Ensinnäkin, yrittäjäkurssi oli ja meni. Mä tiesin että musta ei tässä saumassa ole yrittäjäksi vaikka se muuten aika ideaali tilanne olisikin. Saisi itse päättää omista tekemistään ja tehdä mitä "haluaa". Mutta. Ei ole varaa! Tietysti jos saisi lainaa (rahoittajan)oikein kauheasti jostakin niin voisi kuvitella jotain nyrkkipajaa pyörittävänsä... mutta. Tällä alalla on aika hiljaista että saisi homman ns. kannattavasti pyörimään... Kuka ostaa jotain fakin mukeja jos "hongkongista" saa paljon halvemmalla ostaa kippoja paljon enemmän..

Ja: Olipa kerran:

Olipa kerran tyttö, joka asui pojan kanssa jossain kaukana täältä. Poika oli töissä ja tyttöä ahdisti olla yksin kotona. Tyttö joi hieman viiniä ja soitti kaverilleen josko tämä lähtisi kaveriksi läheiseen kuppilaan viettämään iltaa. Kaveri ei kuitenkaan voinut lähteä ja kaveri lähetti tytön erään toisen kaverinsa (M)luokse viettämään iltaa, jos tyttö haluaisi. M:n veli oli kuollut pari viikkoa siiten (samassa asunnossa..). Tyttö meni M:n luo ja harjasi pojan hiukset ja passitti suihkuun: sitten mennään yhdessä viereiseen baariin. M kävi suihkussa ja lähti tytön kanssa baariin. Tytön poikaystävä pääsi jossakin välissä töistä pois ja meni kotiin sekä huomasi ettei tyttö ole kotona ja soitti tytölle. Tytöllä oli tähän aikaan ollut suhde työkaveriinsa, joka kuitenkin oli jo ollut loppusuoralla... Poika tuli baariin, luuli että tytön ystävä oli "tämä poika" ja ajoi hänet pois (tyttö ei ole nähnyt M:a sittemmin, M ei ollut tämä "suhde"). Poika ja tyttö joivat baarissa ja lähtivät kotiin. Kuuleman mukaan tyttö oli saamunut kodin vessaan, josta poika oli kantanut tytön sänkyyn nukkumaan... Loppuun iski sensuuri.