lauantai, 6. lokakuu 2007
Tai sitten sitä voi muistella
Kerran meillä oli kalaa ruokana. Istuttiin ruokapöydässä koko perhe ja mä kysyin että mitä kalaa se oli, jota juuri olimme syömässä. Isä sanoi että no valasta. Jatkettiin syömistä. Sitten kun mulla oli lautanen tyhjä niin totesin isälle että "olipas hyvää tämä valas". Isä sitten siihen että herranjumala et kai sä lapsi oikeasti luullut että se on valasta että se oli vitsi. Mä olin ihan paskana kun olin luullut syöväni jotain niinkin hienoa kuin valas... Sittemmin kun tajusin valaiden päälle hieman enemmän niin se ei enää tuntunutkaan niin hienolta vaihtoehdolta. Tällainen musta sitten tuli kun vanhemmatkin puhuivat läpiä päähänsä. Koskaan ei voinut olla varma että onko jutut nyt satua vai totta... :D
Kommentit