Terve vaan taas. Mitäköhän tässä olisi nyt tapahtunut.

Koin eilen järkytyksen: Olen eiliseen asti elänyt siinä uskossa että Laika-koira oli poikakoira. Päivän hesari ilmoitti että kuuluisa Laika olikin Moskovan kaduilta riistetty kulkukoira - narttu. Että lähetetään kaikki nartut taivaalle kuolemaan.

Maanantaina sain kurssipostia. Toivottivat oikein muovikoteloidulla kirjeellä tervetulleeksi kurssilleen, lisäksi paperissa oli värikuva, jossa iloinen naisautoilija ajoi kuorma-autoa... No, ekana päivänä ensi maanantaina tutustumme sitten FinnLinkiin Naantalissa, eli oikein bussiretkelle päästään. Huoh. Jiin kanssa heti laitettiin viestiä että otetaanko mukaan eväät vai eikö oteta.

Ukkelilla taisi olla maanantaina huono päivä. Kaupasta tullessaan alkoi tentata multa että mikä itu oikein oli sille kurssille itsensä järjestää kun siitä aiheutuu vaan lisämenoa eikä sanottavampaa hyötyäkään moisesta ole. Mullakin paloi siinä sitten pinna. Huudeltiin puolin ja toisin. Sain kuulla kunniani siitä että tämän ikäisen pitäisi jo kuulemma saada elämänsä jotenkin järjestykseen(lue:töitä), johon mä tokaisin että jos sille on mun työttömyys vaikeampi pala kuin mulle itelleni niin voi tehdä jotain ratkaisuja(lue:lähteä kävelemään). Sitten se väitti olevansa loukkaantunut etten mä edes kysynyt sen mielipidettä siitä kurssista, johon mä totesin kerrankin tehneen itsenäisen päätöksen ja kysäisin että tarviinko ukkelilta luvan jos päätän tehdä jotakin; eihän hänkään koskaan multa mitään kysele toimissaan. Sitten kysyin että onko kyse siitä että koska hän on mies ja minä nainen, voiko hän tehdä sillä perusteella mitä haluaa mutta mä tarviin muka jonkun luvan. Siinä vaiheessa se oli jo ihan huuli pyöreänä. Sitten mä vielä totesin että kaikki raha mikä mulle tulee niin menee laskuihin ja ruokaan ettei mulle jää mitään ylimääräistä koskaan. Tämä siksi että epäilin tämän "rästivuokra-asian" olevan osasyyllinen tunteenpurkaukseen. Tulihan siinä huudeltua vielä yhtä ja toista. Vituttaa vaan sellanen että aletaan vaan purkaa omaa pahaa oloaan toiseen. Siksipä pinna paloi ja sen saivat myös naapurit kuulla. Ukkeli pyysi multa sitten anteeksi että sillä tavalla hyökkäsi. Vaikka kyllä se osittain oikeassa oli että mä olen ikäisekseni kamala luuseri. Alisuorittaja. Miksi se sen kerran sitten pyytää anteeksi kun tietää olleensa oikeassa vai juuri siksi että tiesi eniten loukanneensa mua puuttumalla niihin asioihin tuolla tavalla?

No. Eilen sitten. Törmäsin taas meidän rapun siivoojaan. Siivooja on kotoisin sieltä jostain enstisestä Jugoslaviasta(olen käynyt Jugoslaviassa muuten aikoinaan). Kyseli sitten että missä olen oikein ollut kun ei ole pitkään aikaan näkynyt, kotonako. Mä sanoin että joo, kotona ja kurssille menossa. Kerroin myös käyneeni yrittäjäkurssin, että jotain olen yrittänyt... Hän sanoi että hyvä hyvä, pitää yrittää. Hänen vanhemmillaan ei aikoinaan ollut varaa kouluttaa häntä ja nyt on sitten siivoojana. Onpahan töitä saanut kuitenkin. Hänen kanssaan tulee aina rupateltua. Tosin sitä väliä oli aika paljon edellisestä kohtaamisesta. Joskus viime talvena ja keväänä se koitti kovasti puhua mua tekemään lapsia, jolloin mä melkein olin valmis jo irtisanomaan meidän tuttavuuden mutta nyt ei maininnut sanallakaan. Mulla on missio opettaa sitä puhumaan paremmin suomea. Eilenkin opittiin taas pari uutta sanaa. Sitten mä sain taas kuulla olevani hyvä ihminen, mikä toki lämmitti mieltä. Mutta jos mä olen hyvä ihminen niin miten pahoja ne pahat ihmiset oikein sitten on...

Ja eilen: Yritin soittaa vuokravalvojalle, että sopisin vuokranmaksuaikataulusta. Ensimmäisellä kerralla päädyin Turun kaupungin puhelinkeskukseen, jossa täti kertoi että vuokravalvoja on kokouksessa ja palaa kello 15. No soitin uudestaan vähän yli kolme. Taas sieltä vastasi se keskus ja tiedustelin vuokravalvojaa. Täti ilmoitti että ei vissiin ole vielä paikalla että haluasinko suoran numeron. Mä sanoin että anna toki. No kun aloin soittaa tähän "suoraan numeroon" tajusin että perkele sehän oli sama kuin mihin olin koko ajan yrittänyt soittaakin. Jonkun ajan päästä soitin taas tähän suoraan numeroon ja taaskaan ei ollut vuokravalvoja paikalla ja taas yhdisti keskukseen. jolloin sanoin keskustädille että taisi tulla väärään numeroon... Siihenpä sanoi keskustäti että eikä tullut, näen täältä koneelta että yritit soittaa vuokravalvojalle, joka ei ole vieläkään paikalla. Siis mitä :O Tämä harppu on nähnyt koneelta että yritän soittaa koko ajan suoraan numeroon mutta kehtaa vielä kysyä "haluanko suoran numeron"! Vittuilua? Tyhmyyttä? Mä olin siinä vaiheessa vakuuttunut ettei Turun kaupungilla ole varaa palkata vaihteeseen ajatuskysyisiä ihmisiä. Mua rupes jo vituttamaan ja kysyin että mihinkäs asti nämä arvon työntekijät ovat normaalisti töissä. Täti sieltä tiuskaisi että varttia vaille neljään, johon mä totesin että sittenhän sieltä pitäisi jonkun vastata, että ei ole mun vika jos homma kusee siihen ettei ihmiset ole työpaikallaan. Keskustäti halusi sitten valaista mua ettei siellä vuokravalvonnassa ole muita tekemässä sitä hommaa. Kysyinkö mä siltä jotain. Okei, ehkä mä vähän tiuskin ja avauduin vielä jotain mitä mä en muista mutta mulle ei ala perkele keskustädit vittuilemaan.

Tänään sitten soitin vuokravalvojalle ja saatiin asia hoidettua noin kolmessa minuutissa. Sanoin että osasyyllinen tähän tilanteeseen on se että tämä kämppä on liian kallis meille ja että jo vuosi sitten yritettiin saada vaihtaa halvempaan. VV sitten kysyi että eikö meillä ole oikeutta asumistukeen, johon mä vastasin että ei ole; entisiäkin liikaa aikoinaan maksettuja maksellaan takaisin(minä maksan). Eikä tule muitakaan tukia. Siihen se sitten sanoi että normaali käytäntö on että kahden vuoden asumisen jälkeen saa anoa mahdollisuutta vaihtaa asuntoa. Se tiedettiin jo vuosi sitten. Mutta eipä ole kauheasti valinnanvaraa. Karkeasti sanottuna puolet meidän yhteenlasketuista tuloista menee asumiseen ja näillä tuloilla voin sanoa että se on liikaa. Lisäksi mä maksan mun nettotuloista 20% opintolainan lyhennystä. Loput menee sitten muihin laskuihin tai ruokaan jos pitää valita syömisen ja laskujen maksun välillä. Mutta enhän mä valita. Omanihan om vikani kun olen tällainen työtön luuseri. Totta kai sitä saa töitä heti jos haluaa, vai mitä häh. Häh?! Hyvähän se on sieltä kuukausipalkoilta huudella perkele. No, onpa nyt kuitenkin jatkossakin katto pään päällä. Sitä mistä ruokarahat sitten tulevat niin ei ole mitään hajua.

Siitä tuli mieleen kun jossakin vaiheessa sanoin meneväni myymään persettä jos ei muuta keksi. Mikä siis oli vitsi. Mutta aikoinaan jos olisin ollut hieman leväperäisempi ja moraalittomampi olisin saanut hyvän tilaisuuden tienata, sillä perseellä. Kuopion legendaarisessa Henry's Pubissa (Henkassa) nimittäin eräs hieman vanhempi herra tarjosi palveluksistani nimittäin 3000 silloista markkaa. Kieltäidyin kuitenkin kohteaasti ja liukenin paikalta kantelemaan pokelle, jonka tunsin puolittain. Ilmeisesti jokainen hiemankin siedettävämmän näköinen naishenkilö on potentiaalinen huora? Ei pahasti kuitenkaan, vai mitä. Onhan se nykyrahassa kuitenkin noin 500 euroa. Olisiko se käypänen hinta palasesta mua? Tai sua? Tai sua.

Niin ja talviaikaan on taas siirrytty. Onko nyt kiva kun on iltaisin pimeää, onko.

Tehtävä: Mitä yhteistä on hepoliinilla, Anssi Kelalla, Laura Voutilaisella ja Ismo Alangolla?

P.S. Se Enrique Iglesiaksen uus biisi on aika hyvä vaikken muuten "Eetua" kuuntelekaan.
Jees. Tulipa pitkä. Palaillaan :)