Heips!

V
armaan kukaan muu kuin minä ei saanut traumaa eilisestä vuodatuksesta - kai se on lahja se itsensä julkisesti nolaamisen taitokin sitten. Paitti että täällähän ei niitä lukijoita käynyt :D... joo joo, mä lopetan sen itkemisen nyt. Kamalaa sellainen, varsinkin kun tietää että viihtyy parhaiten kuitenkin omissa oloissaan, kai sitä on sitten ne heikot hetkensä itse kullakin kun tekisi mieli käpertyä ymmärtävän lukijan kainaloon - siis noin kuvaannollisesti...:) Joo, mä oon oikeesti herkkä vaikka esitänkin niin pirun isoa tyttöä.

Mennääs sitten päiväjärjestyksessä jo eteen päin ja jätetään nolot tilanteet taka-alalle.
Tänään aamulla oli suht aikainen herätys koska piti kiiruhtaa Helsinkiin kansainväliseen "Voittaja 2007- koiranäyttelyyn". Meinasi vähän tulla kiire kun autosta kesken kaiken loppui tuulilasinpesuneste ja koska oli kurakeli, niin sitä piti käydä ostamassa. Ei tietenkään ekasta paikasta, joka vastaan tuli...
No siellä paikan päällä oli sitten oikein läjäpäin valkoisia koiria; sekä saman rotuisia että niitä, mitähän ne olikaan, podhalanskeja? Ne "podhalanskit" on melkeen samannäköisiä kuin nämä A:n rotuiset, joitakin ulkonäköjuttuja on erilaisia, taitavat olla suurempia kuin "Iso-A":t. A:lla meni ihan ookoo se näyttely, tuomari oli vissiin joku ulkomaalainen ja ukkeli ite esitteli A:n - sehän sen virallisesti papereissa omistaa vaikka tuntuu että A on kyllä leimaantunut muhunkin hyvin vahvasti. Onhan se mun perheenjäsen. Lapsenkorvike tai mikä lie? :) Tuomari sano että "erinomainen" ja sitten se oli uroksista neljänneksi paras. Ja uroksiahan oli siellä yhteensä viisi... Mutta erinomaista että on erinomainen, tosin sen mä jo tiesinkin, on se niin pirun kiva kaveri. A on vähän sellainen hätähousu eikä olisi millään jaksanut juosta nätisti siellä kehässä vaan pää kurottautui reunustoilla olevia koiria kohti. Tottakai sitä nyt lajitoverit kiinnostaa otusta, perskele. Kasvattajakin oli "tyttöineen" siellä. Meiän A on kasvanut mammastakin ihan ohi. Vissiin suunnittelevat A:n äitillä lisää pentuja muuten jos jotakin kiinnostaa ko rotu ;)

Sitten kun oma koitos oli ohi ja vähän aikaa oltiin juoruiltu muiden kanssa (mä nyt lähinnä leikin autistia aina(ei kai noin saisi sanoa...), tai en mä tiedä edes leikinkö - napotan omassa rauhassani) niin palailtiin kotia kohti. Oikeesti. En mä vieläkään ymmärrä, miten ne kuviot noissa näyttelyissä menee, eikä kyllä näyttänyt ymmärtävän ihan kaikki muutkaan. Yksikin mies, aina kun tuli kehästä, kysyi joltakin ruusukkeet kädessä että "Onko tämä nyt sitten hyvä asia?". Hieman rupes huvittamaan, yhtä huulipyöreänä. Ja niin kuin olen sanonut, en myöskään harrasta (paria poikkeusta lukuunottamatta) koirasmalltalkia ihmisten kanssa. A-koira on mikä se on, ei se puhumalla siitä muutu. Ei mua sen saavutukset tai saavuttamattomuudet paljoakaan hetkauta. Se ON kuitenkin, ainakin mulle, eniten kaveri ja perheenjäsen. Ja etenkin ULKOILUkaveri. (paras kaveri...säälittävää =D). Jännä miten sitä jaksaa kuitenkin KIRJOITTAA siitä...hmn. Pitäisköhän tarkastaa asenteita. Apua! Onko musta tullut koiraihminen?! Mutta mähän olen KISSAihminen, enkö olekin, olenhan?!

Napsin muuten paluumatkalla kameran täyteen kuvia ja mietin että jos laittaisi niille kuville tuonne sivupalkkiin ihan oman sivun pystyyn. Voisi sitten satunnainen lukija sieltä ihastella, minkälaista jälkeä kameralla saa sateista etelä-Suomen tienvarsistosta liikkuvasta autosta käsin aikaan. Kuvien määrästä voi päätellä ettei hepoliinin kameraan mahdu paljon mitään mutta se onkin sellainen "vanha" palikka, jossa on vain pienen pieni muistikortti. Voin laittaa vielä kuvatekstitkin, ehkä joku tunnistaa joitakin paikkoja jopa. Niitä ei sitten voi kommentoida, mutta jos jokin kuva herättää jotain ajatuksia niin eikun pokkana vaan jonkun muun tekstin kommenttilaatikkoon ajatuksia, ole hyvä.

Mutta niitä vähän myöhemmin, vaikka illalla jos kerkiän. Toisaalta, voi olla, jos nyt nostan persiini tästä tuolilta ja lähden A:n kanssa iltalenkille, että en tule enää pääsemään koneelle tänään vaan sen valtaa mies, jolle pokeri tuntuu olevan nykyään jo enemmän elämäntapa. Mutta jos sitä ei huvita pelata pokeria koko iltaa, niin laittelen sen kuvasivun sitten valmiiksi. Eiks oo kivaaa, sano että on :)

Mutta nyt mä lähden ulos pimeään ja sateeseen koiran kanssa. Huomenillalla menen ehkä käymään mummolassa vanhempien kanssa, saas nyt nähdä, mutta hyvinkin todennäköistä se on. Meinasin hakea kotio sen kassin, minkä mummo on virkannut mulle. Mielenkiinnolla odotan millainen siitä tuli.
Päivän mittaan kävi taas mielessä yhtä ja toista mutta en jaksa nyt alkaa miettimään mitään syvällisiä, väsyttää... Mutta jossakin vaiheessa täytyy kirjoittaa aiheesta "Mitä kaikkea minun pitikään tehdä ennen kuin täytän 30 vuotta ja mitä en koskaan saanutkaan tehtyä". Juu, kyllä, "The kolmenkympinkriisi" on ohi, ihan oikeesti... lastenoikeesti... ;)

Heippa! Today I Love You ALL. Mutta vain hetken.
T: hepoliini tuuliviirinä