Yksi päivä taas huomaamatta vierähtänyt illan puolelle. Koira tuossa vieressä riehuu mummon tekemä villasukka(koiralta kielletty esine)suussa yrittäen saada näin huomion multa mutta enpä jaksa välittää. Antaa sen riehua. Jos saa sukan hajalle niin sittenpä saa, se on vain sukka kuitenkin.

Ukkeli lähti juuri pimeän ajoon vai miten sitä nyt oikein kuuluisi kutsuakaan. Kyllähän nuo illat alkavat taas pimetä ja pimetä tosiaan...

J:n kanssa soiteltiin vähäsen tuossa joku tunteroinen sitten. Kutsui lauantaina iltarientoihin mukaan mutta en taida mennä. Ei ole rahaa, sitä paitsi olen alustavasti sopinut meneväni porukoiden luokse moikkaamaan siskonpoikaa, joka menee sinne lauantaina yökylään. Varmaan tekisi ihan hyvää käydä tuulettumassa mutta sen nyt tietää että kamalan krapulan siinä vain saisi aikaiseksi ja jotenkin ei yhtään kiinnostaisi olla krapulassa sunnuntaina. Eli vietän lauantai-illan äitin, isän ja siskonpojan kanssa ilman että olen kotiarestissa :D Ukkelilla on lauantaina joku peli illalla ja lisäksi menee vielä sitä ennen katsomaan peliä. Jiille sanoin että mulla ei ole varaa lähteä mihinkään, mikä sinänsä on ihan totta kyllä. Lisäksi sanoin että katotaan "saisko sitä luvan" lähteä. Niin. Periaatteessa ei kyllä kukaan kiellä mutta sitä itkemistä jaksa kuunnella jos johonkin yksin lähtisit yöhön. Saatana. Missä mun ylpeys oikein on?! Mullehan ei mitkään ukkelit sanele mitä mä saan ja mitä mä en saa tehdä. Vähän niin kuin omaa määräysvaltaa takaisin kiitos. Tää on kuitenkin munkin elämä, perkele. Vituttaa sellanen ja sitten ite mennään kuitenkin miten huvittaa. Mikä siinä on että ihmiset haluaa kontrollida toistensa elämiä? Ja hui kamala jos olisi hauskempaa jonkun muun kanssa kuin itsensä. Tuli mieleen tää lentävä lausahdus "hän nauroi toisen miehen kanssa" vai miten se meni Boston legalissa. Ja taas mä aloin vaahdota vaikka mun oli tarkoitus pysyä ihan asialinjalla. Voi ei. Mikä mua nykyään oikein vaivaa... sori :)