Täytyy jatkaa noiden hepoliinien työstämistä kuhan tässä kerkeää. Huomenna olisi sitten se koiranäyttely siellä Seinäjoella...periaatteessa ei kyllä olisi varaa liikkua mihinkään mutta ketäs se kiinnostaa, paitsi mua...

...Aamulla heräsin mukavasti ulkoa tullessa "todellisuuteen". Lattialla odotti perintätoimiston kirje, joka oli osoitettu sekä ukkelille ja mulle. Jo siitä arvasin että kyseessä ei voi olla mikään muu kuin asunnon vuokrarästi, joka laahaa perässä. Itte olen koittanut, ja olen maksanutkin aina oman osuuteni siitä mutta mitenkään ukkelia syyllistämästä, miten perkele opetetaan aikuiselle ihmiselle tärkeysjärjestystä ja vastuunottokykyä jos sitä halua ei löydy. Enkä mä voi kai alkaa holhoamaan aikuista ihmistä ja käskeä mitä pitää tehdä raha-asioiden suhteen, koska ainakaan toistaiseksi mulla ei ole ukkelin tilille pääsyä. Mä olen niin vihanen! Taas tässä paskapisteessä. Kai se sitten on mun vika? Kun päästän niin käymään? Vai? Ja kuinka monta kertaa näistäkin asioista olen sen kanssa puhunut. Muistaakseni kaksi vuotta sitten jo sanoin että ellei ala asiat löytämään sitä tärkeysjärjestystä niin menee lautaset uusjakoon. En mä toki täysin vieritä syytä ukkelin niskoille...välillä vaan tuntuu että sitä ei edes kiinnosta, ei huoleta. Kannattiko? Mä taidan tehdä kravattisolmun pyykkinarusta kaulaan ja heittäytyä parvekkeelta. Just niin kyllästynyt olen tähän menoon.

Jostain pitäis kehittää sellanen tuhat euroa äkkiä...en jaksa selvittää enempää, miksi taas näin on käynyt. Ehkä edellä tuli tarpeeksi jo vitutusta ulos. Koiran kanssa kun kävin ulkona, suunnittelin että sidon koiran puuhun kiinni, istun kivelle ja alan itkemään ja yritän maatua siihen paikkaan. Kamalan tervettä menoa? Mutta sitten mä muistin että enhän MÄ toki vajoa niin alas ja nielin tuskani ja kävelin eteen päin rakennustyömaan ohi ja annoin katseen levätä työunivormuissa...

Kunnes vastaan tuli joku akka kahden koiran kanssa ja se tietysti linnoittautui juuri siihen kohtaan niiden piskien kanssa mistä mun piti mennä kadun yli. Odottamaan kai että ohittaisin heidät! Mua rupes vituttamaan, kun muutenkin oli pää jo melkeen räjähtämässä ja nyin koiran siitä edestä heinikon läpi kadun toiselle puolen yli ja totta kai, astuin koiranpaskaan. Ääneen sitten manasin "että voi paska!" ja joku ukko just tuli myös siitä kadun yli ja tuijotti, ja mä mulkoilin takasin. Sitten kun pääsin koiran kanssa lähemmäs pihaa havaitsin että ne pirun kakarat oli taas linnoittautuneet siihen etupihan kulkuväylälle. Annoin koiran mennä ihan pitkässä narussa koska alko vituttaa että pitää joitakin saatanan kakaroita väistää joka kerta kun menee kotiin. Se meinas viedä niiden pallon ja haukata mailasta mutta ei se muuta. Sitten nyin koiran ovikoodille ja sanoin pojille "että voisi olla parempi pelata sitä kiekkoa kulkuväylän toisella puolen että perkele pääsee ihmiset kulkemaan!" Kai sitä voi ihminen vajota niin alas että alkaa kiukutella "pikkulapsille" heidän omalla tyylillään?

Aamulla kun olin koiran kanssa ulkona, pääsi koira hieman liian pitkälle hihnalle ja tunki jonkun vastaantulevan kävelijänaisen eteen haistelemaan tätä. Nainen oli puhelimessa nappikuulokkeilla ja alkoi kailottaa luuriin että "hyi, täällä on joku kamala koira joka yrittää käydä mun kimppuun!". Mua rupes vituttaan sen ihmisen typeryys ja tokasin vaan että "paskat se mitään sun kimppuun yritä käydä". Hyvin alkaa kielenkannat irrota hepoliinilla...tervetuloa juttelemaan...

Varmaan pitää liittyä johonkin perseenmyyntirinkiin kun sitä toimintaa tuntuu tällä suunnalla muutenkin olevan. Että sais ne rahat kasaan ja katto pysyis pään päällä. Mitään muuta keinoa ei toki ole kuin että MÄ järkkään ne saatanan rahat! Kyllästyttää! Hakekaa joku pois mut täältä!!

p.s. Jokainen kai tavallaan elämäänsä kulottaa....prkl.