Huomenta!

Eilinen meni kuvia (ja kukkia) väännellessä ja pomppiessa muiden lokeilla ja kirjoittelu jäi vähän vähemmälle mutta lieneekö se kenenkään tappio, paitsi päiväkirjamaisuuden. En mä kyllä tiedä mitä ihmiset kirjoittavat päiväkirjoihinsa, eikä tää loki nyt mikään varsinainen päiväkirja ole mutta jos sitä kertoo pieniä paloja elämästään (tai höttöajatuksistaan) niin eikö se liu hieman siihen suuntaan?

Eilen tein sikamaisen pitkän lenkin koiran kanssa (joo, booooring, kerro lisää, eukko..) ja nyt on oikea reisi ihan kipeä. Mulla oli äitin lainassa oleva kamera matkassa ja onnistuin saamaan mielestäni pari jopa ihan siedettävää otosta, ihan vaan siitä matkan varrelta, mikä nyt sattui näyttämään jollakin tavalla mukavalta silmään. Siinäpä haastetta että saisi sen näyttämään siinä kuvassa samalta kuin miltä jokin näyttää luonnossa, mun silmissä on meinaan ainakin se vika että yleensä näyttävät ihan erilaisilta, kuvat ja todellisuus tai sitten mun todellisuus on vaan jotenkin vääristynyt tai todennäköisemmin en osaa vaan ottaa kuvia. Mietin siinä matkan varrella että jos saisi elämänsä aikana otettua "täydellisen" valokuvan niin siinäpä olisi haastetta ja sen jälkeen voisi kuolla tyytyväisenä itseensä. Varmaan siinä vaiheessa olisikin niin itserakkaassa mielentilassa että voisi jopa kuollakin moiseen olotilaan. Ensin, että voisi edes yrittää niin pitäisi vaan saada kunnon kamera tai pari. Nythän mulla on tuollainen (siis oma kamerani) kuppainen Olympus Camedia digitaalikamera, jossa ei ole mitään sen kummempia hienouksia. Ihan sellainen perusräpsy (kuvanlaatu perseestä), tai voihan sillä jopa kuvata liikkuvaa kuvaa mutta mutta...sinä oli se purkuongelma. Ihan muuten ekoilla tukkupalkkarahoilla hommasin aikoinaan moisen, ihan perseruvella siis ansaittu (jopa!). Äitiltä lainassa oleva on puolestaan Samsungin 7.2 megapikselin digitaalikamera (zoom 5.8-17.4mm), jolla on jo paljon helpompi saada silmää miellyttäviä otoksia. Tavoitteena olisi ostaa joku päivä oikein kunnon järjestelmäkamerasetti (niitä "putkia" ja sen sellaisia). Mielellään sekä digi- että vanhanaikainen filmillä toimiva, sitten voisin itse vedostella niitä ottamiani kuvia tulevan kartanonrouvan ominaisuudessa pimiöhuoneessani. Mulla on meinaan tavoitteena voittaa lotossa, ostaa kartano ja hevosia ja vaan hillua kaiket päivät kaikenlaisten luovien projektien parissa ;) No eikö muka voittais normaalielämän 100-0?

Mä mietin tuossa yksi päivä uutisia katsoessani että viitsisinkö ottaa kantaa tähän oluen hintapolitiikkaan vai en. Mulle nyt on periaatteessa ihan sama mitä joku kaljapullo tai tölkki maksaa. Siis jos se hinta on asetettu jossakin muualla kuin sosiaali- ja terveysministeriössä. Sieltähän joku neropatti antoi taas lausunnon (muutama päivä sitten) että pitää harkita olutveron nostamista ellei hinta muuten asetu sosiaali- ja terveysministeriön tavoittelemalle tasolle. Eli Suomeksi: Olut on sosiaali- ja terveysministeriön mielestä liian halpaa. Itse asiassa se on niin halpaa että tavallinen kansalainen kohta varmaan pimahtaa ja kantaa kaikki palkkarahansa oluenostoon. Näin menee kansalaisen terveys, kansalainen joutuu ehkä sairaslomalle orastavan alkoholisminsa ansiosta ja ei kykene olemaan enää luotettava veronmaksaja. Koska kansalainen ei itse osaa säännöstellä alkoholinkulutustaan niin Hyssälän ja Risikon on tehtävä se hänen puolestaan. Siis se ajattelutyö. Eihän kansalainen tietenkään osaa itse ajatella järkevästi alkoholinkäyttöään, siis etenkään oluenkäyttöä. Kyllä se niin on että pullon/tölkin pitää olla niin kallis että kuluttaja vähentää kulutustaan!, sanoo sosiaali- ja terveysministeriö.
Että onnea vaan kaikille oluenkuluttajille. Mutta mähän en edes tykkää kaljasta niin periaatteessa ihan sama. Toisaalta, ukkeli kun sitä tuppaa nautiskelemaan etenkin saunailtoina, niin se on mun kukkarosta pois jos ostaa saman määrän kaljaa suuremmalla hinnalla. Onko se sitten perkele reilua, mitähäh?! :P No piti sitten puhua kaljasta. Sama linja taitaa kyllä päteä muissakin asioissa, ei täällä kuvitellakaan että tavallinen ihminen osaisi itse harrastaa jotain aivotoimintaa. Kyllä se hinnoittelu on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, kyllä on.

Sitten mä mietin että onko mitään tolkkua. Miettikääpä tällaista. On kaksi henkilöä, henkilö A ja henkilö B. Henkilö A on ajanut humalassa autoa ja vieläpä onnistunut siinä sivussa ajamaan sillä tavalla huonosti että on toiminnallaan aiheuttanut (=ajanut yli) toisen ihmisen kuoleman. Ajanut siis kännissä kanssaihmisen kuoliaaksi. Sitten on henkilö B. Henkilö B on myöskin humalassa, ei tosin autoa ajaen, päättänyt päästellä kaverista hieman ilmoja pihalle eli suomeksi käynyt pöllyttämässä tuttavaansa sillä tavalla että tämä on vammautunut vakavasti ja ilmeisesti pysyvästi mutta jäänyt henkiin.
Mitä luulette, kumpi sai pidemmän kakun? NO, vastaus tulee tässä: Henkilö A, joka siis rattijuoppona ajoi kuoliaaksi toisen ihmisen sai vankeutta (muistaakseni) pikkasen päälle 2 vuotta.  Henkilö B, jonka uhri puolestaan jäi sentään henkiin, sai toiminnallaan aiheutettua itselleen noin 6 vuoden vankeustuomion (ei aikaisempaa rekisteriä). Eli siis tapat ihmisen autolla ja selviät siitä kahdella vuodella mutta pahoinpitelet toisen niin häkki heilahtaa kuudeksi vuodeksi. Kuulostaako kohtuulliselta? Tästä voisi päätellä että jos haluaisi jostakin henkilöstä eroon lopullisesti (siis ihan hypoteettisesti) niin kannattaisi ajaa tämän yli humalassa autolla? ilmeisesti se humalatila on vielä jokin lieventävä asianhaara? Ei perkele mene ainakaan mun jakeluun, ei.

Jeps. Olisi huvittanut kirjoittaa pidempäänkin mutta aamupuuro kutsuu, on nälkä. Mitäköhän sitä sen jälkeen tekisi, hmn. Varmaan pitäis niitä työjuttuja pohtia jälleen... Milloinkohan saan tietää että olenko päässyt sinne taidehaahuilijoille suunnatulle kurssille. Toivottavasti pian. No mutta nyt syömään ennen kuin aletaan uhkailla Afrikan nälkäisillä lapsilla. Moro.

P.S. Tuulilasin nurkkaan - vaihteeksi Kristiina Braskin esittämänä - soi. Nyt.