Radiosta soi äsken Lauri Tähkä&Elonkerjuu, se biisi missä se laulaa "hetkeksi en sulle rupia, iäksi en sulle kelepaa"... Kädet melkeen tärisee ja pala on kurkussa, sydän tykyttää, silleen niin kuin vähän hermostunut olo. Se on varmaan tämä nälkä kun tekee tepposet elimistölle...

Lueskelin tuossa salakuunneltua.fi-sivustoa, hauskoja juttuja. Tukka on märkä, kävin suihkussa ja sen kuivaminen kestää aina kauan. Pitäisi ehkä imuroida mutta ei tälleen nälkäkuoleman partaalla pysty mitään tekemään. Mun on pakko päästä täältä neljän seinän sisältä elämään. Pakko saada joku päivähoitopaikka jota myös työksi kutsutaan, tai ihan mitä tahansa että saisi hieman ulottuvuutta tähän elämään ettei olisi niin yksipuolista ja oman navan ympärillä pyörimistä. Oikeastaan, mä taidan alkaa nyt imuroida nyt sittenkin. Voinpa olla jotenkin hyödyllinen ja siinä ehkä nälkäkin unohtuu hetkeksi. Ukkeli lupasi käydä kaupassa tullessaan uudella vanhalla autollaan ja tuoda jotain ruokaa.

Mulla on nuppi nyt ihan sekoittunut, täytyy jatkaa toiste ;)

p.s. *huokaus*