No niin. Mä YRITÄN nyt kirjoittaa ihan neutraalin tunnepitoisuudettoman pikku kirjoituksen ilman minkäänlaista vouhkaamista :)

Eilen illalla kaivelin kaapista hienoja värikkäitä lankoja, joita joskus olen alennusmyynnistä ostanut ihan vain sen vuoksi että ovat olleet niin hienonvärisiä. Yritin näin kehittää hieman sisältöä elämääni, että josko olisi vaikka yrittänyt kutoa pipon kun alkavat nuo ilmatkin kylmetä aika huolestuttavaa vauhtia. Sanotaan nyt ihan rehellisesti että mä en kaikesta huolimatta ole mikään kauhea käsityöihme. Kuten huomasin eilen illalla kun aloitin tuosta lonkalta vain tekemään sitä pipoa. Tokihan mä "olen niin taitava" että se onnistuu ilman etukäteissuunnittelua. In my ass. Se piti purkaa. Siitä olisi tullut niin iso että olisi ollut kahden hengen myssy. Aamulla kun odotin aamukahvin tippumista purin eilisen tekeleen ja aloitin uudestaan koko touhun. Nyt vähensin silmukoita mutta...taas sama homma -> purkua ->epätoivoa omasta kyvyttömyydestä. Oikeasti se oli jo kolmas kerta kun aloin siitä (ihanan sinisen kirjavasta) langasta valmistaa päähinettä. Parempi varmaan jättä ne hommat niille jotak osaavat. Olenhan mä jonkin verran saanut aikoinaan valmiita hattujakin aikaiseksi kun oikein oon innostunut mutta mitä kertoo se että ei niitä kukaan koskaan käytä kun eteen päin on lahjoitettu :D

Jeah. Se langoista. Mut pitäähän sitä joskus yrittää jotain aina... Ehkä helpompi että kävelen kauppaan ja ostan sieltä jonkinlaisen päähineen jos vain löytäisi sellaisen, missä olisi otettu huomioon että ihmisillä on tukkaa joskus hieman enemmänkin päässä. Kiva olisi joskus nähdä pipo minne mahtuu poninhäntä alle ilman että pipo hilautuu päälaelle joksikin kuvitusmyssyksi tarinasta "Lumikki ja seitsemän kääpiötä".

Lehdestä luin tänään että julkkiksetkin ovat ihan hurahtaneet tähän "facebookiin". Eräs ylen toimittaja mainitsi Facebookin huonoksi puoleksi sen että siihen kuluu työaikaa mutta sivulauseessa totesi että tosin onhan pomokin siellä :O

Radiossa pohdittiin yksi päivä että minkäikäiselle lapselle voisi ostaa kännykän. Mun lapsuudessa lapset ainakin tuli toimeen ihan hyvin ilman. Onko lapsi nykyään "syrjäytymisvaarassa" ilman kännykkää?

Sitten, täällä päin Suomea ollaan ihan paniikissa jos muutama susi on onnistunut laumautumaan tuolla jossain metikössä. On se niin kamalaa kun siellä luonnossa on jo susia. Hui hui. Kaikkiko pitäis tappaa siten vai häh? Noo, tää ainakin painaa metässä entiseen malliin, onhan meillä tuo laumanvartija ihan omasta takaa :)

Mitäs muuta. Viime yönä näin unta että olin saanut oman viulun. Vau! Soittelin sitä sitten siinä kuin vanhakin tekijä mutta harmittelin samalla että oli kovin kamala sointinsa viulun.

Ja vielä, että kaikki tulee päästä varmasti ulos(ei toivoakaan): Olin varmaan seitsemän vanha kun kaverin luona katsoimme videolta elokuvan "Bonnie ja Clyde". Juuri kun olimme päässeet miellyttävästä loppukohtauksesta ohi ja aloittamassa katsomaan elokuvaa "Likainen Harry", äiti soitti ja kysyi mitä me siellä teimme. Lopputulos: Hepoliini kotiin ja heti eikä kohta ;D

Ei muuta (tällä kertaa) Huh huh :)