Sitten siitä suoriuduin koiran kanssa ulos ja olin kiukkuinen kuin puolitoista vuotias, jolta on jäänyt päiväunet väliin... Onneksi sai tällä kertaa olla rauhassa kanssaeläjiltä ja pääsi melkein kotiin asti ilman että pinna paloi. Etupihalla oli pari meidän talon kakaraa linnoittautunut kulkuväylälle siirrettävän maalin kanssa pelaamaan "jääkiekkoa". Yritä siinä sitten päästä helvetti sen keskenkasvusen koiran kanssa metrin aukosta ohi kun ei noilta perkeleen kakaroilta tunnu nykyaikana liikenevän mitään kunnioitusta vanhempiaan kohtaan :D Toinenkin niistä oikein ärsyttääkseen jäi siihen eteen vielä sen pallon kanssa (yrittävät riehuttaa koiraa, niin kuin muka en tajuaisi...). Mä sitten kiskoin otuksen väkisin siitä metrin raosta, kun en jaksanut pojille alkaa pitämään luentoa muiden huomioon ottamisesta (ei ole tapana) niin tyydyin vain karjaisemaan koiralle "nyt sisälle" niin kovalla äänellä että raikui viereisen talon seinistä ääni. Pitää sitä purkaa paineita julkisesti joskus paremmissakin piireissä. Jospa pojat tajuais jättää hullun naapurin "tädin" jatkossa omiin oloihinsa ja pitää riittävän hajuraon ni ei tarvii alkaa tekemään mitään maksutonta kasvatustyötä...tai suorittaa kärkikarvaajan blokkausta :D
Jeps. Pare varmaan yrittää mennä vaikka nukkumaan, jotenkin niin epätodellinen olo alkaa olla. Olisi ollut yksi uni ja pari muuta juttua mielessä mutta ei vaan jaksa enää kirjottaa. Ja sitä paitsi mä olen tainnut muuttua taas näkymättömäksi. Mut seuraavaks mä koitan kirjoittaa vaikka siitä kun aikoinaan mursin isosiskon nenän. Vähän se oli myrtsinä pitkään siitä vahingosta.
Jooh. Ja sitten täytynee taas pohtia tuota työelämäasiaa mutta kerrankos täällä eletään. Parempi etten sano mitä nyt tuli mieleen, mä oon syyntakeettomassa väsymystilassa. Öitä vaan.
Kommentit