Heips!

Vitsit, eilen jäi kirjoittelu hieman vähemmälle: en osannut muuta kuin tuijotella uutta hiaanoa blogipohjaa. Tuli vaan mieleen että pitäisiköhän mun panostaa nyt enemmän sisällönkin laatuun kun ulkokuorikin kohennettiin SusuPetalin (niin, armollisesta ;)) toimesta uudeksi ja hienoksi? Nykyään ja aiemmin kun on ollut tapana kirjoitella sitä mukaa vaan mitä sylki suuhun tuo sen enempää miettimättä. Ehkä sen on voinut jopa huomata :D

No, jos jatketaan toistaiseksi vanhalla turvallisella öö-luokan tyylillä. Eilisestä vielä ensin. Meillä oli oppilaan ohjausta, opettajana sellainen todella mukava (öö, oliko Tampereelta) heppu. Se oli meillä aiemmin yhtenä toisena päivänä aivan kurssin alussa. Silloin kertoi että aikoinaan oli tullut muijan kanssa ero ja oli muuttanut joiksikin ajoiksi telttaan asumaan. Aika katu-uskottava asenne, mun mielestä ainakin, muuttaa telttaan pohtimaan asioita. Sieltä käsin se sitten oli käynyt töissä. Niin siistiä :)
No eilen sitten juteltiin kaikista aiheista, en nyt oikein osaa kuvata edes mistä. Rupateltiin niitä näitä elämästä ja tehtiin sellainen rentoutusharjoituskin musiikin tahdissa. Ja sitten minä ja M jäätiin lopuksi tekemään sellaiset oman elämän kartoitustehtävät (kun muita ei kiinnostanut) ja käytiin ne sen opettajan kanssa läpi. Huomasin taas että meillä on M:n kanssa paljon yhteisiä piirteitä siinä millaisia (ongelma-)asioita on elämässä ollut...
Niin joo, yritin opettaa M:aa puhaltamaan purkkapalloja kun tarjosin sille sellaista purkkaa, mistä on hyvä puhaltaa palloja. Ei meinaan rassukka osaa. Voi pientä. Ei se kyllä oppinut eilenkään. :)

Tänään kävimme siellä GNT:llä Tampereella tutustumismatkalla. Kamalan harmaa ilma taas ja sateinen mutta ei kai sillä väliä ole kun melkein koko päivän on taas pyörinyt sisällä paitsi kun kävin koiran kanssa ulkona. No, siellä oli aika pitkälle automatisoitu kaikki systeemit hyllyhommia myöten. Sellaiset robotit viiletti siellä isojen ja korkeiden hyllyjen välissä siirtämässä tavaraa. N(eräs kurssilainen) totesi että "hitto niillä roboteilla täytyy olla hyvä muisti kun muistavat kaikkien tavaroiden paikat!". Jeah, aika pätevä kommentti musta :). Mutta ihan mielenkiintoista oli päästä moiseenkin paikkaan vierailulle. Olikohan ne valinneet naamakertoimella porukan sinne varastoon töihin, hmn... Ei kun M vaan kehui että oli niin kuolattavia miehiä siellä mutta sillä onkin se "teinihormoonisyndrooma" ;) Ei millään pahalla M jos joskus eksyt lukemaan tätä. Kiva tyttö oot edelleen.

Paluumatkalla käytiin lyhyehköllä (puoltoist tuntii) vierailulla IdeaParkissa, liekkö tuo nyt Lempäälässä vai missä. Mun veli muuten asuu aika lähellä sitä paikkaa, toisella puolella moottoritietä ja hieman eteen päin vielä. No siellä kiertelin M:n ja N:n kanssa paikkoja. Eksyttiin sellaiseen "krääsäkauppaan", mistä M osti noin 80 eurolla (!) kaikenlaisia lohikäärme- ym. aiheisia koriste-esineitä. Sitten käytiin sellaisessa "huuhaa-kaupassa" elikäst kivikaupassa, tiedättehän, missä myydään kiviä. Mä sitten näin siellä sellaisen sormuksen, mikä vaihtaa väriä "mielialan mukaan" ja päätin ostaa sen itselleni synttärilahjaksi. Siinä tuli ohjeet mukana:

"MIELIALASORMUS
Musta - hermostunut, stressaantunut
Keltainen - jännittynyt
Punainen - rauhaton
Vihreä - ei suurta stressiä
Tummanvihreä - tyyni
Sininen - rakastunut, iloinen
Tummansininen - rentoutunut, onnellinen
Violetti - rakastunut, herkkä"

Siis aivan ihana kapistus ja tällä hetkellä se helottaa tummansinisenä :) No joo, varmaan sillä värillä on oikeasti jotain tekemistä lämpötilan kanssa mutta eihän me sitä niin ajatella vaan tunteiden mukaan se väri vaihtuu, eikö vain. Ostin sellaisen, joka mahtuu vasemman käden etusormeen, siinä on mun tunnekeskukseni ydin vissiin sitten nykyään.

Vielä siitä ostelusta. Kävimme tyttöjen kanssa sitten europehousessa... No, M sai sielläkin rahaa palamaan varmaan toiset 80 euroa... Mä sitten sanoin sille että takavarikoin siltä lompakon ettei tuhlaa kaikkia rahojaan ja M antoikin sen rahapussinsa mun olkalaukkuun jemmaan. Melkeen yritti vielä pari kertaa että ostaisi jotain mutta kielsi mua kuitenkin antamasta sitä kukkaroa itselleen. Raasu taitaa olla shoppaholisti. Mua rupes teinityttämään siellä Europehousessa ja ostin laukkuun sellaisen kunnon "teinimerkin". Punainen, missä lukee "lost Emily" ja siinä on kissapääkallo, jolla on siivet. Eikös se ole joku juttu mitä nää nykylapset harrastaa, se Emily... T: mummos kävi täällä. ;)

Sitten paluumatkalla juteltiin kaikista asioista akvaariokalojen ja miehien kokkaustaitojen väliltä, plus psyykattiin M:aa olemaan olematta (sanotaanko se noin) eksänsä (jonka kanssa asuu vielä) kynnysmatto ja rahallisesti hyväksikäyttämä. Se on vaan liian kiltti, just niinku mä joskus :D Eli ei osaa sanoa ei... Jokaisen pitäis opetella sanomaan ei tiukan paikan tullen. Mutta mukava reissu. Ukkeli kävi sitten hakemassa mut sieltä koululta ja kun oltiin melkeen päästy kotipihaan niin ukkelin kaveri soittaa että hän on täällä teidän parkkipaikalla ja tulee kahville... No, ei kun vuan mutta mieluummin sitä hengähtäisi ihan rauhassa sillä hetkellä kun palaa päivän päätteeksi kotiin. Ei ukkelikaan hirveän mielissään ollut toisaalta. Mä en voinut olla kysymättä että tuliko sille kaverille sapiskaa kun ei mennyt viikonloppuna kotiin yöksi. Ei kuulemma tullut, mutta ei ollut avokko sille toisaalta mitään puhunutkaan...hmn. Sanoisko jotain vai ei. Niin ja sitten kun nähtiin se tuolla parkkipaikalla niin kysyin siltä että onko puoliso laittanut sen ulkoruokintaan vai mikä laittaa miehen haahuilemaan pitkin kaupunkia työpäivän päätteeksi... Ota nyt hänestä selevää.

Nyt ukkeli on pelissä ja mä saan viettää rennon hetken itseni seurassa täällä kotosalla. Koirankin tein rauhalliseksi kun laitoin hänet hetkeksi eteiseen arestiin kaulapannassa kun meinasi taas riehaantua ihan villiksi ukkelin mentyä. Jos se mököttää. Se parka oli taas odottanut mua täällä kun tuli niin surkeana ja toisaalta innoissaan vastaan kun tulin kotiin. Ei se mitään hypi yleensä vasten tai mitään, lähinnä korvat roikkuu rättinä ja kuuluu vaimeaa valitusta. Huvittavan säälittävä. Sai A-koirakin tuliaisia reissulta: kaksi possunkorvaa. Pitäähän sitä "lasta" muistaa. :) Meidän koiralapsi on muuten niin suuri että jos hyppää tassuillaan vaikka mua vasten niin se pystyy nuolemaan mun naamaa vaikka seison ihan suorana. Saa myös tassut melkeen olkapäille. Ei pieni, eihän?

Jeps, uhkaa taas ylimitoittua pituudeltaan tämä teksti, ei näitä varmaan jaksa taas kukaan lukea loppuun mutta onpahan raapustettu "viiva" taas seinään tämänkin päivän kohdalle. Huomenna on viimeinen kurssipäivä, ihan liian äkkiä loppui jo. Ja ukkelilla alkaa maanantaina se bussikuskin koulutus, kai mä olen muistanut kertoa että pääsi sinne? No, pitää pitää yhteyttä ainakin M:aan ja N:aan ja tietysti J:aan, se on jo selvä. Jiikin lupasi tulla huomenna hakemaan todistuksen vaikka on varmaan vieläkin kuumeessa. Toivottavasti tokenee, muistaakseni sillä piti olla tiistaina jotain missä olisi syytä olla terveenä ilman flunssaa...

No nyt mä lopetan, nähään taas ja mukavee loppuilitoo!! :)
Ihailemaan lokipohojaa----> ;)