Terveisiä kävelylenkiltä!

Just tulin ulkoilmasta sisälle. Tuli pyörähdettyä ehkä sellainen 5 kilometrin pyörähdys koiraeläimen kanssa yhdessä. Siis minä ja koiraeläin, ukkeli on taas pelissä. Pystyn seuraamaan reaaliajassa koneelta (jos haluan) miten paljon kakarat saa käytösrangaistuksia ukkelin toimesta, jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta sentään että missä ukkelin maallinen temppeli tällä hetkellä sijaitsee, ettei tule ihan kokonaan paljastettua kaikkea...

Ennen uloslähtöä ajattelin että tänään ei kyllä huvita kirjoittaa yhtään mitään, oli sellainen kunnon sunnuntaifiilis eli hepoliinin tapauksessa sunnuntaifiilis ei ole mikään maailman paras fiilis. Loppulenkillä asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että moinen paskapäivä-olo johtuu siitä että aikoinaan sitä kulutti koko sunnuntain murehtien että maanantaina pitää taas mennä kouluun. Mähän en ollut mikään suurin koululaitoksen ystävä; joskus tuntuu että peruskouluajoilta on vain huonoja muistoja vaikka ei se (eikö?) kai nyt niin ole. Sitten sitä yritti (siis lapsena) hukuttaa kouluahdistuksensa katsomalla sunnuntai-iltana Maija Mehiläistä, Liisa Ihmemaassa, Ville Vallatonta tai mitä piirrettyjä me sen ajat mukulat nyt kateltiinkaan siihen aikaan, Peukaloisen retkiä unohtamatta tai Tohtori Sykeröä. Mutta se nyt oli aina hetken helpotus. Hyi, en mä halua ajatella tuollaisia taas. Painukoot kuuseen mun alitajunnasta kaikki kouluaikapaska, kiitos.

Ja mähän tarviin muuten uudet kengät. Tuli taas huomattua tuolla kuraisilla jalkakäytävillä - juu, olen palannut metsien siimeksestä hetkeksi ainakin ihmisten kulkuväylille - että kengästä tulee pohjista vedet läpi. Kyllähän mä ostin tuossa vähän aikaa sitten ne uudet mustat mokkaiset talvikengät mutta kun eihän niillä voi mihinkään lenkille lähteä. Ne on sellaiset "naiselliset kengät", jotka mun oli ihan pakko saada todetakseni olevani vielä naisellinen nainen eli niillä käydään vaan tyyliin jossakin kaupugilla tai muissa hiaanoissa paikoissa :) Mutta kun miettii, että mun elämän pääasiallinen toimintaympäristö on jossakin ihan muualla kuin "hienoissa paikoissa" niin parempi olisi varmaan ollut sijoittaa uusiin "vaelluskenkiin"... Nyt mä tarviin sitten uudet ulkoilukengät ja mistä mä ne revin, persiistänikö? Oon sitten kävellyt niillä risoilla tai sitten kumisaappailla(tosi ergonomista), en mä voi pilata mun kalliita  ja kauniita naiskenkiäni missään kurapaskassa.

Tuli siinä vastaan joku ikätoveri vieläpä samanikäisen koiran kanssa kuin A-koirasemme. Se oli tanskandoggi, ja sillä pimulla oli vähän vaikeuksia pitää sitä kurissa. Vaikka en mä tiedä oliko se tyttö oikeasti samanikäinen kuin mä, todennäköisesti nuorempi, mä kun olen niin huono arvioimaan kenekään ikiä. Yritä ite pitää puoltoista vuotiasta tanskandoggia hihnassa kun se yrittää  kiskoa toisen koiran luokse, tässä tapauksessa A:n luo. Täytyy sanoa että vähän liian hyvin koin yhtäläisyyttä tätä nuoren koiravesan omistajaa kohtaan, ite kun joutuu tätä nykyä koko ajan vastaavien syöksähtelyjen uhriksi. Ja tämä doggi ei rajoita kuulemma sitä toisiin koiriin vaan osansa saavat niin ihmiset kuin polkupyörät. Mielessäni väänsin siinä ristinmerkkiä ettei A tee sentään sitä samalla kuunnellen A:n lakkaamatonta louskutusta siinä vieressä. On se perhanan puhelias koira sille päälle sattuessa. Koitin sitten lohduttaa sitä koiranomistajaa (ja samalla itseänikin kai) että siihen pitää vaan uskoa että se menee joskus ohi ja koittaa olla sinnikäs. Ei ne aina pysy murkkuikäisinä. Murkkuikäinen koira kun on siitä vittumainen että se ei ihmislapsen tavoin ymmärrä puhetta eli ei voi edes yrittää saada sitä puheella tolkkuihinsa.

Toisaalta mä aina kyllä kotonakin puhelen A:lle vaikka mitä. Varmaan alitajuisesti odotan että joku kerta se vastaisi jotakin. Mä aina sanon A:lle kun se mököttää että "On se A niin herkkä!" ja sitä pitää elävöittää sitten erilaisilla äänenpainoilla ja mielellään samalla otta ote koiran korvien takaa ja ravistaa niitä puolelta toiselle. Edellyttäen että koira on tottunut moiseen kidutukseen jo lapsesta pitäen. No oikeesti, on A vaan NIIN pirun herkkäluontoinen että ei passaa yrittää järkyttää sen herkän mielen herkkiä liikahduksia millään - no, järkytyksillä. Eikös ne sano että sellainen koira kuin omistajansakin. Viittaan tässä itteeni vaikken A:n virallinen omistaja olekaan (ukkeli on). Vaikka olisiko se juuri hepoliini, jonka heräämistä A odottaa aamuisin lotkauttamatta korvaansakaan ukkelin heräämisille. Ihan ilman mitään itserakkautta sanon tuon, koska niin se vaan on. Ilmeisesti eläimet tekevät samanlaisia virhevalintoja kuin ihmiset vaikka kyllä mä A:sta alan jo pikku hiljaa tykätäkin. :D Onneks on kaukana ne ajat kun piti opettaa sitä sisäsiistiksi, huhhuh.

Mitäköhän A sanoisi, jos alkaisi vastoin kaikkia luonnonlakeja puhua yhtäkkiä. Pitäisköhän laatia joku koiran monologi vaikka myöhemmin huvikseen, jos yrittäisi olla sillä tavalla kirjallisesti luova kerrankin. Se vois olla jopa hauskaa, täytyypä laittaa listan jatkeeksi. Jospa tämä sunnuntaimasis (tai ei nyt mikään masis) menis oli tällä taas. Ei tykkää sunnuntailapsi sunnuntaista, muistelen äitin kertoneen että sunnuntaina oisin syntynyt. Toisaalta kyllähän se on kovin helppo tarkistaa jostakin, voisko joku tehdä sen mun puolesta, en nyt jaksaisi kuitenkaan?

Mietin tuossa vähän aikaa sitten että ei ole esim. Kristiinaa tahikka Katria näkynyt taas pitkään aikaan kommenttilaatikolla. En kai ole puhunut niitä hiljaseks. Sanokaa hep, jos olette vielä siellä. :) Ja toki muutkin... Kaalimaankakaran lokilla pitäis mennä käymään sielläkin. Mä oon vaan niin huono hallitsemaan kokonaisuuksia, että pitäis varmaan kirjata johonkin kalenteriin mitä milloinkin tekisi ettei jää. Mä kun saan armollisesti käyttää tätä konetta vähän niin kuin sen mukaan miten ukkelille sopii. Nytkin on ihan pakko yrittää kirjottaa just nyt koska se on siellä pelissä ja kone vapaana mua varten, ei voi kirjottaa välttämättä just sillon ku itteäni huvittais. Pliis, haltijatarkummitäti! Tuo mulle oma tietokone! Joo mee muija töihin ja hommaa itte konees, sanoo haltijatar.

Se on nyt hei, mä meen harkitsemaan ruoanlaittoa. <3 Hepoliini

P.S. Tänään lenkillä me tykättiin eniten biisistä (Lauri Tähkä&Elonkerjuu) "Nuoren Likan Elämä". Siitä saa niin hyvän rytmin ja asenteen kävelyyn ;D
..."Tyttöjen sielus palaa rakkauden tulta, kätkekää sydämiinne nämä sanat multa, aina muistan sun herskyvän heliän naurun"...