Heippa vaan mullekin!

Mulla meni yöllä hermo. Ukkeli taas tapansa mukaan istui koneella (varmaan ties monettako tuntia putkeen) ja mua alkoi ärsyttää. Yritin sitten saada pientä keskustelua pystyyn, siinä huonosti onnistuen. Joskus mulla on tapana "pimahduksen kourissa" tokaista ukkelille että "ei oo pakko katella mun naamaa jos ei huvita!". Nyt mun fraasi vaihtui huudahdukseen "Mun ei ole pakko katella sun naamaa jos mua ei huvita", johon ukkeli huusi että ei olekaan, antaa kävellä vaan. Hieman typistetty tuo keskustelu mutta ukkeli mm sanoi että "sun arvostus on nyt niin alhaalla että sinuna en paljon puhelisi", johon mä sanoin että "perkele, mun on oikeus kokea ja näyttää muitakin tunteita kuin pelkkää hymynaamaa". Kai mulla on oikeus sentään puhua? Mitäköhän traumoja siinä taas purettin :D Sitten mä sanoin sille että mä en tiedä johtuuko se elämästä yleensä vai tästä suhteesta kun tuntuu että se on niin saatanan vaikea olla koskaan onnellinen... Sen jälkeen oli heti parempi olo kun sai sen sanottua. Kai munkin pitää joskus päästä purkamaan paineita? Osaksi (niin, osaksi...) sen takia on tämä lokikin pystyssä ettei aina tarvii "leikkiä" vaan jotain perkeleen kilttiä tyttöä. Mä oon kuule kyllästynyt siihen rooliin, olen varmaan sen jo aiemmin maininnutkin, hahahahaha.... :O Musta tuntuu että ukkelillakin on jotain hampaan kolossa mutta jos mä en sitä ole saanut viidessä vuodessa avautumaan kunnolla niin mahtaako sitä avautumista tapahtua koskaan. Tuli vaan mieleen kun se eka eksä piipahti unessa puhelinlangan päässä viime yönä. Niin, me oltiin aikoinaan kuin paita ja perse vaikka kaikki loppupeleissä menikin sitten suoraan sanottuna päin vittua. Mutta jaettiin (melkein) kaikki asiat keskenämme ja se jotenkin oli paljon miellyttävämpi tapa elää suhdetta kun tietää missä mennään... Mutta se ei tarkoita että kaipaisin Eksää. Kaipaan vaan sitä "paita&peppu"-olotilaa...muun muassa...hmn.

No aamulla kun heräsin niin olin taas "rauhallinen oma itseni". Täältä lokista varmaan saa kuvan että olen kamala pahasuinen akka vaan. Ehkä mä olenkin. En kuitenkaan myönnä niin olevan. Perhana, on mussa hyviäkin puolia :) (ai on?)

No, sitten mä olen viettänyt tänään ainakin tunnin ellen kaksi imuroiden tätä karvojen valtaamaa läävää. Mietin siinä kun en muistanut että kukakohan oli se henkilö, joka on keksinyt pölynimurin? Osaako kukaan sanoa? No, täytynee etsiä netistä. Mutta olisiko hieman kamalaa kontata lattialla tuhkimo-tyyliin joku saakelin märkä rätti kädessä. Mä kiitin mielessäni luojaa pölynimurista vaikken "luojaan" uskokaan. Siis Jumala-luojaan. Mistä tuli mieleen että kaikki kiihkouskovaiset pitäisi käyttää ns. saunan takana. Pisti taas niin vihaksi kun luki päivän hesaria ja siinä oli juttua näistä Lestadiolaisista. Terkkuja vaan siihen suuntaan. Onko terve meininki? Ilmeisesti siinä piirissä ei tunneta sellaista käsitettä kuin sananvapaus tai ainakin siittä tuntuu saavan rangaistuksen jos puhelee julkisesti linjasta poikkeavaa. Sekö on jumalan tahto että asetetaan itsensä muita "uskottomia" ylemmäs ja ollaan itse niin saatanan hyviä? Mun nähdäkseni uskontoihin pitäisi sisältyä aina jokin pyrkimys hyvään. Mun mielestä se ei ole pyrkimystä Hyvään jos asetetaan itsensä Jumalan asemaan. Mutta mitäpä mä tietäisin, mähän olen vaan tällainen pakana ja musta lammas soluttautuneena luterilaisen kirkon sisälle... Oikeesti, pitäis varmaan taas käydä eroamassa kirkosta. Missä on se hyvyys ja lähimmäisenrakkaus? Katosi maailman tuuliin?

Grrr. Kaikki ÄÄRIMMÄINEN on yksinkertaisesti väärin.

Nousipa taas joku raivopykälä päässä, pakko mennä jäähylle. Tätä menoa karkoitan varmaan viimeisetkin lokia (mahdollisesti) seuraavat henkilöitymät :D Mutta täällä on vapaus valita, lukeeko vai ei.

P.S. En mä tiedä siitä kurssista...En mä edes osaa sanoa mitä taide on. Täytynee kuitenkin hakea sellaiselle kurssille, jossa suoritetaan niitä hitsausluokkia vaikkapa niin sitten voisi seurata iskän jalan jäljissä tekemään vaikka laivoja...hmn.