Ensinnäkin varoitus. Hepoliini on nyt NIIN väsynyt että ei välttämättä tiedä mistä puhuu. Valehtelematta sunnuntain jälkeen on tullut nukuttua varmaan (kolmena yönä yhteensä) "10 tuntia"... Ei ainakaan mun mittakaavassa kamalan paljon. Olo on niin kuin olisi humalassa. Mutta mä en vaan ole saanut unen päästä kiinni. Laivallakin viime yönä kuuntelin moottorin tasaista jumputusta laivanvalkoisten vällyjen välissä ja heti jos moottorin ääni lakkasi kuulumasta samalla tavalla, pomppasin haukkana katsomaan ikkunasta (A-luokan ylellisyyttä, se ikkuna meinaan)ollaanko vähintään posahdettu karille. Ja kun laiva poikkesi ahvenanmaalla ja peruutti satamaan, olin jo melkein pukemassa vaatteita päälle koska pakkohan sitä oli olla jotain erikoista meneillään koska laiva peruuttaa satoja metrejä.

Tunnustan polttaneeni laivalla tupakkia. Ja aloittaneeni kello puoli kahdeltatoista Suomen aikaa päivällä juomaan litran oluttuoppia (vaikka en edes pidä oluesta) ja juoneeni sitä melkein kaksi tuntia, jonka päälle oli otettava tuttua ja turvallista Irish coffeeta että olisi pysynyt hereillä. Vaikea sanoa olinko jossakin vaiheessa huppelissa koska väsymys tosiaan painoi mutta en mä mitään ryypännyt, mitä nyt vielä jonkun siiderin ja pari olutta ja viiniä seisovassa pöydässä illalla vielä vetäisin. Siellä ukkeli sitten totesi olevansa tulossa kipeäksi. Nuhaa ja lämpöä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi että varmaan oli osasyynä unettomuuteen, en tosin ole varma sanoinko sen jo koska en kykene muistamaan mitä kirjoitan enkä jaksa tarkistaa. Jos joku asia on kolmeen kertaan niin sille ei sitten voi mitään.

Otin mä muutaman merinäköala-valokuvankin mutta en nyt tähän hätään jaksa niitä alkaa purkamaan. Täytyy katsoa jos virkistyisi kun saa ruokaa naaman eteen. Bingoa käytiin pelaamassa mammojen ja pappojen kanssa. Yhteistä kuponkia täytettiin. Eipä osunut vaakabingot kohilleen. Jonkinlaisena extrapalkintona oli laivamatkat kahdelle hengelle hotelliyöpymisineen Maarianhaminassa 10.11.-11.11. ja siihen pakettiin kuuluin liput vielä johonkin bingofinaaliin, jossa voi voittaa 10 000 euroa. Palkinnon saaja valittiin arpomalla bingokupungit. Mä vitsailin siinä aiemmin ukkelille että "heh, oispa hauska kun osuis palkinto kohdilleen, niin voisit pokerifinaalin sijaan päästä bingofinaalin josko tärppäis paremmin". Ukkeli hinkkaa niitä nettipokeriturnauksia ihan kohtuullisella onnella mutta ei (vielä) mitään isompaa ole tullut. No arvatkaa kuka sen finaalipaikan sitten voitti. No ukkeli tietenkin! Just kun oltiin päästy sanomasta että meistä kumpikaan ei koskaan voita mitään. Varmaan oli eläkeläiset ihan paskana kun niiden märkä päiväuni meni sivu suun. Mut ukkeli ilmoitti ottavansa mukaan kun kysyttiin kuka lähtee matkakaveriksi. Ilmeisesti olen sitten Maarianhaminassa 10. päivä ensi kuuta. Enpä ole siellä ennen lomaillutkaan, mitä nyt ohimennen jalkautunut laivaa vaihtaessa.

Aamulla hieman huvitti kun laivan keskusradiosta pirteä naisääni kuulutti (taisi olla sama nainen kuin bingossa) että "automatkustajat, olkaa hyvä ja siirtykää autokannelle etsimään autojanne!" Etsimään autojanne? Kielimuuri? Toisaalta, oon kyllä kuullut että kovassa merenkäynnissä autot tuppaavat siirtymään paikoiltaan mutta nyt ei edes ollut kova tuuli, mitä nyt meinattiin sen yhden kerran upota ahvenanmaalla, muka...

Mitäs vielä. Ei nyt pää toimi... Aamulla haettiin koira hoidosta. Oli kuulemma selkä ulko-ovea vasten odotellut meitä siellä useaan otteeseen ja ynissyt niin kuin pienet koirat. Yöllä äiti oli äidillisesti käynyt katsomassa sitä alakerrassa kun otus oli metelöinyt (mahdollisesti puhunut unissaan). Siellä se oli kuulemma seissyt surkeana keskellä olohuoneen lattiaa. Muuten oli ollut todella kiltti. Lue suomeksi: Jotain on nyt jäänyt kertomatta, ei se koskaan ole todella kiltti. Vähintään on merkannut jonkun huonekasvin tai yrittänyt syödä äitin ja isä kolme kiloisen lattiamopin, pikku-E:n. Vaikka ne kyllä väitti että pikku-E oli uhitellut meidän neljäkymmenkiloista. Se on se vanhemman nartun auktoriteetti :D

Jeps. Tuntuu että mä en taas osaa lopettaa mutta pakko kai se on kun ei tätä loputtomiinkaan (vai voiko) voi jatkaa. Mä rukoilen että mä saisin mun unenlahjat takaisin, muuten on pakko mennä jollekin nappitohtorille hakemaan jotain troppia mikä ottaa tajun kankaalle. Ja kai sitä voisi muutenkin laittaa lääkityksen kohdilleen kun tuntuu jokin masis valtaavan taas alaa. Tosin ei ne lääkkeet sitä masiksen syytä poista. Ja kokemuksen mukaan ei sitä masistakaan jos siihen on jokin ulkoinen syy mikä ei ole omasta päästä kiinni ja johon ei voi vaikuttaa. Mut menee liian synkäksi. Mä meen etsimään ruokaa ennen kuin nukahdan. Palaillaan illalla jos jaksetaan.

p.s. Jos joku sellainen, joka tuntee mut oikeassa elämässä lukisi näitä juttuja niin voisiko käydä niin ettei hän haluaisi enää tuntea kun saa kurkistaa hepon pään sisälle... Mut sehän kai mun kohtalo muutenkin on aina ollut *vaipuu lopultakin itsesääliin*. Että kelpais just sellasena omana ittenään? Tulisko koskaan yleistymään?
(Ei tuu kyllä koskaan yleistymään sellanen että katottais jonkun ihmisen pään sisälle sanojen kautta jostakin koneelta ja tykättäis vielä siitä sen jälkeen...)

p.p.s. aion nyt jatkaa tupakkalakkoa oikeesti. eikä ollut krapulaa mutta selviskö "hengissä"...no päätelkää ite.

:o/