Taitaa olla flunssa-aalto saavuttanut hepoliininkin elämän; aamulla kun heräsin niin "toinen nenä" oli ihan tukossa ja kurkkua karhensi. Nyt vaan kirvelee nenää ja olo on jotenkin kuumeinen. Ja mä kun olen niin hyvin onnistunut välttelemään kaikki taudit, lähipiiri kun on sairastanut, hepoliini vaan on porskuttanut elämän lenkkipoluilla laput silmillään. Ukkeli varmaan sitkeällä köhimisellään onnistunut levittämään sen mun kehon hiaanon puolustusjärjestelmän ohitse. Hartiatkin ja käsivarret on aika hellänä mutta se varmaan tuli eilisestä kun nelkytkilosella koiralla on kuitenkin aika paljon voimaa vetää jos se tahtoo haistelemaan tyttökoirien pimpuloita...ou mai gaad, sanoinko mä noin... Siitä puhe mistä puute? No ei todellakaan oo mikään pimpulan puute, mä en harrasta sellasia...jätetään ne muille, kiitos.

Päivällä tuli mielenkiintoinen Prisma-dokumentti ihmisestä: "Mikä tekee ihmisestä ihmisen?". Onko olemassa älykkyyden geeni ja kaikkea sellaista hauskaa ja kiinnostavaa. Sellaisia saisi tulla enemmänkin. Mielenkiintoisia ohjelmia meinaan. Pitäisiköhän tilata joskus tulevaisuudessa joku dokumenttikanava. Tuli taas mieleen sen dokumentin aikana kun siinä puhuttiin että ihmisen tunne-elämänkeskus sijaitsee otsalohkossa että pitäisiköhän varmuuden vuoksi käydä kuvauttamassa pääkoppa. Olen kuullut että joillekin on pahoinpitelyn seurauksena tullut jotain aivoruhjeita, suomeksi kai aivovamma ->käytöksen muuttumista. Hepoliini->aivovamma->käytöksen muuttumista? Joo, ei pitäisi pohtia tuollaisia. Joskus vaan tuntuu että jokin ratas lyö tyhjää päässä. Tarkoittaako se että huomaan sellaisen tilanteen että olen tyhmä vai sitä että olen fiksu koska huomaan sen? ;) Sarjassamme tervetuloa hepoliinin pääkopan sisälle. Kaikkea sitä ihmislapsi ehtii elämän aikana pohtia. Liikaa aikaa? Jos tekisi jenkkityyliin vaikka kolme työtä että säilyisi edes hengissä niin olisiko aikaa pohtia mitään tuollaisia "mitättömyyksiä". Toisaalta se riippuu varmaan aika paljon siitä tehtävästä työstä. Itekin liukuhihnalla seisseenä voin kertoa että siellä jos missä ehtii pohtia kurjan elämänsä jokaisen käännekohdan perinpohjaisesti ja vähän enemmänkin; 2/3 ajasta tosin meni sen pohtimiseen että miten helkkarissa sitä oli sinne joutunut ja lopulta tulikin se "kuuluisa" lopullinen pimahdus ja pakko oli vaihtaa maisemaa. Oikeasti, en tiedä missä olisin nyt ellen olisi lähtenyt. No en ainakaan täällä, todennäköisesti jossakin Niuvanniemessä... :D... Ei sitä osaa selittää. Tai sitten se on niin että joihinkin ihmisiin on ladattu vakiovarusteena sellainen itsetuhotoiminto, mitä tahansa he tekevät niin pieleen menee lopulta kuitenkin. No ei se niinkään ole. Loppupeleissä elämässä voisi tapahtua mitä vaan jos osaisi ottaa sen oikealla asenteella mutta kysyn vaan että kenellä ihmisellä oikeasti on lahjoja mennä "inhimillisyyden" tuolle puolen, ettei mikään hetkauttaisi tai tuntuisi missään.

Joo, menee vähän liian pohdinnalliseksi. Mulla on nyt kunnianhimoinen tavoite ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla kunnolliseksi työläiseksi ja yhteiskunnan rattaan osaksi. Kai mä sitten vasta olisin yhteiskuntakelpoinen ihminen(ei yksilö) kun olisin tuottava yksikkö?? Nykyään puhutaan paljon "yksilöllisyydestä" mutta yhä enemmän tuntuu että oikeasti ihmisen arvo nähdään vain taloudellista tuottavuutta kasvattavana tekijänä. Se oli mun kannanotto. Seuraavaksi palaan varmaan ruotuun ja kirjoitan siitä miten hauska ja kiva koiralemmikki A on. Voi toki olla eri mieltä mutta mä olen kuitenkin oikeassa. Toki se eri mieltä oleva voi olla ihan yhtä oikeassa. Siksi niitä kai kutsutaan mielipiteiksi. Mutta toki mua saa inhota mielipiteidenkin takia jos siltä tuntuu, kohdistaa sen inhon hepoliinin persoonaan. Niinku itelläni on tapana :D vitsivitsi...vai oliko ;)
Nyt mä lopetan koska mä kirjotan taas mitä sylki suuhun tuo. En jaksa kattoa mitä tuli kirjoitettua. Tulipahan suoraan jostakin.

Lohtuhalejakin on tullut jo kuusi, ihanaa :) Haleja täältä sinne myös!

Ajatus jotenkin harhailee. Mä menen nyt laittamaan ruokaa kunnollisen emännän (as if, siis emäntäosuus, ruokaa kyllä laitan) tavoin.

P.S. Kommentit edelleen tervetulleita. Ihan mihin kirjoitukseen tahansa, kyllä tulee luettua.