Huomenta rakkaat ihmiset kaapeissanne siellä jossakin kaukana tosielämässä! :)

Mä olen ehtinyt tänään jo vaikka mitä. Sitä se teettää kun ukkeli herää aamuisin jatkossa varmaan viimeistään seitsemältä koska yleensä hänen päivänsä tulevat alkamaan puoli yhdeksältä tai sitten kahdeksalta ja enhän mä pystyisi nukkumaan enää sen jälkeen vaikka haluaisinkin. No, en edes haluaisi. Kai. Sellaisia seitsemän tuntisia päiviä ovat hänen päivänsä noin keskimäärin, joten hepoliinilla on hyvin aikaan juosta vaikka puolimaratoonia päivät pääskytysten olkkarin, makkarin, eteisen, keittiön ja kylppärin väliä tässä hieman yli viidenkymmenen neliön kopissa, jossa oma rauha löytyy ainoastaan pään sisältä - jos löytyy. :)

K
ävin jo äsken melkein tunnin aamulenkilläkin koirapallon kanssa. Ihanaa, valkoista, puhdasta lunta oli pellot ja pientareet täynnä. Mentiin vähän syrjemmälle tuonne jonnekin, liekö ollut naapurikylän puolta jo, ja päästin koiran juoksemaan vapaana. Se on kyllä jännä että silloin kun joudun olemaan narun jatkona niin kyllä sitten ryntäillään kaiken maailman kusien perässä niin että meinaat välillä lentää nenälles. Mutta kun päästät sen vapaaksi niin se on melkein koko ajan helmassa pyörimässä. No kuka koskaan voi tietääkään mitä koirien päässä liikkuu. Ehkä se kokee olevansa turvassa hihnaan sidottuna kun tuntee mun nytkähdykset ja kuulee kiroilut hihnan toisessa päässä (vaikkei kyllä uskoisi kun katsoo sen välinpitämätöntä taivallusta)? Who knows.

Koira suostui muuten eilen jo syömään illalla vähäsen. Täällä heräsi ihmispäissä epäilykset että johtuneeko moinen syömättömyys sitten siitä että ukkeli meni sekoittamaan hieman "pedigree" (terkut vaan valmistajalle) koiranruokaa sen rojalkaniineihin. Niin, eihän NIITÄ nyt voi syödä. Sitten ukkeli sanoi mulle että "alahan lajitella papanoita", tarkoittaen todella että pitäisi alkaa nyppimään seitsemän erimuotoisen papanan joukosta ne neljänlaiset perigreet seasta pois. Mä en voinut siinä vaiheessa kuin nauraa ääneen; miten hemmoteltu koiran pitää olla että IHMISET lajittelee koiran puolesta huononmakuiset papanat ruoan seasta. Entinen koiramme(R) osasi itse lajitella seasta pois sellaiset, mistä ei tykännyt. Se vaan syljeskeli ne takaisin kuppiin :) Jopa meidän kissa(R) osaa tehdä sen itse. Se ei tykkää, jos kuivamuonassa on jotain kuivattuja rehuja seassa, eli sellaisia se ei edes laita suuhunsa ja jos laittaa, osaa sekin syljeskelyn jalon taidon... Mutta A...Voi Iso-A. Voit sitten arvata mitä täällä tehtiin yhdessä vaiheessa iltaa. No lajiteltiin niitä koiran papanoita tietysti, eihän sitä voinut enää katsoa kun yksi käy kupilla kurkkaamassa ja vaeltaa masentuneena pois. Ja sitten illalla, se söi. A söi armollisesti aivan pienen määrän omaa rakasta kuivamuonaansa. Voi luoja. Mikä hemmoteltu kakara se on! :D

Että terveisiä Eläinperheestä. Muut tekstit tällä kertaa omaan koppaansa. Mietin (juu, mietin jopa joskus) että voisi pyhittää ihmisasioille ihan oman kirjoituksensa.

Moro jokski aikaa