Nuha jatkuu. Aamuyöstä en saanut nukuttua kun nenää kirveli niin kovasti... Mutta muistellaan hetki mennyttä elämää.

Silloin kun mä olin pieni meillä oli hoidossa pelkästään poikia. Vanhempia poikia koska mä olin pieni, kaikista nuorin siihen aikaan. Yksi niistä oli Janne. Se on varmaan mun varhaisin paras kaveri. En muista tarkkaan oliko Janne mun kanssa samanikäinen vai kenties vähän vanhempi mutta yhdessä leikittiin ja naurettiin. Mä olin silloin jotain kolme neljä vuotias. En mä kauheasti niistä ajoista mitään tarkkoja yksityiskohtia muista. Mutta sen muistan että meillä oli Jannen kanssa yksi leikki. Me leikittiin sitä kun hevonen nukkuu :) Se meni sillä tavalla että käydään lattialle tai sängylle tms. kyljelleen ja jalat ja kädet ovat kohtisuorassa ja sitten "hevonen nukkuu". En muista kumpi sen oikein keksi (voisin epäillä itseäni jopa ;)). Harvoja "tuntomuisteja" on mutta muistan vielä miltä Jannen pieni käsi tuntui mun pienessä kädessä kun porukalla käytiin hoitolasten kanssa jossakin retkillä. Mulla on kuva jossa me ollaan vierekkäin, mulla on punanen huppari, punaset sammarit ja valkoinen pipo päässä ja Jannella on sininen ulkohaalari ja tumma myssy ja me nauretaan käsi kädessä naamat kippurassa kun kaksi muuta vanhempaa hoitopoikaa poseeraa asiallisen näköisinä :D Sitten Janne siirtyi jossakin vaiheessa toiseen hoitopaikkaan eikä enää sen jälkeen ollaa tiettävästi törmätty. Ja silti mä muistan meidän pienen ystävyyden. Toivottavasti se oli molemminpuolista :)

Asiasta toiseen. Pitäisiköhän mullakin olla oma kaksonen? Meillä taitaa isän puolen suvussa olla jonkin verran kaksosuutta, vaikka en tiedä onko se mitenkään perinnöllistä. Isän siskot olivat kaksosia. Tai on heistä toinen vielä hengissä, asuu Ruotsissa. Sitten serkulla on pienet kaksospojat, noin nelivuotiaat kai. En ole varma oliko mummin jotkut sisaret olleet vielä kaksosia mutta paras tulee viimeisenä: Saattaa kuulostaa joltain x-files-jutulta mutta meidän isän "takapuolesta" (en tiedä tarkalleen mistä kohtaa...thank god) löytyi joitakin vuosia sitten "patti". Lääkäri sanoi että isälle olisi pitänyt tulla kaksossisarus. Patti oli meinaan jäänne tällaisesta ilmeisesti (no tietty sen aikasesta) sikiöaikana surkastuneesta tai kuolleesta vauvasta! Joka sitten oli koteloitunut meidän isän kankkuun...  Mä olin ihan että mitä hittoa! Joillekin olen joskus kertonut asiasta mutta ilmeisesti ei pitäisi koska yleensä luullaan että puhun läpiä päähäni, vaikka harrastan sellaista oikeesti äärimmäisen harvoin.
Siitä tuli mieleen että onkohan mullakin ollut koko elämän ajan jotenkin "puolikas olo" sen takia että mullakin pitäisi olla oma kaksonen joka on sitten vaan kadonnut tai kuihtunut jonnekin pois ;) Mun mielestä kaksosuus on jotenkin mystistä, etenkin identtinen kaksosuus mutta myös epäidenttinen. Jotenkin tuntuu että sellainen ihminen olisi varmaan äärimmäisen läheinen? Läheisempi kuin kukaan muu jopa? Olen tuntenut joitakin muitakin kaksosia... No, eräs teki veljensä kanssa aina kaiken yhdessä, tuntui että niillä oli lapsetkin yhteisiä :D Ja ne oli niin samannäköisiä että itekin kerran aloin puhua toiselle niistä luullen sen olevan tämä mun tuttuni.
Sisko sitten taas seurusteli alle parikymppisenä kaksospojan kanssa, jolle mä 15 kesäsenä luin kerran Vappuna madon luvut joen rannassa kun oli kohdellut mun siskoa kuin halpaa makkaraa. Perkele, mun siskoahan ei kuseteta ;) Terkkuja vaan hänelle hepoliinilta.

Eli etsintäkuulutetaan: Oma kaksonen!
Olis taas ollut muutakin mielessä mutta täytyy pitää kahvitauko ja turistaa nenää.

P.S. Hepoliini huomaa ihastuneensa näihin merkkeihin: "lainausmerkit", (sulut), lempihymiöt: ;) :) :D
Ja voisiko joku valistunut ihminen valistaa mulle että mitä tarkoittaa merkki :3 ??? vain yhden käsittämättömän mainitakseni...ei tajua :D