Moi.

Ei huvituttanut eilen oikein kirjoitella mitään järkevää, niin kuin nyt ei yleensäkään kyllä kai mitään kovin järkevää tule sanottua...

Siskolla oli eilen syntymäpäivä. Äiti sanoi edellispäivänä, kun pistäytyivät isän kanssa mun synttäripäivänä illalla kaffella, että menevät yllätysvierailulle siskon luokse (eilen). No mä eilenaamuna, kun ukkeli oli lähtenyt kurssille, heti laittamaan viestiä äitille että voisin lähteä osallistumaan tähän yllätykseen. Ja sehän sopi. Ja mähän tiedän mitä sisko tykkää sellaisista yllätyksistä että puoli sukua tai vaikkapa anoppi seisoo yllättäen oven takana... ;)

No. Oltiin sitten siskon kotitien varressa autossa (lahjoinemme) istumassa kun äiti päätti että soitetaan kuitenkin ensin varoitussoitto että olemme tulossa:
Ä: "No HEII, se on äiti tässä"
S: "No moi" (siskon ääni kuului luurista takapenkille asti, hyvät säädöt äitin puhelimessa...)
Ä: "Ensinnäkin, hyvää SYNTYMÄpäivää!"
S: "Kiitos"
Ä: "Mitäs tuumaisit jos tulisimme kohta puoleen käymään pikaisesti onnittelukäynnillä?"
S: "Ai millon?"
Ä: (innokkaasti) "Heti!"
S: "Mullon yöpuku päällä..."
Ä: "Ei se haittaa"
S: "Mis te ootte?"
Ä "Täällä pihalla"
Minä(huudan takapenkiltä): "Mäkin olen täällä!!"
Ä: "hepoliinikin on täällä"
S: "No. Oottakaa 5 min ni puen päälle jotain..."

Sitten me odotettiin viisi minuutia, jonka aikana mun pitkäpinnaiselta isältä meinasi jo kärsivällisyys loppua. Mikäköhän sitäkin taas vaivaa. Oli jotenkin niin masentuneen oloinen tai jotain. Aina se on kuitenkin ollut hätähousu.
Sisko oli ihan mielissään kuitenkin kun mentiin käymään. Siskonpoikakin oli ovella vastassa ja siltä sai oikein riemukkaan vastaanoton. Kun näki keitä oli tulossa, päästi oikein kunnon riemunkiljahduksen tutin pielestä. "Tyyyyyyiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!!!!" tai jotain vastaavaa. Hänhän osaa kyllä puhua jo ihan sanojakin mutta ei niistä oikein meinannut saada selvää kun tuppasi puhumaan tutti suussa. Mä sitten räpsin hieman valokuvia ja siskonpoikahan on ihan hulluna kaikkien kameroiden ja puhelimien perään. Olisi halunnut ottaa mun kameran mutta laitoin sen pöydälle. Sitten siskonpoika meinasi ruveta kitisemään kun ei saanut siskonkaan kameraa ja kun äitinsä vielä erehtyi kieltämään poikaansa niin siskonpoika (ei ole temperamentti kauas pudonnut puusta) veti kunnon raivarin ja paiskasi sellaisen lasten muovisen leikkiratittinsa, missä on ääninappuloita, kaksin käsin lattiaan kauhealla voimalla. Mä olin ihan huuli pyöreänä. Ainakin sen pentu tuntuu tietävän mitä haluaa, ihan kuin siskokin :D Muuten se oli kuin pieni enkeli ja mä leikin sen kanssa piilosta ja lennätin käsivarsilla. On se vaan niin jumalattoman kaunis lapsi, kun miettii että se on kuitenkin poika ja poikiahan ei yleensä vissiin sanota kauniiksi. Ei ole kuulemma vielä kuitenkaan aloittamassa lapsimallin uraa kun kysyin siitä siskolta ;)

Juotiin siinä kahvit ja sitten palauduin kotiin. Siskonmies ei ollutkaan kotona kun oli Tanskassa työmatkalla. Myöhemmin illalla sain toiselta työmatkalaiselta eli vanhemmallta isoveljeltäni puhelun ulkomailta. Kertoi olevansa Skotlannissa, siellä missä lentskari oli joskus pudonnut keskellä jotain kylää. Mä sitten sanoin sille että varmaan aika mielenkiintoista hommaa saa työkseen tehdä niin lähinnä koki olevansa (hyvinpalkattu, hepoliinin huomatus) joku, joka vastailee sähköposteihin. Kaippa sekin on sitten DI:n työnkuvaa. Mutta en mä valittais, luulen ettei siinä hommassa pelata millään pikkukolikoilla...
Sitten veli kysyi että mitäs se hepoliini, kun tuli puhetta veljenpojan ammatinvalinnoista. Mä siihen sitten sanoin että ihan ite on aina saanut hakata päätään seinään, että olisi joku joskus voinut opastaa niihin aikoihin kun uraa mietti teininä. Paitsi että isä sanoi että "meidän hepoliinista tulee ainakin lakinainen": No ei tullut. Veli sitten sanoi että jos olisi lukenut lakinaiseksi niin siinä pitäisi jaksaa kuluttaa koulunpenkkiä. Kevyttä vittuilua? MÄ olen kuitenkin meistä kaikista se, jonka mm. ylioppilas/lukion päästötodistuksessa NÄKYY että koulussa on tehty muutakin kuin oltu. Vaikka ei edes ollut mikään hikari (mutta mä oonkin luonnonlahjakkuus;)). Olkoonkin vittu itsekehua mutta mullehan ei vittuilla(varsinkaan isotveljet). Isä tietty on aina ollut ylpeä vanhemmasta veljestä kun se on sentään DI(vau!). Kuka on mua onnitellut alanvalinnasta koskaan - ei ketään. Korkeintaan suruvalitellut.

Oishan tuota asiaa enemmänkin mutta ei nyt kerkeä.

Ruokaa. Nälkä.