Heissan taas.

Noin puoli tuntia aikaa rapustella ennen kuin ukkeli aloittaa taas pokerinpeluut eli siihen nähden kirjoitan nyt mitä kerkeän. Tulin justiinsa taas koiran kanssa ulkoa ja täytyy sanoa että joskus tuntuu että elämä on yhtä saatanan koiran juoksuttamista. Kyllä sitä kaipais välillä muutakin. Toki tuohan nyt taisi olla jo kaikille tuttu asia, mutta sanoin nyt kummiskin, ettei pääse unhoittumaan. Menee vaan hermot sen eläimen kanssa kun ei taas halua tehdä oikein yhteistyötä...toisaalta, se voi johtua mun tämänhetkisestä milentilastani, joka on jotain (ainakin äsken vielä oli) raivon partaan, tukahdetun agression ja kiukun välimaastossa. En tiedä mistä kenkä puristaa; joskus on kai vaan vaikeaa "näytellä oman elämänsä naispääosaa"...vai olikohan se sivuosaa... Kai nyt saakeli saa joskus olla vihanen ilman mitään syytä, ainakin silloin kun ei osaa sanoa mikä se syy on?

Asiasta purkkapalloon. Ukkelin synttärit sujuivat ihan railakkaasti. Mäkin nautin boolia ja kuohuviiniä oikein vissiin olan takaa mutta täytyy sanoa omaksi puolustuksekseni että ei ollut mitään yrjökrapulaa sunnuntaina. Täällä oli yhteensä yhdeksän ihmistä käymässä ja varmaan puolet enemmän oli kutsuttu. Mutta tosiaan, mahtuipa paremmin. Nähtiin täällä hieman draaman poikastakin kun ukkelin ex-työkaverin vaimo(josta oli aiemmin puhetta, joku muistaa) alkoi ihan ääneen itkutilittää että hän luulee että mulla ja sen miehellä olis ollut jotain keskenään. Voi luoja... No mä sitten koitin takoa sille päähän että ei ole ollut, ei ole eikä tule koskaan olemaankaan mitään. Mitäs luulette, onko mussa joku "vika" kun tahtomattani olen tämän elämän aikana onnistunut tuottamaan mustasukkaisia vaimokkeita ilman mitään syytäkään? Lukeeko mulla otsassa että kaatakaa kaikki traumanne mun niskaan? Eli taas pääsen siihen että on niin ihanan helppo tunkea ihminen(mut) johonkin kategoriaan vaan joidenkin tekojen takia. Kai mä sitten olen sen vuoksi automaattisesti kokonaan paska ja potentiaalinen "aina ja kaikkialla"-pettäjätyyppi? Sori, piti vähän purkaa. No, ne lähti kotiin eivätkä jatkaneet iltaa meidän muiden kanssa kaupunkiin.

Sitten mentiin baariin ja oltiin aika hyvässä vauhdissa kaikki. Mä, sisko ja ukkelin toisen ex-työkaverin tyttökaveri käytiin tanssimassa, paljon. Tai mähän en osaa tanssia, mä osaan vaan...hyppiä, heh :D Loppuillasta päädyttiin paikallisen "kylämme" pahimpaan legendaariseen pintaliitopaikkaan, joka kyllä on ihan siisti mesta jos haluaa juhlia jossakin muualla kuin...räkälässä. Vaikka mua ei henkkoht mitkään pintaliitopaikat viehätäkään. Mutta ne olikin ukkelin synttärit. Mun täytyy tunnustaa että taisin hieman kaivaa ns. "verta nenästäni" kun haastoin(?) riitaa naapuripöydän satakiloisten kaappien kanssa. Muistan vaan sanoneeni sille yhdelle että "sanoinko mä SULLE jotakin" ja myöhemmin ukkeli pokekaverinsa kanssa oli kai niitten kanssa joutunut sen takia sanaharkkaan...hyvä hepoliini. Mutta ei siinä ny sen pahempia sattunut. Piti kai vaan yrittää olla maineeni vertainen kusipää... Loppuillasta ukkeli ja sen pokekaveri sai nerokkaan idean: sytytetäänpä tupakat sisällä niin saadaan takit nopeammin narikasta... No, oltiin sitten neljästään siinä ringissä tupakit huulessa ja tokihan se poke tuli hoputtamaan meitä ulos päin... Luoja. Sitten ukkeli nerokkaana teki sen vielä toisen kerran ja poke sano sille ettei tarttis sitten tulla ehkäpä pariin kuukauteen uudestaan...Nukkumaan pääsin joskus viiden aikaan aamulla. Onneksi tuollaisia ei ole liian usein.

Nythän tässä on ollut näitä joulupäiviä. Aattona käytiin vanhempien luona. Sisko, sen mies ja kummipoika oli siellä myös. Kummipoika oli ihan innoissaan uudesta Plasto-autostaan. Meni istumaan sen lavan ja nupin väliseen tilaan silleen että se lava oli ylhäällä. Kyllä sen vaan tietää että pieni ihminen on poika kun sen suusta alkaa jollakin ihme automaatiolla tulemaan autonääni-imitaatiota :)
Muuten tässä oon ollut sitten ihan kotosalla. Mikäs se pahan tappas ellei paha ite. Telkkarista katellu elokuvauusintoja, siitä mutten tietää olevansa riittävän vanha kun on nähnyt melkeen kaikki elokuvat ainakin kahdesti, mitkä töllöstä tulee. Tietsikkakin oli eilen koko päivän pois päältä(oho). Mutta ei enää tänään.
Mun täytyy kyllä sanoa, että jos rehellisä ollaan niin mulla ei ole hajuakaan mitä tällä elämälläni tekisin seuraavaksi. Mä oon pihalla kuin mikä. Eli kamala luuseri. Jos jollakin on hyviä ideoita niin otetaan vastaan. Jotain ajatuksia on että mitä sitä voisi "haluta" mutta ei hajuakaan miten päästä niihin tavoitteisiin. Ei keinoja. Olenko sitten ehkä tyhmä ihminen? Todennäköisesti. Mutta jos pitää valita että makaako sitä mullan alla vai elää tätä elämää niin kai se elämän puolelle kääntyy, jos noin karkeasti saa sanoa ilman että joku käsittää hepon (väärin) hautovan jotain itsetuhoista. Jotain sitä kaipaisi vaan tähän elämään lisää sellaista mitä ei ole. Enkä osaa sanoa mitä se "jotain" voisi olla. Jotain.

Kauhean sekava teksti mutta olen kirjoittanut suoraan päästä mitä on tullut mieleen. Niin kuin nyt yleensäkin. Nyt on vaan kiire ettei kerkeä miettiä edes sen pienen vertaa mitä yleensä. Kohta on uusi vuosikin, saa nähdä mitä silloin tekee. Siskon mies kertoi että he menevät hänen yhden kaverinsa - jonka mäkin olen "tuntenut" jo 13 vuotta varmaan - luokse silloin ja sanoi että voi kysyä päästäänks mekin sinne. En tiedä, viitsiikö sitä sillä tavalla tuppautua. Ei ehkä. Ehkä sitä on vaan kotona tai jossakin. Kuka tietää.

Mutta nyt loppuu aika. Mukavaa illanjatkoa, joulunjatkoa, viikonjatkoa ja sen jatkoa mitä ikinä oottekin tekemässä. Mä meen katsomaan vaikkapa telkkaria... Tai sitten laitan kirkasvalolamppuni päälle, panen silmät kiinni ja kuvittelen olevani jossakin kaukana, vaikka Dominikaanisessa Tasavallassa :)

Nähellään taas, mui mui
<3:lla hepoliini