Mennääs välillä "pirteämpiin aiheisiin" ettei aina ole sitä valitusta. Kai siihen erkkikin kyllästyy...

Tulipas käytyä sitten siellä Pohjanmaalla. Tarkemmin sanottuna Seinäjoella. Aamulla kello herätti viiden aikaan ja kuudelta startattiin pihasta matkaan. Otus joutuikin nyt tilavan takatilan sijaan makoilemaan takapenkillä koska tämä nykyinen auto ei ole mikään farmari (eikä edes punainen...Ja oikeastaan autonhan sitä voisikin myydä...hmn, jos olisi mun...hmn..). No A oli ihan tyytyväisenä siellä takana, nukkui melkein koko matkan siihen suuntaan jos ei katsellut maisemia. Mielellään on autossa.

Siinähän niitä meni hieman tuntemattomampia paikkakuntia ohi ja pienet järvet höyrysivät aamupakkasessa kun päivä alkoi valjeta. Hiljaista oli teillä, sai ihan rauhassa ajella niin ei tarvinnut pelätä. Vähän jänskätti että oliko se Seinäjoki sellainen minkälainen se ajatuksissa on ollut kun tuo muisti tuppaa hieman unohtamaan ellei ole nähnyt paikkaa 10 vuoteen. Ja sama pätee kai ihmiseen. En mä tiedä onko se kuitenkaan sillä tavalla että riittäisi että tietäisi että ystävillä ja muilla sellaisilla olisi kaikki ok ja he olisivat hengissä. Mieluummin sitä kyllä näkisi ja kuulisi ihmisistä enemmän...että tosiaan tietäisi heidän olevan olemassa. No, nyt mä harhauduin kuuleppa ihan aiheesta kun lähti mieli luikertelemaan mutt ehkä siinä oli jotain pointtia(?). Voiko kakkua syödä ja säästää samaan aikaan...

No sitten saavuttiin sinne Seinäjoen Areenalle. Meidän piti A:n kaveriksi ottaa yksi rotutoveri "hoitoon" joksikin aikaa kun sen emäntä näytti toista koiraansa eikä sillä olisi ollut muuten peräänkatsojaa. Sellanen hassu narttuversio A:sta. A oli ihan kiimankiilto silmissä että "jee tyttökaveri!". Mä pidin ensin Aata ja sitten "tyttökaveria". Mutta kun olimme menossa halliin sisään "tyttökaveri" teki stopit ja olisi jäänyt ulko-ovelle. Siispä siirsin vastuun takaisin ukkelille, joka oli lupautunut tähän hoitohommaan ja otin oman A:n takas itelle(joo, oma napa lähinnä napa ;)). Sitten mä raivasin etunenässä meille tietä kehään, joka oli melkein toisella puolella hallia. Siellä sitten jouduttiin odottelemaan jonkun aikaa. Ehti siinä jopa miettiä että mikä ihmeen vimma ajaa ihmisiä kokoontumaan ja puunaamaan koiriaan jonnekin halliin ja juoksentelemaan jossakin kehässä...no, kullakin huvituksensa. On se ihan mukavaa, kai. Vaikka itseäni ainakin ahistaa joskus tuollaiset massakokoontumiset. Mutta ei nyt.

A oli oikein kivasti siellä kehässä ja nappasi itselleen erinomaisen ja sertin. Lisäksi oli rotunsa paras! A sai kolme hienoa ruusuketta ja kaksi pokaalia ja jotain koiranmuonaa namiksi siihen päälle. Vielä olisi pitänyt osallistua "ryhmän paras"-arvosteluun mutta meillä oli kiire kotia...muka. Ukkeli esitteli sen, mä en siihen pystyisi, ei oo oikein haluja ja kokemusta. Toisaalta kokemusta ei tulekaan ellei sitä hanki.
Ei nähty ketään tuttuja koiraihmisiä (tai muitakaan...) mutta sen tyttökoiran muiden rotukavereiden kanssa juteltiin vähäsen. Mä sanoin suoraan että mulle on hieman auki nää näyttelysydeemit, ei oikein vielä ole selvillä niistä.

Sitten kun oltiin haettu palkinnot niin alkoi kotimatka. Siinä Seinäjoelta ajaessa tuli muistoja mieleen monessakin mielessä. Ajettiin ohi siitä paikasta missä hepoliin kuustoista kesäsenä käveli paljailla varpailla sen joen yli...ja kaikkea muuta mahdollista taivaan ja maan välillä. Aurinko paistoi koko matkan silmiin ja mä vuorotellen vihelsin ja lauloin radio Novan hiaanoja kappaleita, joita kasettimankka suolsi ulos. Sunrise Avenue - Forever Yours....ynnä muuta, ym... Takasin päin onnistuttiin ajamaan toista kautta, Porin kautta. Siinä yhdessä kohdassa oli sellainen "kivipatsasjuttu", joka näyttää ihan siltä kuin kivet, no - harrastaisivat seksiä. Silleen takaa päin tyyliin :D Oikeesti. Ja sitten oli ihan hulvaton huoltoaseman nimi - Ydinportti. Olkiluodon ydinvoimala nääsen lähellä. Ja yhdessä kohtaa navigaattori sai päähänsä - aika alkupäässä paluumatkaa - ajattaa meitä sellasen ympyrän jotain hiekkateitä niin siellä oli tosi hieno musta linja-auto, jonka kylkiin oli maalattu isot pääkallot, vau :) Ja sitten kun oltiin Laitilassa niin alkoi tulla sekä vastaan että ohitettavaksi näitä "jokkis-autoja" eli autoja, joilla ajetaan kai jossakin "jokamiehenluokassa". Ukkelin yks kaveri harrastaa jollakin tavalla sitä. Mä kysyin ukkelilta että onko se jotain romurallia niin se sanoi että ei kai ole, että ei siinä saa tahallaan ajaa toista "iholle". Mutta miksi ne kaikki autot on sitten aina ihan paskana?

Jeps. Täytynee päästää ukkeli koneelle kun kuitenkin haluaa. Kai mä voisin(?) siitäkin kiltimmin aina puhua(täällä), saa liian ykspuolisen kuvan ihmisestä. Tai tarkoitan sitä että ei mun tarvitsisi repostella kaikkea mahdollista vaikka harmittaakin. Ei se nyt periaatteessa mikään "paha ihminen" kuitenkaan ole. Ainakin se on ihminen :D... Oliskin "se" vaan just niin yksinkertaista niin elämä ois helppoa, tiedäthän. Kyllä sä tiedät. Sano että sä ymmärrät mitä tarkotin! ;) jeps.

P.S. Lisäsin tuonne sivupalkkiin sellasen halijutun, no kato itte :)
Ja Pohjanmaalla oli kaunista ja aistittavissa sellainen mukava ilmapiiri. Mä tykkään. Voisin veikata että pohjanmaalaisilla menee taloudellisesti hyvin, ainakin ne on parhaiten keksineet rahastaa parkkipaikoista tähänastisista näyttelyistä. :) Silloin kun olin pieni tyttö niin meillä oli iskän kanssa samanlaiset jussipaidat muuten. Pitäisköhän homaata taas sellanen? Joo. Olis kiva kuulla taas.