Hei taas.

Miljoonasade - Meitä jyrätään

Poskia jotenkin mystisesti kuumottaa, varmaan aika lämmin täällä sisällä tai jotain... Kuuma pakkaus? :)

Tuli tuo (Meitä jyrätään) Miljoonasateen biisi mieleen jostakin sopivasti. Tai oikeastaan, päivällä kun olin koiran kanssa menossa ulos niin yhtäkkiä alkoi soida se kertosäe päässä.."Mutta rakas, rakkain, rakkaimpani, me kyllä pärjätään, kun vain elämän juoksuhaudassa, saan sun syliisi painaa pään, kuin kypärään, kun meitä jyrätään"...


Mistäköhän sekin putkahti päähän. En ole kuullut kyseistä kappaletta ties milloin viimeeksi. Aikoinaan kuuntelin Miljoonasadetta paljonkin, kai se pää sitten löytää sopivat sanat jokaiseen tunnetilaan vaikkei itse sitä tajuaisikaan. Koira sai olla kohdeyleisönä ;D Ou mai gaad. Nyt se mun "rakas" nukkuu eteisessä niin suloisena ja niin pienenä. Ei kuitenkaan pidä tällä kertaa meteliä unissaan, ainakaan ei vielä ole vinkunut tai kitissyt... Kyllä kelpais Aallekin jos saisi hieman enemmän liikkumatilaa kuin tällainen kaupunkikoti nyt voi tarjota. Mä yritän vastapainoksi "juosta" (ja juostakin) sen kanssa mahdollisimman pitkiä ja kiinnostavia lenkkejä ettei joku kerta ulkona liimaudu jonkun vieraan ihmisen lahkeeseen, ala puhua ja sano että haluaa pois hullun hepoliinin luota asumasta.
Kaikessa on puolensa. Elämä opettaa ainakin kärsivällisyyttä jos ei (mitään) muuta... Mitenhän se taas sopi tuohon mutta tulipas mieleen vaan. Itsekin olen aikoinaan ollut hieman kärsimättömämpää sorttia meinaan. En taida olla enää (en ainakaan myönnä;)). Mutta elämä opettaa, onneksi on vielä aikaa. Ainakin luultavasti. Ainakin todennäköisesti. Sitten on vasta myöhäistä kun naula on arkussa. Siihen asti vain taivas on rajana. Kun vaan muistettais se aina. :)

Ei muuta nyt. Kivaa lauantai-illanjatkoa!!

T: hepoliini

P.S. Tupakkalakko on yhä pitänyt, niitä paria repsahdusta lukuunottamatta. Suosittelen muillekin, helpompi hengittää. :)