Meidän isällä on haulikko. Sellainen kaksipiippuinen. Silloin kun mä olin pieni, lyhyempi kuin haulikko, kysyin yhden kerran isältä että saanko mäkin ampua haulikolla. He olivat juuri muistaakseni menossa metsästämään. Isä vaan nauroi mulle että kuule hepoliini sä taidat olla vielä vähän liian pieni ampumaan näin isolla pyssyllä. Kompromissina sovittiin että mä saan painaa liipaisinta ilman että siellä on patruunoita sisällä. No sehän sopi mulle tietysti mutta äitille ei vissiin saanut siitä kertoa. Isä varmaan kertoi itse.

Kerran meillä oli kalaa ruokana. Istuttiin ruokapöydässä koko perhe ja mä kysyin että mitä kalaa se oli, jota juuri olimme syömässä. Isä sanoi että no valasta. Jatkettiin syömistä. Sitten kun mulla oli lautanen tyhjä niin totesin isälle että "olipas hyvää tämä valas". Isä sitten siihen että herranjumala et kai sä lapsi oikeasti luullut että se on valasta että se oli vitsi. Mä olin ihan paskana kun olin luullut syöväni jotain niinkin hienoa kuin valas... Sittemmin kun tajusin valaiden päälle hieman enemmän niin se ei enää tuntunutkaan niin hienolta vaihtoehdolta. Tällainen musta sitten tuli kun vanhemmatkin puhuivat läpiä päähänsä. Koskaan ei voinut olla varma että onko jutut nyt satua vai totta... :D