Hyvää itsenäisyyspäivää.

Mulle tulee itsenäisyyspäivänä aina mieleen sukujuuret. Etenkin sukujuuret kannaksen Karjalassa - äitini puolen sukuhan on sieltä kokonaan tänne "pakolaisena" (siis evakkoina...) tullut silloin aikoinaan. Ei varmaan tarvii alkaa mitään historian oppituntia pitämään aiheesta. :)  No, sinänsä nyt liikutaan hieman vaarallisilla vesillä, en meinaan hekumoi sillä ajatuksella sen suuremmin että joku sukulainen vaikka googlettamalla itsensä hepoliinin lokista löytäisi.

Äitin äiti, eli mummo on vielä hyvässä hengessä ja ruumiin voimissa. Mummo ryhtyi tuossa kahdeksisen vuotta sitten omakustannekirjailijaksi ja julkaisi muistelmakirjan, joka minullakin hyllystä löytyy ja jota on hyvä lukea aina silloin kun elämässä meinaa kadota suhteellisuudentaju joidenkin asioiden kanssa tai jos tuntuu että elämä olisi jotenkin (muka) raskasta... Ei ole koskaan ollut epäselvää, etteikö kodin jättäminen sinne rajan taa olisi ollut isovanhemmille ihan hirveä paikka. Tietysti se on ollut. Ei siitä varmaan koskaan täysin toivukaan. Isoisä oli tykistössä sodan aikana. Koskaan en kuullut hänen sanallakaan sodasta puhuvan kun eli. Maailman sopuisin ihminen.

1112444.jpg
(pala kannasta, 1938)

Kahteen otteeseen (mummon perhe) kotinsa jättivät. Ensimmäisellä kerralla palasivat vielä takaisin mutta toisella kertaa lähtö oli kodista lopullinen(sattuneesta syystä, jonka kaikki tietävät). Tosin mummon isä kuoli jo sinä aikana kun olivat kotiin palanneet. Ihan vaan sairauteen vissiin.

1112439.jpg
(Moskovan rauhan aikana)

"19. kesäkuuta (1944) lähtö oli tosiasia. K oli saanut armeijasta kuorma-auton, tuli kotiin viimeisen kerran tavaroita hakemaan. Siihen lastattiin *läisten ja meidän tavarat. Äiti, V, *:n tyttö, *:n H, S ja H.S. nousivat samaan autoon. Niin alkoi matka pois kotoa Karjalasta, V:n H:sta. Meillä oli kaksi hevosta kärryjen eteen valjastettuna, tavaraa kuormat kukkuroittain, kolme nuorta hevosta kytkettynä kuormahevosiin ja neljä lehmää. E:n ja M:n huoleksi tulivat hevoset, M:n lehmät..."
"Matka alkoi. Katsoin niin kauan, kuin puitten takaa näin kotia. Itketti ja itketti - Näen sinut viimeisen kerran. Vielä lähtijäisiksi avasi E ruispellon veräjän N-sikaa varten..." (lainaus hepoliinin mummon kirjasta...joo, ilman lupaa mutta ehkä mummoa ei haittaa...)

Sillä matkalla mitä tekivät sattui sitten yhtä ja toista mitä muistelmissa on valotettu. Aika lähellä oli myös se että hepoliinikin olisi jäänyt syntymättä tähän maailmaan. Sattuman avulla säilyivät hengissä. Vai liekö sattumaa tai jotain muuta. Jos mummolta kysyy niin jotain muuta. :)

Karjalan palautuksestahan on julkisuudessakin spekuloitu paljon. Mä vaan kysyn että jos niin kävisi niin olisiko siitä iloa ja kenelle olisi. Ei varmaan ainakaan niille, joille pitäisi.

Mutta hyvää itsenäisyyspäivää vaikka sitten tällaisissa merkeissä tällä kertaa. Katotaan tuleeko mitään muuta kirjoteltua tälle päivälle. Saa nyt nähdä, liekö siitä mitään iloa edes kellekään, kirjoittaako vai eikö kirjoita.

T: hepoliini :)