1182183.jpg

Hmn... Antaa olla, en sano enää mitään, siitä mistä mieli tekisi.

Tänään netti yllätti - tai ukkeli yllätti vittuuntuneilla karjahduksillaan - juuri kun olin alkamassa lukea kirjaa, kerrankin rauhassa (muka ois mahdollista), makkarissa. Niin sitten kuuluu toisesta huoneesta että "Ootko perkele hoitanut sen nettilaskun koska netti ei pelaa?!" No, kai mä olen sitten ainoa henkilö huolehtimaan siitä että netti pelittää vaikka ainoastaan siitä syystä että sopimuksessa ja jokaisessa laskussa lukee mun nimi. Anteeksi nyt vaan siitäkin sitten, hänellekin... Soittelin sinne puljuun siinä aikani kuluksi, että milloinka suvaitsis netin aueta jos käyn maksamassa heti kohta puoleen sen maksamatta jääneen laskun (joka kuitenkin löytyi jostakin). Odotusmusiikki oli onneksi ihan siedettävää koska luurista kuului "odotettava odotusaika on yli viisitoista minuuttia"... Sain sitten jonkun ihmisen sinne luuriin, joka lupasi että vuorokauden sisällä aukiaa. Mulle periaatteessa ihan sama että olisiko koko paska jäänyt vaikka kiinnikin mutta kun tuo yks tarvii niihin yksiin sydeemeihinsä tätä konetta niin pakko oli saada auki. Onneksi mulla oli tilillä vielä vähän rahaakin.

Mitäs muuta. J soitti, oli anonut lisää sairaslomaa koska ei ole tuntenut oloaan kovin hyväksi. Lääkäri jolle oli päätynyt vaivoineen oli ollut täysi kusipää. Vasta kun oli lukenut potilaskertomusta hieman tarkemmin, oli ääni muuttunut kellossa. Että kukas vittu täällä täydellinen onkaan mutta lääkäriltä sentään odottaisi jotain empatiaa vaikka tavallinen ihminen miten mokaisikin maineensa paskaksi muiden silmissä. Silläkin oli vähän laskuhuolia mutta mä lohdutin Jiitä sillä että ei sen kannata murehtia; meillä on vielä joulukuukin rästissä... En tiedä lohduttiko se mutta varmaan vähäsen kuitenkin. Tai sitten ei, mutta antaa perspektiiviä vaikka en tiedä tarviiko Jiin tilassa oleva ihminen minkään sortin ylimääräistä perspektiiviä yhtään mihinkään. Siksi kuuntelinkin vaan Jiin juttuja, kyllä mä osaan tarvittaessa pitää nääs mölyt mahassakin vaikka joku ei sitä välttämättä uskoisikaan. Ei viitti kiusata sairasta ystävää omilla turhanpäiväisillä huolilla...

Sitten käytiin koirapuistossa (vihdoin ja viimein). Ukkeli lopulta suostui mut sinne kyyditsemään ja melkein aloin jo perua sitä käyntiä koska musta ei ole kiva pakottaa ketään mihinkään mitä joku ei oikeasti halua (tehdä). No, mentiin kuitenkin ja siellä oli kaikenlaista vipeltäjää, A vaihteeksi suurin. Se iski silmänsä johonkin pieneen tyttökoiraan, jolla oli puku päällä. Tai iski kuononsa sen persiiseen paremminkin... Sitten tuli sattumalta A:n lapsuudenkaveri "labbis" paikalle myös, poikakoira sekin muuten ja lopulta kaikki muut koirat siitä sitten häipyivätkin paitti A ja labbis. Niillä on kuukausi ikäeroa ja pienenä ne leikki tuolla meidän takapihalla vapaana kaksistaan kun olivat sellaisia pennunpalloroita vielä. Asuu se koirakaveri naapurikerrostalossa. Sitten lähettiin kotia takas ja ei kai tässä sen paskempaa tänään ole saanut aikaiseksi tai jos on niin en muista enkä jaksa muistellakaan. Ja loppupeleissä, tarviiko sitä joka käännettä niin tarkkaan vatvoakaan, vai mitä luulis? Kiinnostaneeko nää hepon asiat nyt yhtään ketään kuitenkaan (ihan vaan todetakseni ilman mitään säälinkerjäystä(?!?)).

Öitä...