Mitähän tässä voisi sanoa. Järkyttävän päätöksen sai muuten niin hieno ja mukava päivä, kun kotiin saavuin ja informaatiotulva hyökkäsi vastaan. Kaikki varmaan tietävät mitä tänään on tapahtunut. Kamala tragedia, hepoliini ei halua ottaa kantaa asiaan sen enempää, vaikka jokaisella varmaan herääkin ajatuksia tapahtumista... Surulliseksi se tietysti mielen pistää kun tuollaista tapahtuu. Totta kai. Vaikea sanoa mitään. Siksi tyydynkin nyt raportoimaan vain siitä minkä paremmin ehkä osaan eli ihan omista päivän tapahtumista. Jos mä vaikka yritän olla kiroilematta tällä kertaa...

Aamu alkoi ihan hyvin. Vähän silmät ristissä heräilin samoihin aikoihin kuin eilenkin. Kahvit kahvinkeittimeen ja siitä veskissä käymään. Sitten tekemään eväsleipiä ja aamupalaa, kahvia odotellessa; katsos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jossakin välissä kai sitä jotain vaatettakin tuli vetäistyä niskaan. Sitten muki kahvia ja leipä käteen ja aamu-tv:n eteen napottamaan. Koira tuli siihen viereen yhä väsyneenä lepuuttamaan päätänsä mun olkapäätä vasten. Ei ole karvainen kaveri tottunut "aikaisiin" herätyksiin. Noo, sitten toppavaatetta päälle koska meillä oli ohjelmaan luvattu autonlaittoa hallissa...->bussille ja matkaan.

Kurssipaikalla mä olin ekana, taas. Siellä meidän vieraileva tähti Jalasjärveltä oli jo silti vielä aiemmin paikalla. Mä olen oikeasti oppinut tänään yhtä ja toista autoista, ensin nääs oli teoriatunteja ja iltapäivällä vietiin halliin sellaisten ihmisten autoja, jotka nyt olivat sattuneet autolla tulemaan paikalle ja katsottiin niitten konepeltien alle kaikenlaisia juttuja. Ja hulluna pommitettiin "pohjanmaan miestä" kaikenlaisilla kysymyksillä. Yhdessä vaiheessa se "ope" kysyi että tietääkö joku mistä voisi johtua että laturin merkkivalo palaa. Mä sanoin että jos kyseessä on meidän auto niin todennäköisesti siitä on laturi paskana(;)). Se sano että joo, voi olla yksi vaihtoehto. Mä sitten kysyin että voisinko mä esimerkiksi vaihtaa johonkin autoon vaikkapa kannen tiivisteen niin ope sanoi että jos sen teet parissa tunnissa niin pääset heti heille töihin. Mä sanoin että jos harjoittelen vaikka vuoden ensin niin katotaan sitten uudestaan sitä vaihtoa... Vitsit. Sen erikoisalaa taisi olla tuo auton maalauspuoli. Siitäkin opin vaikka mitä uusia juttuja. Mua on jo aiemmin kiinnostanut tuo kynäruiskulla(ja muutenkin) auton maalaaminen ja kysyin että opetetaanko heillä siellä Jalasjärvellä sellaista. Kuulemma opetetaan ja kehoitti hakemaan toki jos kiinnostaa. Kuulemma sillä voi tulla ihan päivätyönä toimeen, kertoi kun kysyin. Eli nyt mä tiedän mikä musta tulee isona: mä menen Jalasjärvelle 9kk opiskelemaan automaalausta ja alan tehdä sitä. Siinä pitää olla "taiteellista" silmää, mutta eikö mulla ny vähän edes ole sitä, eikö olekin? Onhan? Ja parasta siinä olisi että opiskelu tapahtuisi työvoimakoulutuksena eli liiton raha juoksisi(ainakin toistaiseksi jos pian hakis). Mun pitäis vaan hommata sitten joku kuningataarillinen auton siirtelijä, joka siirtäisi autoa pisteestä A pisteeseen B, koska mullahan ei ole sitä ajotaitoa... mutta se ei kuulemma pitäisi olla ongelma. Se heppu lupas jopa muistaa mut ja yhen toisen tytön, joka haluaa autoasentajaksi jos haetaan sinne. Meillä oli kuulemma asenne jotensakin kohdillaan, kai se oli kohteliaisuus :) Mut saa nyt nähdä kun pitää vissiin ottaa muittenkin näkemykset huomioon kun nyt kuitenkin sattuu olemaan siinä parisuhteessa vaikka ei kai sen pitäisi olla mikään este mun muuttaa Jalasjärvelle opiskelemaan... :D Oletetaanhan toki että mä tietty pääsisin sinne...Ja ajamisesta: Mähän maalaisin, en ajaisi.

Kysyin siltä opelta kun tuli tilaisuus siitä että mikä siinä on kun jarru jumittaa. Meidän autossahan se nyt jumittaa kai edelleen. Se käski että ottaa renkaan pois tunkin päälle ja hakkaa sitä sydeemiä siellä alla (miksikä sitä nyt kutsutaan)jollain isolla lekalla ja pyörittää. No, pätevänä ja auttamisenhaluisena sitten aloin kotona tuoda julki näitä neuvoja, joita olin muutenkin saanut niin saatiin ukkelin kanssa kauhia huuto aikaiseksi siitä että kannattaako moinen toiminta vai ei. Sen mielestä ei vissiin kannata ees yrittää koska epäili että ei korjaantuisi sillä. Ilmeisesti mä olin liian optimistinen sen lekalla hakkaamisen suhteen. Eli riidellään sitten auton jarruista kun ei muuta keksitä... Lopulta mä huusin että älä huuda mulle ja ukkeli huusi vielä kovempaa ja se loppui sitten siihen. Rupes vaan niin paljon ärsyttämään kun miksi ei voi edes kokeilla. Ei kai se nyt voi ottaa jotenkin luonnon päälle jos mä alan suoltaa jotain neuvoja vai... No, se meni ohi mutta mä sanoin ukkelille että mä oon sitä "oo akka hiljaa-tyyppistä(vaikkei niin sanoiskaan)" huutoa kuunnellut etten enää jaksaisi. Kai se tajusi tai sitten ei. Kyllä kai. Kai.

Juu. Pitänee nyt paketoida tämä teksti. Tästä tekstistä olisi salettiin tullut aivan eri tyyppinen ellei joku olisi saanut päähänsä leikkiä teloittajaa koulussa(no sanoin sitten). Eli mulla oli kotiin tullessa oikeasti sellanen olo että olipa kiva päivä(niin kuin olikin) ja jees, pääsee kirjoittamaan hauskoja juttuja lokiinkin. Mutta ei jaksa nyt repiä huumoria sen enempää...
Kurssi jatkuu huomenna normaalisti, voisin ajatella että jokin hiljainen hetki pidetään joka puolella jossakin vaiheessa. Ainakin huomenna liputetaan surulle. Me mennään tutustumaan Schenkerille ja johonkin muualle. Perjantainakin on "retkipäivä". Ensi viikolla oli muistaakseni trukkiajelua ja sen sellaisia sen lisäksi että teemme linja-autoretken sinne Tuuriin torstaina. Jees. Pitänee nyt lopettaa, iltatoimia ja sellaisia. Jos kattelisi vähän töllöä vielä, kävisi suihkussa ja menisi nukkumaan. Aamulla kello soi taas vähän ennen seitsemää.

Hyvää yötä. Wish you a better tomorrow.