Heissan!

Mä olen kohta lähdössä käymään mummolassa. He, jotka saattoivat mut tähän kirottuun maailmaan, laittoivat tekstiviestiä että lähdenkö moikkaamaan mummoa. No, tottakai mä lähden moikkaamaan mummoa, onko tässä nyt parempaakaan tekemistä muka. Ilmaisu "mummola" on kyllä vähän kyseenalainen ja toisaalta ei ole. Mummolaahan asuttaa - on asuttanut jo kauan - pääasiassa enon suurperhe ja tietty mummo. Ja silloin kun isoisä oli vielä hengissä niin tietysti myös isoisä. Isoisä kuoli vuonna 2003, juuri ennen joulua ja mä en ehtinyt ajoissa heittämään hyvästejä. Olin meinaan jouluksi tulossa silloin Turkuun ja näytti siltä että on enää päivistä kysymys. En ehtinyt.

Mun piti oikeastaan kirjoittaa jostakin ihan muusta, kuten Nokiasta ja eilisiltaisesta väittelystä ukkelin kanssa siitä aiheesta mutta palataan siihen myöhemmin, kello tikittää, tiktak. Isoisästä sen verran että siinä oli mies, joka osasi piirtää. Lisäksi meidän suku on siltä puolelta tosi musikaalista mikä vissiin sitten kulkee geeneissä sekin ominaisuus jollakin tapaa. Muutenkin isoisä oli hyvin taiteellinen. Kuten on myös mummo, se on jopa pitänyt vanhoilla päivillään näyttelyn elämänsä varrella tekemistään, tai osasta, käsitöistä. Erityisen taitava mummo on virkkaamaan ja tekemään ryijyjä. Joskus nuorena tyttönä mummo ompeli vaatteita jollekin hienolle ja rikkaalle rouvallekin... Siinäkin se on taitava. Ellei olisi päätynyt maatilan emännäksi niin varmaan olisi leipänsä saanut niistä hommistakin ansaittua. Silloin uutena vuotena kun kävimme hautaamassa pikku-E:n ja joimme sen jälkeen kahvit, mummon jäädessä virkkaamaan omaan kamariinsa niin se oli sillä välillä tehnyt yhden pannulapun siellä valmiiksi! Mulla menisi monen monituista työtuntia vastaavan vääntämiseen. Eikä me oltu kahvipöydässä todellakaan tuntitolkulla. On se vaan taitava. Meidän äitillä on sellainen iso monivärinen todella kaunis ryijy, jonka mummo on tehnyt meidän äitin syntymävuonna. Kaikki on aina kuolannut sen perään ja sitten tuossa joitakin vuosia sitten mummo antoi sen äitille, joka puolestaan on testamentannut sen mulle :) Sanotaan nyt vielä että siinä ratsastaa prinsessa Ruusunen hevosella ja taustalla näkyy vuoren laella linna ja taivas on sellainen iltataivas, jonka värit liukuu kellertävästä siniseen - siis todella upea. Kokoa moisella komeudella on ainakin kaksi metriä kertaa puoltoista, ellei enemmänkin. Mä tarviin itekin sen linnan tai vähintään jonkun vanhan kartanon että moinen luomus saa arvoisensa säilytyspaikan. Tänne jos sen laittaisi seinälle niin...ei, ei hyvä.

En mä tiedä... Alkoi väsyttää ja pitäis valmistautua lähtöön. Tukka on märkä kun tulin just suihkusta ja astianpesukone pitää kamalaa meteliä niin ei osaa keskittyä. Ei mulla mitään pointtia ollut, kunhan puhelin lämpimikseni. Mummo täyttää tänä vuonna 80 ja on hyväkuntoinen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ehkä me voitais pitää yhdessä "satakymppiset" kun mullakin tulee niitä pyöreitä vuosia ensi talvena.

Joo mä lopetan niin ehdin. Pitäkää peukkuja että auto pysyy tiellä. Sori kun oli tylsä kirjoitus (ja miljoona kirjotusvirhettä) mutta ei kaikki aina voi olla ruusuilla tanssimista :D (onko "Elämäni tuuliviirinä" sitä koskaan, voisi kysyä...) Se on moro ja mummolaan -->

T: Hepoliini