Eilen taas nousi kaikenlaisia tunteita pintaan(lue: tunne-elämältään tasapainoton:)). Äitin kanssa viestiteltiin ja ilmoitin että olin käynyt kastelemassa hänen armaat viherkasvinsa. Äiti sitten iltamyöhäsellä laittoi viestiä että isällä on tosi paha olo ja oli oksentanutkin ja huimausta oli kamalasti. Mulle tuli heti äitin viime kesäiset verenpaineen kahteensataan nousut mieleen. No tänään sitten sain viestin että isä voi jo paremmin, ei ole mitään hätää. Jumankauta tuollaiset säikäyttää! Tätäkö se sitten on että jos jompi kumpi niistä on "pikkasen" kipeä niin heti mä luulen että se tekee vähintään kuolemaa. Ja sitten se oikeasti tapahtuu varmaan juuri sillä hetkellä kun vähiten osaa odottaa...

Mulla on tapana joskus puhua mitä sylki suuhun tuo. Saatan(?) huomaamattani sanoa asioita aika suoraankin joskus ja ehkä joku saattaisi jopa loukkaantua sellaisesta mutta sanottakoon että en mä tahallani sitä tee. Loukkaa muita ihmisiä meinaan. Mulla vaan on ne puutteelliset sosiaaliset taidot ;) Jos kelpaa tällasenaan niin hyvä on jos ei niin palautetta saa aina antaa, muuten mitään muutosta ei ainakaan tapahdu. Eikä välttämättä sen palautteen antamisen jälkeenkään :D
Niin kuin jos vaikka sanoisin jollekin että se on työnarkomaani kun tekee niin paljon töitä niin en mä sitä pahalla sanoisi. Kaikilla on kuitenkin syynsä toimia siten kuin toimivat. Mikä mä olen arvostelemaan.

Mä oon tässä miettinyt että tulisikohan musta hyvä buddhalainen. Ainakin mä allekirjoitan näkemyksen siitä että elämä on kärsimystä :D Perhana, mustahan tulisi ihan pirun hyvä buddhalainen, sen minkä taakseen jättää niin edestään löytää. Karman laki. Mä olen varmaan vaan kerännyt elämäni aikana tähän mennessä niin paljon pahaa karmaa että ei musta varmaan tulisikaan hyvää buddhalaista. Tuuliviiri :) Mutta ei se kristinuskoon verrattuna niin pahalta "aatteelta" vaikuta.... Nääs kun en kuitenkaan mihinkään jumaliin usko edelleenkään. Jospa sitä pärjäisi vaan tällä ihan omalla uskomattomuudellaan ilman mitään lahkoja... Vaikka olenkin taas kuulunut kirkkoon hieman yli vuoden....

Mutta voihan sitä uskoa mihin haluaa. Jokainen. Vaikka telepatiaan. "Telepaattinen messenger" :). No perhana, miksi ei ajatuksia voisi siirtää toiselle ihmiselle ajatuksen voimalla jos äänikin kulkee puhelimeen "jossain ilmassa" ja koodit muuttuvat kuviksi? Kyllä mä uskon että ihmiset voi olla sillä tavalla samalla aaltopituudella että ajattelevat vaikka samoja asioita juuri samaan aikaan. Meillä siskon kanssa aikoinaan kävi ainakin usein niin että alettiin täsmälleen samaan aikaan puhua ihan samasta asiasta vaikka ko asia ei mitenkään liittynyt juuri siihen hetkeen ja näin olisi ollut ennalta arvattavissa. Tai sitten se että otat puhelimen käteen jonkun ihmisen kanssa täsmälleen samaan aikaan aikeena ottaa toisiinne yhteyttä. Onko se sattumaa? Jos mä ajattelen oikein kovasti vaikka jotain ihmistä niin voiko hän tuntea että mä ajattelen häntä vaikka ei olisikaan samassa huoneessa? Alkaisiko tämä "koehenkilö" ajatella minua jos oikein yrittäisin? Jos multa kysytään niin telepatiaan uskomisessa on paljon enemmän "järkeä" kuin vaikka siinä että uskoo jumalaan/jumaliin:) Sori vaan, ehkä aika vaarallista sanoa näin kun niin moni ihminen on kuitenkin uskovainen mutta kai mullakin toisaalta on oikeus olla uskomatta jumaluuksiin, vai onko. Ja oikeus sanoa mielipiteeni. Haastakoot sitten vaikka oikeuteen, perkele. Ei mulla ole mitään uskontoja vastaan, sinänsä. Uskon nimissä vaan tehdään niin paljon huonojakin asioita ja sitten jotkut "tosiuskovaiset" on juuri niitä kaikkein suvaitsemattomimpia elämän suhteen. Pitäisi osata elää niin kuin opettaa tai sitten lähteä kävelemään jos ei osaa elää omien oppiensa mukaisesti. Toki mm. kristinuskossa on paljon hyviä asioita, jotka myös mä allekirjoitan....Joo, miksiköhän mä tästä nyt aloin jauhaan... Se on taas se että puhuu mitä sylki suuhun tuo. Korjaakohan se mitään jos mä sanon että "sori, emmä tarkottanu pahalla" :D

Usko, toivo ja Rakkaus -> Suurin niistä toivo ja rakkaus :)