Laskeskelin tuossa että tänään tuli 7 tupakatonta viikkoa täyteen eli viimeeksi olen vetänyt savuja ihanasta tupakkakääröstä 24.-25.8. välisenä yönä! (Ja sitä ennen oli se 16.-24.8. välinen aika alustavasti ilman savuja)

Huhhuh. Täytyy sanoa että ei ole ollut niin helppoa välillä. Nytkin on viimeiset viikko - kaksi tehnyt ihan sikana mieli poltella. Saisi ihanaa savuja vetää keuhkoihin oikein olan takaa...Joo, ei pitäis hekumoida tällä tavalla. Täytyy varmaan käydä haistelemassa ukkelin tuhkispurkkia parvekkeella. Se haisee niin hirveelle kakille ettei sitten toivottavasti tekisi mieli ihan heti vetää sitä syöpäkäärylettä.

Onhan sitä tahdonvoima ollut koetuksella kun ihan raakileena lähti liikkeelle ilman mitään tarroja tai nikotiinipurkkia. Tavallista purkkaa on kyllä mennyt. Ja kahvia. Alussa pahinta oli se kun ei enää voinut mennä kahvisavuille mutta nyt sekin on jo (?) helpottanut, ettei yhdistä kahvia automaattisesti tupakkiin.

Antakaa mulle edes sikari, pliis!! Ei saa kertoa ukkelille että kerjään tupakkia täällä :D Vaikka sille se nyt on kai ihan sama poltanko mä vai en kun itse kuitenkin polttelee, tosin eipä ole sekään parvekkeella ravannut samaa tahtia kuin ennen että oisko siinä kuitenkin pieni sivuvaikutus ollut siihenkin suuntaan tällä lopettamisella.

Jees. Täytyy nyt koittaa olla vaan kovana. Heikkona hetkenä mä ajattelen keuhkoahtaumatautia koska tukehtuminen on mun mielestä aika ikävä tapa kuolla kuitenkin. Se auttaa mua mutta jotakin muuta tuollaisen miettiminen tietysti voisi ahdistaakin tai ei-auttaa. Se auttaa melkein enemmän kuin keuhkosyövän miettiminen vaikka toki syöpäkin on aika kova pelote. Tietysti epäreilua elämässä on se että periaatteessa teit niin tai näin teet aina "väärin päin" eli se on ihan arpapeliä kuka sairastuu (siihen syöpään), poltti hän tai ei.

Mutta 7 viikkoa täynnä :)

keuhkoahtaumakeuhkoahtaumakeuhkoahtaumakeuhkoahtaumakeuhkoahtauma.....