Heippa!

J
aahas jaahas. Mitäpäs tässä. Koira on käytetty ulkona, törmättiin sen "lapsuuden kavereihin" labbikseen ja kultsiin. Kamala tohina. Koirat yrittivät letittää jotain juhannussalon tyyppistä rakennelmaa meidän ulkoiluttajien ympärille. Miten ne aina onnistuukin sotkeutumaan niihin nauruihinsa, yleensä kun koirat tuntuvat kiertävän ympyrää toistensa ympärillä...

Jotenkin nää viikonloput on nykyään tietyllä tapaa ahdistavia. Tai ei nyt ahdistavia mutta jotain niissä on mistä mä en tykkää nyt. Joku epämääräinen ilmapiiri. Mutta ei hätiä mitiä, muuten hepoliinilla menee kyllä ihan ookoo...mutta viikonloput. Jotain outoa niissä nyt on :D Omituista...ehkä mun alitajunta aistii jotain mitä mä en tiedosta. Joo, menee vähän överiksi jutut nyt, ei viikonloppujen omituisesta ilmapiiristä sen enempää...

Jatkoin työpaikkailmoitusten kattelemista tuossa äsken. Varastoalalla olisi muutamia paikkoja, mihin voisi olla ihan mahdollista jopa päästä. Meinaan jos saisi vielä sen työnantajan vakuutettua siitä että mä olisin just hyvä sinne niille. Jos ilmoituksessa lukee että "...mutta tarvittaessa koulutamme Sinut tehtävään..." niin eikö se sitten pitäisi myös tarkoittaa sitä. Mä nyt ainakin oon just niin pönttö että uskon sen mitä mulle sanotaan... "Innocent untill proving guilty" mutta en suosittele kokeilemaan hepoliinin rajoja. Siis mähän olen anteeksiantavaista tyyppiä kyllä mutta ei kannata koetella sitä luottamusta turhan montaa kertaa tai muuten menee mettään. Mistäköhän tuo taas pulpahti päähän, voi mua mun traumojeni kanssa :D Mutta eikö se ole paljon mukavampaa uskoa ihmisiin (noin yleisesti) kuin koko ajan epäillä jokaisen sanan todenpitävyyttä? Jos mä sanon jotain niin noin yleisesti ottaen tarkotan sitä - paitti kun puhun läpiä päähäni ;) ...ja mä väitän että sitä tapahtuu harvoin, toki kaikki on suhteellista...hmn. Heh..hehheh... *kiillottaa sädekehää*

Sanoinks mä jo että ukkeli meni taas puhaltamaan peliä? No nyt sanoin. Joku A-junnujen tiesmikätaso-peli sillä on jossakin. Sitten ensi viikolla sillä alkaa se kuorma-autokortinajelu, tai niin mä ainakin oon käsittänyt ja alkuvuodesta sitten alkavat käydä sitä varsinaista koulutusta oikein olan takaa. Eilen se kertoi että niillä tulee olemaan jotain pidemmän matkan tutustumis/ajoreissujakin sen koulutuksen aikana. Jopa parin päivänkin reissuja johonkin. Kuulostaa ihan hauskalta.

M
itäs jos mä menisinkin opiskelemaan vaikka sinne Jakkiin varastokurssille? Toisaalta se taitaa olla niin hektistä hommaa etten mä välttämättä kestäisi sitä stressimäärää jos koko ajan kelloa vastaan pitäisi puuhata. Toisaalta onhan varastoja erilaisia. Eri asia olla vaikka jossakin terminaalissa kuin jossakin kaupan varastossa siirtelemässä purnukoita ;) No, hippasen kärjistettyä oli nyt juu. Mutta tajusimme pointin varmaan.
Mua vaan alkaa hirvittää miten nopeasti aika kuluu. Mä en halua olla tässä samassa tilanteessa vielä toisen kahden vuoden päästä tyyliin kurssilta kurssille... Mä kummiskin olen ihan kykenevä ihminen, perskele sentään :)

Mulla on ihan kauhia nälkä, nälkä kasvaa syödessä. Se on toisaalta ihan kiva kun on suht nopea aineenvaihdunta että jokainen suklaapatukka ei (käsittääkseni, korjatkaa toki jos elän harhassa) näy vyötäröllä mutta toisaalta sitä pitäisi muistaa syödä säännöllisesti. Varsinkin kun tulee nykyään liikuttua tuolla ulkoilmassa hyvinkin paljon. Toisaalta mä en edes ole mikään kauhea suklaanystävä, toki tulee sitäkin naposteltua, oh so interesting ;) Enemmän mä tykkään lakusta ja salmiakista. Ja popcorneista ehkä enemmän kuin sipseistä ja ... mulla on nälkä!! Antakee ruokaa. Kai tuolta jotain löytyy.

Eli syömään ja sitten on pakko tarttua imurin varteen ennen kuin täällä alkaa peittyä paikat eläimen karvoitukseen kokonaan. Hitto mä inhoan imurointia. Muuten se olisi ihan jees, mutta ne pirun KARVAT! Niitä sitten sopivalla suulakkeella yrität irrottaa jostakin olkkarin matostakin suurin piirtein yksitellen että lähtevät. Kunnon karvasyöppö tuo matto meinaan. So NOT fun. Mutta se nyt on asioita (sanonpa taas, kertaus on opintojen äiti) jotka vaan pitää tehdä. Ilmeisesti yleensä mun... yleensä. Ei toki aina... Kivampihan se on puhtaassa kämpästä majailla. Ja taas mä aloin jaaritella, sori. Sitä se teettää, se :)

Heippa, kivaa jatkopäivää ja nähellään taas. En suunnitellut häviäväni mihinkään. Jos musta joskus ei kuulu pidempään aikaan niin sitten olen noin 50% mahdollisuudella kuollut. Toinen mahdollisuus on ettei netti toimi. Ja kai niitä on muitakin...mutta moro nyt ettei veny enää yhtään. Vaikka en mä ainakaan koskaan kyllästyisi, tähän(kään) ;)

<3 Hepoliini