Heisp...

Heräsin aamulla taas siihen tunteeseen kuin olisi pieni tonttulauma hyppinyt koko kehon päällä, koko yön. Tuli nukuttua aika pitkään, tai oikeastaan ei kiinnostanut vaan nousta yhtään aiemmin eli ummistin sitkeästi silmiä siitä huolimatta että kissa pyöritteli tikkaria pitkin olkkarin lattiaan ja ukkeli rohisi nenä tukossa omalla vyöhykkeellään sängyn toisessa reunassa... Sitten se heräsi ja kysyi haluanko mä kahvia. Pakko kai se on aina herätä sitten kun ei voi muutenkaan valita. Ihan vaikka vaan siitä syystä että koiran pitää päästä ulos.

Mä näin yöllä (taas) unta The Pohjanmaalaisesta... Liekö osasyy aamuiselle murskatun oloiselle olotilalle, tiedä häntä. Kai se menee taas kategoriaan henkisesti raskaat (ja mitä ilmeisemmin myös fyysisesti) unet...

Unessa tapasin siis Pohjanmaalaisen. Olimme ilmeisesti sopineet tapaavamme ja niin myös tapahtui. Muistaakseni olimme täällä Turussa mutta ympäristö oli tyyliin jotain heinälatoa tai muuta vastaavaa. Olimme siis jossakin rakennuksessa sisällä. Pohjanmaalainen hymyili leveästi... Me halimme pitkään ja suutelimme...(sori ne mahdolliset(lähinnä ukkeli, jos sattuu lukemaan), jotka vetää hernettä nenään, mutta unet on unia) Oli sellaista jälleennäkemisen riemua... Pohjanmaalainen näytti siinä vaiheessa vähän Ari Koivuselta, tältä Idols-voittajalta, tai ainakin hänellä oli samanlainen pitkä tukka, mutta muuten oli kyllä ihan oma itsensä. Sitten ukkelin kaveri, joka näytti unessa ihan ekan eksän yhdeltä kuopiolaiselta kaverilta, yllätti meidät ns. "itseteossa" paikan päältä ja uhkasi kertoa ukkelille. Siinä vaiheessa kello oli jotakin yksi päivällä ja Pohjanmaalaisen piti lähteä takaisin kotiin niin kuin hän sitten lähtikin.

Unen seuraavassa vaiheessa menin itse kotiin ja nukkumaan. Menin sänkyyn pitkäkseni. Kohta ukkeli tuli sen aiemman kaverinsa ja kuuden naisen kanssa meille "jatkoille", olivat olleet viihteellä. Yksi niistä naisista kävi mun pään yläpuolelle sängyn päätyyn pitkäkseen ja pari muuta ukkelin ja mun väliin. Mä sitten kysyin että kuka sä ja sä ja sä olet. Ne oli jotakin venäläisiä huoria, ihan kirjaimellisesti. Mä sanoin tytöille että "Nyt alkakaa vetää täältä ja ukkeli myös!" Sitten ne alkoivat kerätä tavaroitaan. Ympäri kämppää oli myös jotain ihme huumeneuloja että vissiin leidit oli jonkin sortin narkkareita myös. Sitten ne häipyivät, koko porukka.

Seuraavaksi juoksen jonkun kaupungin keskustassa ja kuljen erään ravintolan terassin ohi. Siellä on noin kymmenen miehen porukka ja lähistöllä poliisi, jolle miehet alkavat huutaa että "tuo on se tyttö, joka riuhui siellä!", "Tuo tuossa kun juoksee!", tarkoittaen minua. Mä sitten otin jalat alleni koska muistelin tosiaan vetäneeni hieman ranttaliksi jossakin paikassa humalassa ja juoksi poliisia karkuun. Onneksi poliisi ei tajunnut kuka mä olin, joten hidastin vauhtia liikennevaloissa ja jatkoin matkaa muualle. Jossakin vaiheessa olin linja-autossa, joka yritti kääntyä risteyksessä siinä onnistumatta ja linja-auto pyöri vaan ympäri, ympäri ja ympäri. Lopulta löysin itseni vaeltamassa jonkun ravintolan ulkopuolelta pelkät sukat jalassa vaikka taivaalta satoi lunta ja maa oli jäässä.

Se oli siinä, muuta en muista. Ei kai ihme, jos oli olo kuin jyrän alle jäänyt...vai...? :/

<3 henkisesti itse (alitajunnallaan) itsensä jyrännyt: