Huomenta! Varhainen mato syö linnun vai miten se meni :)

Erehdyin äsken laittamaan olohuoneeseen (,jossa juuri nyt istun ja kirjoitan) valon sillä seurauksella että koira, joka oli nukkumassa pöydän alla narisi oman vastalauseensa äkilliselle valaistumiselle. Eli nyt mä istun tässä eteisen sekä tietokoneen näytön hohkaamassa valossa. Ei kauhean hyvä koska käy tää valo silmiin ja sitten ei näe kunnolla painella näppäimiä...niin - mun pitää tosiaan katsoa mitä kirjainta painan kun kirjoitan... Asteen liian blondia? :) Ollaan koiran kanssa keretty käymään jo ulkonakin. Ukkeli läks "kouluun" ja mä heräsin samalla siinä sitten. Mitä sitä turhaan sängyssä makaamaan kun ei enää olisi varmaan nukuttanutkaan..

Voisin vaikka vannoa että olen taas nähnyt viime yönä jotain sellaista unta mikä on kirvoittanut kyyneleet silmiin. Sen tietää siitä että silmät on ihan täynnä rähmää ja vähän turvoksissa ja siitä olosta kun tietää että jotain haikeaa on taas tullut yöllä katseltua vakkei sisältöä muistakaan. Vain jotain välähdyksiä. Yleensä ne unet liittyy jonkinlaiseen "kaipaukseen" enemmän kuin että olisivat ns. pahoja unia. Siis ne unet mitkä itkettää.

Mä olen jostakin joskus kuullut (tai lukenut, tai nähnyt) että jos on oikein "lähellä" jotain ihmistä, siis fyysisesti, ja miksei toki henkisestikin, niin sen ihmisen "jälki" säilyy sinussa ainakin seuraavan vuoden. Siis jonkinlaisena kosketushaamuna. Ja vastaavasti sinun jälkesi jää tähän toiseen ihmiseen. Eli menisi vähintään vuosi että se jälki haihtuu. Miltä kuulostais? Periaatteessa ei yhtään hullulta, kai sitä jonkinlainen jälki jää, ainakin mieleen, kaikesta eletystä. Rakkaus. Kaipaus.

Mä olen joskus miettinyt että miksi ihmiset rakastuvat juuri tiettyihin ihmisiin ja miljoona muuta ei herätä välttämättä minkäänlaisia kokemuksia syvällä sisimmässä. Eikä sitä voi valita kehen rakastuu vai voiko? Jostakin olen myös kuullut että ihminen ei itse valitse ystäviään, vaan ystävät valitsevat hänet. Ilmankos mulla ei olekaan "paljon" kavereita :D No ei mutta tosissaan, kai sen sitten tietää vaan kun natsahtaa oikeanhenkinen ihminen kohdalle, ainakin joskus sen tajuaa. Ennemmin tai myöhemmin. ..


1103645.jpg
(WinterSuperGirl tänä aamuna)

Nyt tulee niin hajanaisia ajatuksia että koitahhan kestää, mahdollinen lukija...

Mistä pääsee taas aasinsiltaa pitkin erääseen aiheeseen. En tiedä, uskallanko härkkiä tikulla aihetta mutta kokeillaan. Nimittäin tähän "pettämisaiheeseen" tai miksi sitä taas jokainen haluaakin kutsua.
Mitenkähän sen sanoisi. No. Jos vaikka joku mies (mitenkään yksilöimättä ketään) kuulisi että mä olen ns. "pettänyt" ukkelia ja jopa pariin otteeseen (kaksi aivan erityyppistä ratkaisua, by the way...) niin kuvittelisiko tämä "mies" että mä olisin automaattisesti joku, jolta on niin sanotusti helppo saada? Että kuvitellaan että jos nyt olet päätynyt sen kaltaisiin ratkaisuihin (syystä ja toisesta) niin sitä haluaisi jakaa koko maailmalle. No way man! Ei päde ainakaan muhun. Mä en perkele ole mikään jakorasia. Ihan vaan selvennykseksi kun kaikki lukijat eivät kuitenkaan tunne mua henkilökohtaisesti ja aikoinaan taisi olla puhetta noista "pettämisjutuista"...

Mä en tiedä pitäiskö sanoa, koska en tiedä miten ukkeli suhtautuu jos lukee tämän mutta silloin kun ukkelin kaveri oli meillä kupilla niin sanoi jotakin mulle yhdessä vaiheessa kun ukkeli oli veskissä. Sanoi ettei saisi sanoa ukkelille, en tiedä kyllä miksi, mitä sanoi mulle. Sen avopuolisohan tietää mitä mä joskus olin duunannut sen mun ex-työkaverin kanssa, itse sille toissakesänä taisin kertoa(en kyllä tiedä miksi!). Eikä se avopuoliso itsekään mikään pulmunen ole... No se oli sanonut tälle ukkelin kaverille, ennen kuin se (kaveri) oli tullut meille silloin viimeeksi että "mene sinne vaan että hepoliini varmaan antaa sulle!". Siis mitä vittua mä sanon! Ja tämä päätelmä sitten perustuu siihen vissiin että on kuullut että mä petin ukkelia. Viime kesän tapahtumista sillä ei kuulemma ole tietoa mutta hieman epäilen että miehensä on valottanut sille niitäkin vaikka muuta väittää. Senhän nyt tietää koko maailma, mitä silloin tapahtui. Tai ainakin ne luulee tietävänsä, saakelin naropatit. Ne tiedä mistään mitään, sanos hepoliini...
No sanoinpas nytten, en tiedä miksei sitä olisi saanut sanoa, varmaan ettei ukkeli pahoita mieltään. Mutta eipä tarvii senkään akan tulla tänne enää kylään mun puolesta jos musta tuolla tavalla oikeasti ajattelee. Terkut sille vaan että sun miehes ei vois mua oikeesti VÄHEMPÄÄ kiinnostaa. Joku taso mullakin meinaan... ;D Kamalan kaksnaamanen muija, täällä ne on yhdessä käyneet tyyliin grillaamassa ja kupittamassa aiemmin ja koko ajan(?) musta on ajateltu tuolla tavalla. Mä en tarvii mitään paskanjauhajia mun elämään. Piste. Ukkeli toki tekee omat valintansa kavereiden suhteen, ei kai sen siihen pitäis vaikuttaa, eihän mun tarvii kaiffata sen kaverin muijan kanssa jos mä en halua. Eihän. T: petollinen nainen?

Sainpas vuodatettua. Olisi kiva tietää, ajatteleeko joku muukin vastaavalla tavalla...
Ulkona on aika pimeä taas mutta oikeastaan tänä vuonna se ei haittaa mua ollenkaan. Oikeastaan tekisi mieli laittaa verhokin eteen ja piileksiä pimeässä iltaan asti. Kevyt talvipeikko? Eikun "WinterSuperGirl" ;)

Ja sitten. Mä joskus ajattelin että on "syntiä" jos työttömällä on hauskaa. Tai en mä niin ajatellut, tuli vaan heti huono omatunto jos käytti kallista työttömyysaikaansa johonkin muuhun kuin yleisesti ns. hyödylliseksi kutsuttuun toimintaan. Mutta. Voin kertoa että jos sillä tavalla koittaa elää ja ajatella, hajottaa pidemmän päälle vain oman pääkoppansa. Nyt mulla on uusi "motto" eli koittaa yrittää ottaa irti jokaisesta hetkestä jotakin vaikkei se aina helppoa olekaan. Eli ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Toki tulee niitä vaikeita päiviä mutta koitan tietoisesti välttää mitään suurempia tunne-elämän kuohuntoja eli yritän kesyttää mieleni normaalitilaan. No, kuulostipas tosi normaalilta :D En mä osaa sanoa...tai sitä että koittaa suhtautua paremmin asioihin sellasina kuin ne tarjoillaan ja nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä edes, silloin kun elämä niitä tarjoilee. Tietty sitten välillä tekee mieli "vaatia elämältä" enemmän mutta en mä tiedä onko mulla oikeutta siihen. Eli mennään päivä kerrallaan. Vaikka se pää kainalossa jos ei muuten. Täytyy uskoa parempaan huomiseen, olkoon se sitä Toivoa vaikka sitten. :)

Jes. Mä yritän tehdä kohta CV:tä. Se on Vaikeaa, todella Vaikeaa. Mihin niitäkin tarvitaan, nykyajan hömpötyksiä. Oikeesti. Jos poseerais alasti ja liittäis sellaisen kuvan siihen ja hakis töitä, niin tärppäisköhän paremmin työnsaannissa? ;)

Palaillaan,

Hepoliini <3