Huaamenta! (vai onko se jo päivä?)

N
yt sitten olisi taas hetki viettää laatuaikaa yhdessä tietokoneen kanssa mutta pää on jotenkin totaalisen tyhjä...emmä kyllä tiedä onko noita aiempiakaan tekstejä missään täysipäisyyden tilassa väännetty toisaalta, että siltä pohjalta ;)

Ulkona on pakkasta, näyttää hyvinkin lupaavalta sen luistelun suhteen, ellei sitten ota takapakkia ja sula taas kuramössöksi koko syrjä-Suomi. Sitähän tämä alue kuulemma on, syrjässä, jossakin kaukana kaikesta ja lähellä ei mitään. Mutta eihän me siitä välitetä, kyllä meri-ilma on ennenkin kasvattanut ihan suht täysjärkisiä ihmisiä. En vaan ite taida kuulua siihen joukkioon. Ja olenhan mä elänyt seitsemän vuotta savolaisten vaikutuspiirissä että kai se on sekin jonkun jäljen jättänyt, henkiseen elämään ellei sitten muuhun ;) Että en mä ihan täkäläiseksi itseäni täysin enää tunne. Mutta paremmin jo sopeutunut kummiskin olemaan täällä taas...tavallaan.

A
:n kanssa käytiin aamulenkillä, tuli jopa hieman kuumahko siinä peltojen läpi tarpoessani. Kävin meinaan tsekkaamassa millä tolalla Ikean rakennusmaalla oltiin ja siitä sitten peltojen läpi oikaisin takaisin kodin suuntaan. Tai emmä tiä, oikasko se nyt yhtään mitään, halusinpa vaan vähän jotain jännitystä elämään. Heikkohermoinen saa vissiin sitten jännitystä siitä että pääseekö pellon yli puhtain jaloin että onko maa jäätynyt riittävästi kannatellakseen höyrypäisen kävelijä tyttö-naisen. Ja olihan se. Lisäjännitystä toi se että saattoi seurata (jos muisti seurata missä se kulkee) että päätyykö koira uimaan 1-4(?) metrin levyiseen hyiseen puroon(onko se puro?) vai ei. No ei se päätynyt mihinkään ojaan vaan päästiin ehjinä tutulle lenkkipolulle (niin, sellaiselle isommalle pururadan tapaiselle). Siitä sitten takaisin kotia ja voin sanoa että ihan kiitettävästi punottaa posket vielä nytkin. Kai lähti sitten veret uusintakierrokselle sen lenkin aikana... Endorfiiniryöpsähdys :)

Ukkeli on koululla mutta varmaan palailee pian kotia päin. Lupas tarjota mulle tänään pullakahvit kun kysyin eilen illalla että miten meinas korvata mulle sen että käytin koiran viime yönä vaikka olisi ollut ukkelin oma pyhä velvollisuus... mut ihan sama.
Oikeastaan mä tykkään kyllä öistä ja öisistä kävelyistä. Joskus voisi lähteä oikein yökävelylle jonnekin metikköön vaikka koiran kanssa kattelemaan tähtiä ja nauttimaan hiljaisuudesta (harvinaista herkkua kaupungissa) mutta mun pitää(ai pitää vai?) leikkiä sovinnaista ihmistä niin eihän sellainen nyt tule ikinä yleistymään että juostais pitkin kyliä yötä myöten=D...vai... 
Tähdet ois vaan niin erityisen kirkkaita pakkasöinä, vois bongailla avaruusolioita :)

Mä unohdin sanoa että mä sain mummolta niiden virkattujen kassien lisäksi ainakin villasukat, lapaset, myssyn ja - pannulapun :D Kaikki virkattuja myös, paitsi ne sukat. Ihan vaan nyt sanoin kun tuli mieleen vaikkei tuollainen nyt mikään kiinnostava tieto sinänsä olekaan. Mutta jos mä joskus tulevaisuudessa alan vaikka miettiä että mistäs ja milloin tällaisetkin on mulle ilmestyneet niin sitten vaan lokiin ja sieltä katsomaan. Se on vähän niin kuin "kaikkea sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan" ja silloin ei passaa hirveästi valehdella. No, mistähän toi nyt tuli. Varmaan siitä että ei tään lokin sisältö noin pääsääntöisesti ole mitään mielikuvituksen tuotetta paitti sitten ne jutut jotka on...no olipas taas selkeä :D Siis ne jutut ei ole, missä sanotaan jotain että "sitten hepoliini meni sinne ja tänne ja..." mutta sitten vaikkapa jotkut piirrokset - niin ihan ovat mielikuvituksen tuotetta eikä mitään tositaltiointeja *vääntää aina niin rakkaasta rautalankerästä lisää lankaa väännettäväksi*. ;) Tuosta voisi saada sen käsityksen että mä pitäisin mahdollista lukijaa jotenkin tampiona, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Rili! Mun pitää vaan opettaa itseäni aika ajoin T: se toinen hepoliini

Onkohan mulle muodostunut jotain univelkaa kun tuntuu taas jutut olevan joltain toiselta planeetalta, jossa elämä on bakteerikannan tasoista... Niin ja miten nyt TYÖTTÖMÄLLE muodostuisi jotain fakin univelkaa, herranjumala sentään. No, viime yönäkin nukuin ehkä sellaiset kuusi ja puoli tuntia. Ei se riitä tainnuttamaan mun ajatustoimintaani normaaliin vireystilaan... Varsinkaan jos sattuu olemaan jotenkin virkeämpi henkinen kausi =D

Mistä pääsee jotakin aasinsiltaa pitkin siihen että kattelin taas ihan itteäni kiusatakseni eilen uudet työpaikkailmoitukset... Pakko vaan sanoa, että johonkin nyt olisi päästävä oppimaan tekemään jotakin että pääsisi johonkin edes vähän siedettävään hommaan. Niin se vaan on. Vaatimukset kasvaa ja sitten niitä paikkoja mihin ei ole mitään kummempia vaatimuksia - niin ei niitä vaan ole! Ainakaan täällä. Ja sitten sillä omalla koulutuksellahan nyt ei tehty yhtään mitään vissiin...ainakaan siitä ei ole apua työnsaannissa...grr...mur... Mä tiedän, taas pyörii sama levy mutta jotain nyt pitäisi keksiä ja äkkiä. Mä en haluu olla mikään työtön luuseri enää. The times of looseriness are over!! =D Siis en mä sano että työttömät olisivat joukkona jotenkin luusereita, en todellakaan. Mä puhun nyt ihan vaan itsestäni. Mutta ei kai se kokonaan mun vika oo, vai...että oma tarjonta ja kysyntä ei oikeen kohtaa...hmn. Eli vaikka oppisopimukseen jonnekin jollei ala muuta löytymään. Sitähän se lukija-Kristiinakin taisi muistaakseni joskus suositella kun samoista asoista ahistuin jossakin vaiheessa. Nyt on vaan se ero että mua ei ahista se asia, mulla ois energiaa nyt just tehä mitä vaan. Ottakaa mut joku jonnekin!! :)

Juuh. Tästä tulee taas liian pitkä. Mä lopetan ja menen katsomaan jos söisi jotain ja sitten kidutan itseäni käymällä taas mol.fi:ssa.

Muimui, oli kiva rupatella, kiitos ajastanne (teitittelee arvon satunnaista lukijaa) :)

T: Hepoliini

P.S. Johanna Kurkela - Marmoritaivas