vaan totes että fiksut osaa peittää jälkensä...

Muutenkin pikkusiskona mulle aina hoettiin "että sä saat kun olet samanikäinen kuin "isosisko" tai "pääset sitten kun olet isosiskoniäkäinen..." Kärsivällisyys kasvattaa luonnetta? Arvaa oliko kiva todeta että tämänkin kivan asian saamiseen tulee menemään seuraavat neljä vuotta... Mutta syntymäpäiviä me yleensä vietettiin yhdessä, ja saatiin porukoilta samanlaisia lahjoja...ollaanhan me synnytty peräkkäisinä päivinä. Mä ensin! :) Meidät on varmaan valmistettu jonain vuosipäivänä...vaikka ei äiti sitä vielä ainakaan oo tunnustanut. Täytyy varmaan odottaa että se vähän dementoituu ja alkaa puhua läpiä päähänsä ja elää menneitä aikoja. Ehkä se sitten kertoo myös miksi tiesi miltä "pilvi" tuoksuu silloin joskus aikoinaan kun mä en vielä tiennyt...

P.S. Laitoin juuri susupetalille s-postia siitä blogipohjasta. Nyt jännittyneenä ootellaan josko se vastaisi :)