Heippa vaan.
Jaaha, mitäs meille tänään kuuluu. Jokelaa -> Ajatuksia, mitä seurauksia tapahtuneella voisi olla laajemmassa mittakaavassa. Mutta pysykööt ne toistaiseksi pään sisällä, jos antaa ajan hieman kulua, ihmisten surra rauhassa...  Palataan siihen myöhemmin, JOS palataan.

Mitäs mä olen tänään puuhannut. Kaikesta huolimatta, maailma jatkaa sitä pyörimistään ja elämä on kuitenkin aika sitkeässä(kuitenkin). Muiden (minunkin) elämä jatkuu, paremmissa tai huonommissa merkeissä. Totta kai sitä jollakin tavalla pysähtyy miettimään - kaikkea. He joiden elämä on nyt pysähdyksissä ovat omaiset, ystävät ja sukulaiset...

...Bussissa aamulla katselin maisemia. Jostakin syystä mua melkein alkoi itkettämään. No, en kuitenkaan alkanut pillittämään sentään siellä. Huono mieli. Pysäkillä sitten törmäsin kurssikaveriin, joka suunnittelee niitä autoasentajan opintoja siellä J:lla alkavassa kylässä. Mukava tyttö sanoisin. Juttelimme niitä näitä ja pohdimme että milloin mahtaa olla hakuaikoja erinäisiin oppilaitoksiin... Kuulemma tammin-helmikuussa on jotain. Täytyy ottaa selvää.

Kurssipaikasta sitten menimme bussikuljetuksella Schenkerin toimipaikkaan vierailulle, matkaa oli varmaan jotain kilometri mutta eipähän tarvinnut kävellä kun talossa sattuu nyt kuitenkin omasta takaa olemaan koulutusautoja. Miksi ei sitten käyttäisi niitä hyväkseen. Schenkerillä oli asiallisen oloista porukkaa ja paljon tuli taas informaatiota ja toki munkin piti kysyä taas kysymyksiä kun lopulta olen oppinut puhumaan yleisissäkin tilaisuuksissa ääneen. Ensin esittelivät Schenkerin toimintaa yleisesti ja lopuksi keskusteltiin kaikenlaisista kuljetusalaa koskevista kysymyksistä. Mä kysyin että kenellä on vastuu jos vaikkapa kuljettajan aikataulu on tehty niin tiukasti että sen pitää ajaa ihan hulluna ylinopeutta ja tapahtuu jokin onnettomuus. Mies sanoi että jos se voidaan jotenkin osoittaa niin osavastuu on kuljetusyhtiöllä... Konginkangaskin oli puheissa. Ja kaikki muut sen sellaiset. Tuli siellä taas mieleen viime kesä kun oli hengenlähtö hyvin lähellä siinä yhdessä tilanteessa.

Sitten mulle iski kauhea alakulo ja potutus päälle kun mentiin takaisin kurssipaikalle jatkamaan teoriatuntia. Ikävä kaikkia kavereita ja ihmisiä :(...ihan perseestä kun ihmiset on ripoteltu perkele pitkin Suomea. Ja täältä on pitkä matka melkein joka suuntaan. O:takin (mm) oon nähnyt viimeeksi melkeen kaks vuotta sitten... En mä jaksanut edes keskittyä kun opettaja kertoi meille varastoinnin saloja, mitä nyt puolikorvalla kuuntelin ja piirtelin paperiin. Ei kai siinä hirveästi mitään uutta asiaa mulle ainakaan tullut kun tuli jo viime kurssilla asioita varastoista opittua. Seuraava vaihe jos yhtään kiinnostaisi olisi mennä vaikka jonnekin varastoon pällistelemään. Mutta en mä tiiä kiinnostaako... Jos mä maalaan sitten vaikka niitä autoja joskus...ehkä. Tai sitten en... En mä tiedä :/

Kotimatkalla istuin perimmäisessä takapenkissä ja ihmettelin että onpa sumuista ulkona. Jos eilen istuin bussissa ja pohdin että onpa helkkarin kiva päivä niin tänään oli sitten jotain ihan päinvastaista. Fiilarit jotensakin oli aika maassa. Mutta jospa se (taas) siitä. Huomenna mennään kai jonnekin TNT:lle tutustumaan ja loppupäivä on kai sitten teoriaa, tai jos mun toive toteutuu niin päästäisiin jo aiemmin kotiin perjantain kunniaksi. J onkin huomenna poissa jossakin tutkimuksissa eli mun pitää sitten koittaa sosiaaliseerata enemmän jonkun muun kanssa. Eiköhän se onnistu. Välillä kyllä tuntuu että mun huumorintaju ei oikein uppoa edes murto-osaan niistä vaikka muutoin ovatkin oikein kivaa ja asiallista porukkaa mutta onko se sitten mun vika. Voin mä istua yksin hiljaakin, senkin osaan tehdä. On kokemusta.

Jees... Ehkä täytyy jotain ruokaa kehittää nassun eteen. Vähän jäi yöunet lyhykäisiksi viime yönä, pitäisi varmaan mennä aiemmin tänään nukkumaan, eilen kun tuli katottua vielä Boston legaali päivän päätteeksi. Joo... palaillaan taas laatikolle. Jookos kookos.

P.S. "Kari Rydman - Niin kaunis on maa"