Huhhuh.

Kävin sitten koiraeläimen kanssa juoksentelemassa ulkona. Ensin ajattelin että kun on noin paska kelikin niin kävelen vaan tuonne isommalle tielle ja takaisin mutta siellä oli niin mukavan sumuinen ilma että päädyimme ulkoilureitille ja sitä kautta metsään. Emme ole koiran kanssa käyneet ennen tässä metsässä, mutta ensi kokemus oli niin miellyttävä että varmaan mennään uudestaankin. Siellä oli ihanan vihreän sammaleen peitossa olevia kiviä suurten kuusien katveessa. Nam.

No, mähän sanoin tuossa aamulla että pitää soittaa Kelaan (jos termi on jollekin vieras niin kyse on siis Kansaeläkelaitoksesta). No mähän soitin sitten Kelaan ja valitin että ovat uskaltaneet lähettää moisen könttälaskun vaikka olen tehnyt maksusuunnitelman. Ja selitin myös miksi on jäänyt ko suunnitelma noudattamatta. No se täti siellä luurissa oli ihan  ymmärtäväinen ja tehtiin uusi maksusuunnitelma. Sitten mä pyysin että voisi lähettää mulle jonkun paperin kaikesta mitä siellä on saatavana. No piru sentään! Se luki sieltä koneeltansa mulle että "sitten täällä oli tämä neljänsadan euron perintä, joka erääntyy helmikuussa". Mä olin ihan että mikä perkeleen neljänsadan euron lasku ja pyysin että selvittää mulle hieman asiaa. No sehän selvitti ja mä selvitin takaisin että en ollut aiemmin tajunnut hölkkäsen pöläystä niistä Kelan papereista ja valituskirjelmistä, joita posti kantoi yhdessä vaiheessa mulle solkenaan. Siis tämä 400 euroa tuli ihan nurkan takaa. Sitten se alkoi selvittää että "Niin, tämä 400 ja rapiathan oli sovittu viiteen 88 euron maksuun ja maksaminen alkaisi siis helmikuussa". Ai on? Mulla meni siinä vaiheessa hieman veriplasmat sekaisin ja sanoin että mä en mitenkään voi näistä tuloista irrottaa enää yhtään mihinkään että mun puolesta voivat laittaa vaikka ulosottoon, ja melkeen (niin, melkeen) purskahdin spontaanisti itkemään mitä ei ihan joka päivä näe hepon elämässä. Ihan vaan sen takia että niin kovasti olen yrittänyt hoitaa kaikki raha-asiat kuten pitää mutta en mäkään kuitenkaan ihmeisiin pysty venyttämään penniä. Melkeen sanoin sille virkailijalle että voivat lähettää sen laskun ukkelille mutta turhaan oisin vaan leukaani lonksuttanut... No lopputuloksena se tajusi mun pointin, ja sanoi ettei ole järkeä tehdä suunnitelmaa(jota ei pysty noudattamaan) näillä mun tuloilla ja palataan asiaan sen 400:n puitteissa seuraavaksi kesemmällä. Ja parasta on että yhdessä vaiheessa mulla ei edes ollut tuloja (olin 3kk:n karenssilla) sillä ajalla miltä nyt haluavat rahojaan(asumistukea) takaisin. Mutta ukkelilla oli ja asumistuki oli mun nimissä että siltä pohjalta. Sen jälkeen mä oon koittanut pitää huolen että mahdollisimman vähän on mitään mun nimissä. ;) Mutta olkoon tämä varoittavana esimerkkinä kaikille kunnon veronmaksajille miten asioita ei tule hoitaa... T:luuseri


1218753.jpg

Asiasta kuudenteen eli uniin. Mä näin toissayönä unta että menin käymään jossakin eläinkaupassa/hoitolassa/löytöeläinsuojassa, jossa oli ainoastaan valkoisia koiria. Ne kaikki olivat kylläkin eri rotuisia ja kokoisia, ainoa yhdistävä tekijä oli väritys. En ole varma mutta ilmeisesti olimme siellä katsomassa PikkuE-koiralle seuraajaa. Yksi koira ujelsi kuin palosireeni, jolloin mä totesin että sehän on melkeen yhtä rasittava kuin meidän A. (Tämä johtui varmaan siitä että A oli nyyhkyttänyt/piipittänyt jostain syystä koko edeltävän päivän putkeen ja mä olin aika rasittunut jo moisesta). Silti mietin että olisiko pitänyt valita juuri se.

Toisessa unessa ajoin väritykseltään sinipunaista täysperävaunurekkaa kuin kaistapäinen. Mulla oli kiire toiseen kaupunkiin ja mun piti lähteä ekaa kertaa isolle tielle ajamaan. Muistan kun mietin siinä unessa että kumpi on jarru ja kumpi on kaasu - kytkinhän muistaakseni oli keskellä(?;)) - ja sitten vaan porhalsin 90 asteen risteykseen kaasu pohjassa. Ei varmaan olisi tosielämässä pysynyt koko paska edes pystyssä. (mä näen aina välillä unia, joissa ajan autoa. Yleensä henkilöautoa. Joskus ajan niissä unissa niin pirun hyvin ja joskus kolhin ihmisiäkin mennessäni). No ajelin tietä (moottoritie) eteen päin kunnes tulin kohtaan, jossa oli "tiesulkuovet". Eli siinä keskellä tietä oli isot, joidenkin kauppojen ulko-ovia muistuttavat ovet. Pysähdyin, jalkauduin ja aloin manailla että miten hitossa mä muka mahdun ajamaan siitä läpi. Siinä oli jotakin ihmisiä ympärillä, en muista miksi. Soitin siinä aikani poskea kunnes eräs näistä ihmisistä tuli ja latasi mua naulapyssyllä ohimoon. Mä olin ihan että "mitä hittoa sä teit?!", johon tämä henkilö totesi että mun päänaukominen oli alkanut vituttaa sitä ja sitä oli kuultu riittävästi. Sitten se sanoi että mulle ei tule jäämään siitä mitään vammaa, johon mä vastasin "Okei hyvä sitten". Muuta en muista.

Että sellaisia unia&tositapahtumia tällä kertaa. Kuvitus on tehty koiraunen pohjalta. :)