Hyvää marraskuuta meille kaikille.

On taas ne kirotut päivät menossa, eilen loiskahti päälle... Tuli mieleen kun kerran aikoinaan pakon sanelemana lähetin eks-poikaystävän kaupasta hakemaan siteitä(sillä kertaa) koska niitä ei ollut yhtään ja tarve oli suuri. Ja kivut hirveät. Kuvailin merkin ja paketin värin vielä kauhean tarkkaan että minkälaista apuvälinettä herra ystävällisesti suostuttelun jälkeen voisi ostaa. No eks lähti kaupoille ja näki kaverinsa ilmeisesti sitten samalla reissulla. Olivat oikein poikaporukassa sitten pohtineet että minkälainen se paketti nyt pitäisi olla. Lopputulos: Pojat ostivat mulle sellaisia vanhanmallisia, varmaan 2 senttiä paksuja kamalan suuria mummositeitä... Enää olisi puuttunut että olisivat lähteneet lentoon. Missä olivat mun ultraohuet nykysuojani? No, se oli eka ja vika kerta kun sen ihmisuroksen lähetin niille kaupoille. Tää nykynen sentään kehtaa ja tietää mitä tarvittaessa voi tuoda jos kauniisti pyydän eikä satu olemaan kädenulottuvilla... Mut se onkin aikuinen(pointsit ukkelille tällä kertaa) ;) Eksä nimittäin oli aika poikanen vielä ylipäätään kaikissa asioissa mitä naisiin tuli jos ymmärrätte. Ja sen kyllä huomas. Ehkä se osittain siksi onkin eksä, ja myös muista paljon ratkaisevimmistä asioista johtuen...hmn.

Mistä tuli epäsuorasti mieleen tämä surullisen kuuluisa kuluva vuosi. Monessakin mielessä. Mitä tapahtui viime keväänä ja kesällä ja...
Ukkelihan oli kovasti muuttamassa takaisin sinne mistä toisemme sattuman kautta aikoinaan löydettiin. Miten parinvalinta voikin olla niin monen sattuman ja asian summa...No mutta ei siitä tällä kertaa enempää. Koko kevään vaan piinasi mua niillä muuttoaikeillaan, että meinasin jo tulla hulluksi siitä jatkuvasta jankuttamisesta. Kesän kynnyksellä näytin sitten vihreää valoa, "mene vaan jos siltä tuntuu" ja sanoin myös etten itse meinaa lähteä mihinkään. Kovastihan se oli ilman mua sinne lähdössä jo. Josta mä vedin omat johtopäätökseni. Jne., jne.. Aika lyhyen kaavan kautta nyt selitän mutta jostain on aloitettava aina. Sitten tuli kesä ja kaikki kesän tapahtumat. "Käry kävi" mun suunnalla ja "suunnitelmat"(jos niitä olikin ollut yhdellä jos toisella...) menivät ihan uusiksi, kos´ka tapahtui totaalinen lamaantuminen. Vietin juhannuksen, joka surkeudessaan menee Top-3 listalle. Ukkeli lähetti ukaaseja mm *:lle ja kaikkea mahdollista. Mulle tuli käsitys että * ja ukkeli "sopivat" mun selän takana jostain "hommien jäihin panemisesta" ja silloin kuulin vasta jälkikäteen että olivat viestineet keskenään. Jäi paha maku suuhun siitä. Mutta toivuin(:)), luulin ymmärtäneeni jotain siitä miksi mitäkin oli tapahtunut(?). Elämä opettaa. Ja elämä jatkui. Ei puhetta muutoista. Ei *:ä. Missä nyt ollaan, tässä näin? Ja taas elämä opettaa. Mattia siteeratakseni, "Elämä on ihmisen parasta aikaa" :). No, entinen työkaveri mulle sanoi silloin pari vuotta sitten että älä mieti niin paljon. Jos mä olisin sitä kuunnellut niin varmaan olisin jossakin muualla kuin nyt. Mutta mä tiesin ettei se mene niin. Mä en ota neuvoja mieheltä, joka puhuu multa housut jalasta. Oikeesti, kai sekin on syy "antaa" jos ei jaksa kuunnella toisen ruinaamista;) Älkää kertoko ukkelille, vaikka kyllä se sen tietääkin.

Joo. Taas tulee niin hirveetä pulssittiä päästä ulos että täytyy pistää piste sille. Ukkeli meni vaihtamaan talvirenkaita, viikonlopuksi on luvattu kylmää ja lunta ja sen pitää olla ajossa kun on taas niitä pelejä niin paljon että olisi muillekin jakaa.
Jii soitti "aamulla" kun olin lukemassa päivän päänlevittäjää eli hesaria. Oikeasti, mulla keittää nykyään välillä niin paljon päässä kun luen lehteä, niin paljon kaikkia epäkohtia että pitäisiköhän lopettaa uutisten luku kokonaan vai siedättää itsensä välinpitämättömäksi? No, Jii kysyi multa neuvoa koulutustuen hakuun vaikka itse olen ihan yhtä pihalla. Maanantaina lähtee paperit postiin ja rahan olisi pare olla perjantaina tilillä tai muuten ollaan kusessa. Tuli Jiistä mieleen kun jokin aika sitten jossakin yhteydessä sanoi olevansa suvun musta lammas niin mä totesin mun serkun sanoneen mulle sillä tavalla: "hepoliini on *piip* suvun musta lammas". Jii sitten ihmetteli että miten mä muka olisin musta lammas kun mä olen niin kiltin näkönen ja oloinenkin jo. Susi lampaan vaatteissa? :)

P.S. Jotain piti sanoa mutta pää tyhjeni...palataan...