Alkaakohan mennä jonkin blogiriippuvuuden puolelle kun monta kertaa päivässä pitäisi päästä kirjottelemaan. Varmaankin. Vaikka enhän mä tässä tuntitolkulla aikaa koneen äärellä kuitenkaan käytä(riippuvuuden puolustelua), vai käytänkö...no en käytä. Periaatteessa ei paljon muuta tule koneella tehtyä kuin tätä lokia ja sitten jos oon ottanut valokuvia niin siirrän ne koneelle. Ja joskus käsittelen niitä huvikseen. Se on oikeastaan aika kivaa, siis se kuvankäsittelyn leikkiminen. On vaan taivas rajana, ja mielikuvitus. Mutta alkaa pahasti vaikuttaa siltä että voisi keskittyä myös "tosielämään". Onko mulla niin kamala elämä että pitää aina paeta lokiin sitä itkemään? Kai sitten ;D

Kaksi sanaa: vauva, reseptit. hahahaaaaahahaha...joo ei sais nauraa. Nyt mä olin tuhma ja ilkeä. Jos ei avautunut niin älä välitä, jos avatui niin nauretaan yhdessä.

Tämä kuulostaa jo niin arkipäiväiseltä toteamukselta mutta mä kävin äsken koiran kanssa iltalenkillä. Vastaan tuli "kiva koira" ja sen kivat omistajat. Sillä koiralla on sellaiset hassut mulkosilmät. Taas ne ilmetteli miten meiän A:n turkki on niin puhtaan valkoinen, ihan kuulemma niin kuin jollakin sarjakuvakoiralla :) Arvelivat että pesen sitä varmaan joka päivä mutta sanoin että voin sanoa etten todellakaan niin tee. Jännä miten sitä "tutustuu" koirankin kautta uusiin ihmisiin, joita varmaan parhaimmillaan tapaa jopa päivittäin vuositolkulla. Ja sitten et tiedä edes näiden ihmisten nimiä. Koiran nimen todennäköisesti tiedätkin. Enhän mäkään näitä mulkosilmäkoiran(anteeksi ilmaisu) omistajia toki tunne, törmätään vaan ja sitten vaihdetaan ns. koirakuulumisia. Tosin siinä mä olen aika huono, koirasmalltalkissa meinaan. En mä osaa mun koiran puolesta sanoa miten se tämän elämän kokee. Mutta niin kuin koiria, on meitä omistajiakin niin moneen lähtöön olemassa. Enkä mä ole sellainen, joka jaksaa puhua koirastaan tuntitolkulla(ai en vai :D)mutta jos joku on niin se hänelle tietenkin suotakoon. :) Nytkin mä haluaisin kuristaa tuon rakin. Äsken se repi yhden sienen riekaleiksi, sitten se yritti pureskella ukkelin parveketossua palasiksi ja nyt se jyystää sohvatyynyä. Mulla ei ole tapana kauheasti raivota mutta tänään päivällä meni sen kanssa hermo kun se söi mun rintsikoita. Huusin korkealta ja kovaa. Paloi niin sanotusti käämi. Se kiusaa mua tahallaan, sanokoon kuka mitä hyvänsä. Nyt se siirtyi kiusaamaan kissaa...prhn...se on aina tätä kun olen niiden kanssa kolmisin kotona.

Ukkeli meinaan meni VIELÄ puhaltamaan jotain 3 divari peliä. Tulee kuulemma aikaisintaan vasta puoli kymmeneltä tai jotain. Siihen asti saa paimentaa elikoita itestään. Ajattelin että jos saisi elukoilta rauhan niin olisi katsonut jonkun elokuvan mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Pitäis varmaan hommata joku sähkötainnutin niin saisi rauhassa puuhata omiaan...se oli sitten vitsi, ei tarvi soittaa millekään eläinsuojeluvalvojalle. Itse asiassa, pääsisiköhän sinne vaikka työharjoitteluun, oppisopimukseen tai töihin...hmn. Pitäisiköhän kysyä? Toisaalta, mä en tiedä kestäisikö mun nuppi nähdä niitä eläinrääkkäystapauksia tai eläinten lopettamisia. Nekin kai kuuluu eläintenhoitajan hommiin siellä...vai. Mulla ajatus nyt ihan katoaa kun tuo koiraeläin mesoaa eli taidan lopettaa tältä erää. Jos vaikka jonkun kuvan saisi vaihteeksi aikaiseksi iltapuhteena.

p.s. Tupakkia ei tee mieli enää niin kauheasti vaikka ikävä sitä onkin, täytyy myöntää ;)